Uskotko, että kahdenkeskiset lomat voivat pelastaa parisuhteen?

Arjesta pitää tehdä mukavaa, ei tähdätä siihen, että sitä pääsee mahdollisimman usein pakoon.



Toki jokainen lomia kaipaa, ja voisihan kahdenkeskeinen lomakin olla joskus ihanaa. Mutta en usko, että se on mikään liiton pelastaja tai sen puute olisi syy liiton epäonnistumiseen.



Olen oikeastaan nähnyt päinvastaista: ne joilla kova tarve päästä monta kertaa vuodessa " kahden" lomille, painivat jonkun ongelman kanssa jo valmiiksi. Esim. toisen tai molempien alkon käyttö lomilla sitä luokkaa, että lapsia ei voi mukana pitää.

ilman minkäänlaisia parisuhteenhoitolomia. Elämä on vähän sitä, miksi sen itselleen tekee...

Riippuu tilanteesta, mutta tekee hyvää kelle tahansa kun pääsee arjesta yhdessä pois ja voi vain keskittyä toiseen. Näin ainakin meillä.

pelasta mutta itse en luopuisi mistään hinnasta! Lapsiperheen arki on sellaista pyöritystä talonrakennuksen, lasten ja työn välillä että pakko ottaa välillä omaa aikaa. Pari kertaa vuodessa käydään viettämässä pitkää viikonloppua euroopan kaupungeissa kaksistaan. Lasten kanssa lomaillessa museot ja pitkät dinnerit kun jää vähemmälle, omalla lomalla saa nauttia niistäkin rauhassa.

koska silloinhan ei kannattaisi edes perustaa perhettä, jos ei ole niitä hoitavia mummoloita olemassa, tietäisi etukäteen että ero tulee.

Onni pitää löytää arjesta, sen tavoitteen saavuttamattomuus/ tiedostamattomuus on monen avioeron taustalla.



Ei yhteinen irtiotto pahaksi ole, mutta ei sillä liittoa pelasteta.

Meillä kahden keskinen vuorokausi 3-4kk välein on kuin neljännesvuosikatsaus. Kehutaan toisiamme onnistumisista, esitetään parannusehdotuksia, tehdään suunnitelmia, tsempataan toisiamme.



Totta kai tämän voi tehdä kotonakin lasten mentyä nukkumaan. Mutta olosuhteet on tähän aika suotuisat esim ravintoillallisen, kylpylähoitojen ja pitkän kaavan rakastelun jälkeen.



Meillä ei muuten hirveästi ole mitään harrastuksia katkaisemassa arkea. Me harrastetaan perheenä liikuntaa ja sen sellaista, eikä meillä aikuisilla ole oikeastaan mitään viikoittaista omaa aikaa.



Kahdenkeskiset irtiotot ovat kai siksikin niin odotettuja ja tärkeitä. Mutta kyllä me ilmankin pärjättäisiin, jos olisi pakko. Eikä se takuulla meille eroa aiheuttaisi :D

Kivaahan se lomailu tietysti on mutta jos arki tökkii niin samoihin ongelmiin törmätään yhä uudestaan ja uudestaan.

Vaikka tärkeintä toki on huomioida toinen arjessa;)



Mutta ap:n kysymyksen voisi kysyä myös; " Tarvitseeko ihminen lomaa, vai voiko olla onnellinen vaikka on aina kotona?"

Varmasti 99% vastaisi että tottakai ihminen tarvitsee LOMAA!

(Olkoon se sitten kesäloma mökillä, vaellus Lapissa, pari viikkoa Thaimaassa, päivä kylpylässä tmv. sillä ei ole merkitystä. )



Joka tapauksessa, on hyvä päästä tutuista ympyröistä silloin tällöin hetkeksi pois. Unohtaa KAIKKI!=) Monesti kun on kotona, ajatuksiin tulee esim; " Noi ikkunat on pakko pestä" " Pitikö sen luokkaretki rahan olla huomenna jo koulussa?" " Taasko roskisämpäri haisee---" " Ai ai ai! Helv*etti, mistä toi legopalikka tohon tuli..?!" jne.



