~Haahut kohti syksyä~

Itse olin täällä aktiivisena melkein vuoden, ja usein luen vieläkin pinoanne. Ikävää, että pinoon oli taas tullut uusia kirjoittajia, koska tänne tulleilla on kaikilla se km taustalla. Pahoitteluni!



Nyt aloin kirjoittamaan siksi, että marza79 kysyi onko sellaista jolla ei km:n jälkeen ole tullut menkkoja. Minä olen. Keskenmenoja olen kokenut 03/2006 viikolla 20+5, 11/2006 vkolla 8+ ja tämän vuoden maaliskuussa ihan alussa n. vkolla 5. Kahden ekan km:n jälkeen odottelimme kiltisti kaikki koetulokset ja menkat jne. Mutta viimeisen menetyksen jälkeen kuin uhmaten kaikkia neuvoja ja ohjeita, emme odotelleet mitään. Ja heti tärppäsi uudelleen. Nyt mennään viikolla 24+2 ja olen jo alkanut uskomaan tämän tulevan joululahjan todellisuuteen.



Kaikille teille toivottelen jaksamista, voimia ja uskoa tulevaan.



vm69

Pahoitteluni kokemanne johdosta uudet tuttavuudet marza, jokejoke, vm69 ainakin ja tervetuloa mukaan juttelemaan!

Passionatelle vielä lämpimät onnittelut, ihanaa, että ultrassa oli kaikki hyvin!

Omasta kokemuksesta on nyt reilu kuukausi aikaa ja vaikeaa meinaa olla.. Kiitos muuten kovasti kirjavinkistä Viiputin, luin Ulla Järven (2007) Syntymätön-kirjan, ja voin sitä kyllä suositella muillekkin. Ehkä noin tiedollisesti tiesin kaikki asiat jo ammattini puolesta, mutta teki hyvää lukea muiden kokemuksia. Ja ehkä teki hyvää se itkukin taas välillä.. Välillä on ollut rauhallisempaa, mutta nyt tuntuu, että on koko ajan paha mieli. Niinhän sitä sanotaankin, että se tosi paha olo voi yllättää voimallaan juuri tässä kuukauden, parin, kuluttua tapahtuneesta.



Ekat menkat tuli ja Siitä oon kyllä tosi iloinen! Ajattelinkin, että varmaan piiiitkään aikaan ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun veren näkemisestä noin ilostuu :) Tässä kierrossa toivotaan taas tärppiä.. Meillä mies kyllä lupasi olla asialla silloin kun pitää, mutta meillä ei yleensä tuo peitto heilu mitenkään joka päivä, niin nyt saa sitäkin pelätä että onko se oikeasti asialla sitten.. Se on niin herkkä jos on jotain paineita ja nyt niitä taitaa olla ' jonkunverran' molemmilla. Rennosti ottaminen on tässä tilanteessa erittäin paljon helpommin sanottu kuin tehty... Onneksi tiedän tuon oviksen ajankohdan yleensä aika selvästi, se helpottaa. Varmaan oonkin ihan neuroottisena soittelemassa miestä kotiin sitten :)

Oletteko muuten jo alkaneet polttamaan kynttilöitä? Multa kuluu tuikkuja ihan järkyttävät määrät näin syksyisin, musta on ihanaa kun on kynttilän valoa joka puolella ja saa olla lämpimässä sisällä, pimeä maailma ikkunan takana.

Valoa päiviinne, toivoo Fiiu.

että löytyy myös onnistumisia. Ja toivottavasti menee kaikki hyvin loppuun saakka vm69. Niin, kun ajattelin, että oiskohan omalla kohdalla homma tällä selvä, kun km tuli niin varhain ja niin nopsaan näytti testi negaa. Että ei kai tällasessa tapauksessa oo mitään estettä sille uudelle yritykselle saman tien.

Jokejoke, maipi & marza79. Suuret pahoittelut tänne joutumisesta, vaikka on kiva juttu, että Haahuista tulee taas aktiivisempi pino... Välillä ollaan oltu aika hiljaisia...



Voitteko kirjoittaa itsestänne lyhyen esittelyn, niin päivitän teidät mukaan listaan



-Viiputin, ihan vähän piinaillen...-

Ikää on kertynyt 28 v ja täällä Itä-Suomen läänissä asustellaan miehen kans. Meillä on 9 kk ikäinen poika ja toista tässä nyt sitten yritetään puuhastella. Heti ekalla yk:lla tärppäs ja nyt tuli viime viikolla eka km rv 4+6. En nyt tiedä, mitä tietoja vielä tähän lyhyeen esittelyyn itsestä ja tilanteesta..



On tää vaan stressihommaa. Kun on niin hirvee kiire, vaikka eihän tässä todellisuudessa mikään kiire oo. Oon vaan luonteeltani muutenkin sellanen kärsimätön ja impulsiivinen. Sen verran on paineita, että tän vuoden puolella pitäis raskautua. Aloitan siis lähipäivinä työt ja soppari on vuoden loppuun. Sen jälkeen todennäköisesti ois mahdollisuus jatkaa 2 vuodella (sijaisuutta teen). Eli nyt pitäis nopeesti raskautua, että vuoden loppuun mennessä ois " turvallisilla" viikoilla, jolloin en ottais sijaisuutta vastaan. Tässä odotan töitten alkamista, että saa ajatuksia muihin asioihin.



Nyt vaan toivon ja toivon ja hartaasti sittenkin; niin kuin me kaikki.

Ja tervetuloa.



Viikko alkanut töissä ololla ja luulen ovuloineeni tänään tai eilen. Pari päiävä olen kohdunnupukkaa tarkakillut käsin ja musta muutosta oli toissapäiväsen (kiinteä) ja eilisen (pehmeämpi) välillä.



Nyt vaan menkkoja jännäämään että koska tulevat.



T:Vacsuli joka ei malta odottaa ja töissä olo on syvältä.

Minä ja mieheni 38 vuotiaita, lapset 3- ja 5-vuotiaat. Keskenmenoja 2 kpl 2001 ja yksi 08/07. Hoito keskenmenosta edelleen kesken.

Olen siis kolmekymppinen kahden lapsen (tyttö-99, poika-01) äiti Etelä-Suomesta. Km viime kesäkuussa rv8+, yritystä raskautumiseksi on riittänyt, muttei ole vain napannut...