Kun on lomalla, voi 110% keskittyä itseensä/puolisoon. Ei ole mitään häiriötekijöitä. Voi vaan puhua ja puhua, ilman että miettii miten jaksaa lasten kanssa huomenna kun nyt valvoo näin myöhään... Ja painotan että kotoa lähteminen ei tarkoita aina ulkomaita! Se voi olla myös illallinen pitkän kaavan mukaan ravintolassa tmv. Pääasia on, että pääsee pois kotoa, rauhassa juttelemaan miehen kanssa:)



Mutta totta tuo mitä joku yllä kirjoitti, huonoa suhdetta (=suhde joka on tuhoon tuomittu, jossa ei ole enää rakkautta) ei romanttinen viikonloppumatka korjaa. Silloin kannattaa mennä pariterapiaan/erota.



Omassa tuttavapiirissä ne jotka käyvät kodin ulkopuollellakin vaikuttavat onnellisemmilta, kuin ne jotka eivät käy.

voin sanoa ettei mitenkään!!! me lähdettiin lomalle v.2001 viikoksi kanarialle ja sielläkin piti hoitaa työpuheluita yhden naisen kanssa, jolta mieheni tilasi tietokoneita työnantajalleen ( epäilen, että miehelläni suhde ko. naisen kanssa). enemmän saa kahden keskisestä ajasta ja ilta jutteluista yms. kuin lomamatkoista



t. onneton äiti vm.1974

Teidän on yritettävä löytää arjestanne yhteisiä hetkiä, jolloin todella nautitte toistenne seurasta.

Kyllä se tasapaino ja halu elää yhdessä täytyy syntyä siitä arjesta. Me ollaan matkailtu paljon lapsen kanssa ja ne matkat ovat olleet meille myös parisuhdelomia, koska lomalla kuitenkin on aikaa olla yhdessä ja illalla lapsen nukuttua istua parvekkeelle viinilasin kanssa juttelemassa... Toki kotonakin jutellaan, mutta lomalla ei ole televisiota ja tunnelma on erilainen.



Kesällä vietettiin vuorokausi kylpylässä kaksin ja nyt mies ilmoitti haluavansa kaksin viikonloppulomalle syksyn aikana. Sanoi, että haluaa matkustaa lapsenkin kanssa, mutta nyt olisi ihana tehdä taas matka kaksinkin. Ollaan matkustettu lapsen syntymän jälkeen 9 ulkomaanmatkaa, joista vain yksi 4 päivän Pariisin reissu kaksin. Ehkä olisi taas aika omalle irtiotolle. Toisaalta en usko eronkaan tulevan, vaikka jäisi väliin.:)

Tilapäiseen kriisiin voi kyllä tulla ratkaisu ihan sillä, että puolisot saavat viettää kiireetöntä aikaa ja puhua asiat selviksi. Tietysti sekin riippuu osapuolten halusta selvitellä asioita. Sitä taas en usko, että pahasti tulehtunut parisuhde paranisi yhdessä viikonlopussa.

En minäkään usko, että kahdenkeskiset lomat pelastavat huonoa parisuhdetta. Jos parisuhde ei ole kestänyt arjen rutiineja, niin ei mitkään yksittäiset lomat sitä pelasta. Mutta vanhempien toimiva parisuhde on lapsen tärkein suhde, joten ainakin me pidämme tärkeänä, että minä ja mieheni pääsemme silloin tällöin viettämään ihan kahdenkeskistä aikaa. Lapsen on vain hyväksyttävä se tosiasia, että vanhempien välillä on sellainen suhde, johon hänellä ei ole osaa eikä arpaa. Suhteemme ei ole huono, vaan erittäin hyvä.

Riippuu lasten määrästä, helppoudesta ja sitovuudesta sekä ongelmien laadusta, onko kahdenkeskisellä lomalla ongelmia ehkäisevää tai helpottavaa vaikutusta.



Jos meinaa tulla ongelmia siitä, ettei koskaan ole aikaa olla puolisoita, vaan ainoastaan äiti ja isä, silloin kahdenkeskiset lomat voivat hyvinkin auttaa. Jos on vaikka yksi helppo lapsi, ei välttämättä kaipaa ollenkaan kahdenkeskistä lomaa.



Jos taas ongelma on esim. alkoholin tai rahan käytössä, ei loma tietenkään mitään siihen auta.

Hyväähän se tekee varmaan kaikille päästä välillä lomailemaan, mutta ei sillä parisuhdetta pelasteta.