Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa kolmevuotiasta enää yhtään :(
29.08.2007 |
Koko päivän kiusannut vauvaa tai minua. Meinasin tehdä pitsaa ruuaksi, mutta nyt onkin koko keittiö ihan jauhoissa kun se paskiainen kaatoi astian. Tekis mieli heittää hiuksista seinään, kertokaa miksi en niin tekisi? En voi mennä enää edes sen lähelle koska en takaa tekemsiäni.
Kommentit (66)
Minä iskin kerran neuvolassa, että oon tosi väsynyt. Ja vastaukseksi sain just tota, että vauvat on sellasia, että ne valvottaa. Ei siitä kannata väsyä. Mutta eipä tuo neuvolan " apu" paljon auttanut, vaan väsyin vain syvemmin ja syvemmin, kun kuvittelin, että kaikillahan tällaista on, ja jaksaahan ne muutkin.
No sitten toista vuotta kärvistelin, kunnes antauduin ja uskalsin puhua väsymyksestä uudelleen. En tosin ikinä enää neuvolassa siitä maininnut, sen verran tehokkaasti mut siellä lytättiin. Mutta kun aloin hakemaan apua, niin silloin vasta mulle alkoi valjeta, että meidän vauva oli valvottamisessaan poikkeuksellinen, ja olimme olleet sata kertaa kovemilla kuin keskiverto vauvaperheessä. En vain tiennyt sitä.
Ja kyllä nyt jälkikäteen neuvolan terkka on lässyttänyt, että kyllä minä varmasti olen kertonut teille perhetyöntekijästä, ai enkö, no sitten olisi pitänyt. Joo joo ihan sama, kun et kuitenkaan kertonut.
Mutta nyt siis tiedän, että neuvolan kautta saa perhetyöntekijän kotiin, kun sitä vain osaa tiukasti ja vakuuttavasti vaatia. Ja kannattaa niin tehdä, silllä kun apua tarvii niin sitä tarvii.
Itse sitten monen mutkan kautta ja liian myöhään päädyin palkkaamaan kodinhoitajan. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Eli näin minä saan itse sanella mitä kodinhoitaja tekee. Perhetyöntekijän kanssa pitää itse osallistua hommiin, ainakin täällä niin. Halusin kuitenkin todellista fyysistä apua, enkä vain tukijaa.
Kodinhoitaja on meillä keskimäärin 3 tuntia viikossa, siivoaa joka toinen viikko ja päästää mut kerran viikossa lenkille hoitaen silloin lapsia ja tehden meille ruuan. Tuo lysti maksaa 3 500 euroa vuodessa, mistä saa tehdä kotitalousvähennyksen.
Tuo on mun ratkaisuni, jokainen etsii sen itselleen sopivimman tavan hoitaa itseään ja perhettään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen kokematon?
No, jos 44 vuotta ja 4 lasta tekevät kokemattomaksi, niin ajatellaan sitten niin.
Olette te hauskoja :D
Ja sinulle, joka paasasit negatiivisista tunteista: Ei se, ettei tunne vihaa lapsiaan kohtaan tarkoita, etteikö osaa tai saa näyttää NEGATIIVISIA tunteita.
Kai sentään on olemassa muitakin syitä, jotka aiheuttavat kielteisiä tunteita kuin viha lastaan kohtaan?
jotain on ymmärryksessäsi vialla, jos vaihtoehdot ovat maahan makaamaan potkuja saamaan tai voimahalien vastaanottaminen.
Pointti on se, että nimenomaan ET JÄÄ MAAHAN MAKAAMAAN vaan muutat asennettasi niin itseäsi kuin lastasi kohtaan.
Vai pitäisikö jonkun muun mielestäsi tehdä se puolestasi?
niin ei usko mitään. Rääkkää vauvaa ja isosiskoa, piinaa äitiä, urputtaa isälle ja saa ihan hirveitä raivareita. Toivon vaan, että se jsks helpottaa.
Tsemppiä ja koita jaksaa sen avulla, että se kuuluu ikään ja helpottaa vielä.
Itsellä 2.5 v ja vauva. Ja välillä kyllä tuntuu, että nyt en jaksa. Meillä alkoi nyt isompi käymään puistotädillä parina aamupäivänä viikossa ja se tekee kyllä hyvää sekä mulle että lapselle. Saa siellä touhuta kavereiden kanssa ulkona ja minä hetken hengähtää. Ainakin toistaiseksi lapsi menee mielellään puistoon. Suosittelen muillekin. Vauva yleensä nukkuu sen ajan kun isoveli on puistossa, kuten nytkin ja minä saan tehdä mitä haluan sen hetken. Ja tietty niitä kotitöitä ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuonpa lusikkani soppaan.
Ap, ehdottaisin sinulle sellasta mitä itse tein kun tuntui että kaikki kaatuu päälle ja lapset oli mitä riivatumpia kukin vuorollaan ;)
Minä laitoin mun ukon seinää vasten. Siis kuvannollisesti.
Sanoin että jos sulla ei ole aikaa pitää isyyslomaa yhtään minä lähden lepäämään mielisairaalaan vauvan kanssa ja voit organisoida arjen sitten miten parhaaks näät kahden muun muksun kanssa.
Olin monta kertaa yrittänyt rivien välistä vihjata että olen väsynyt ja hermot riekaleina mutta ei mennyt perille. Tuo viesti minkä itkuisena huusin oli sitten se mikä herätti.
Jos nyt joku näsäviisas kommentoi että syyllistin miestäni tms. tein sen suhteen jotain tyhmää niin kertokaa kuka tukee äitiä ekana jos ei oma mies????
Toisekseen jos puoliso ei lotkauta korvaansa toisen ongelmille niin siinä alkaa kohta se ukkokin näyttää pelkästään riiviölle ja sit ollaankin siinä klassisessa av-tapauksessa missä ukko lähtee.
Mutta ap:lle tiedän tasan mitä tunnet ja ajattelet väsymyksen hetkellä kun penskat tekee jotain tosi tyhmää.
Se tunne onneks menee välillä nopeesti ohi välillä hitaammin.
Mutta minusta on hyvä että purkauduit edes täällä. Joskus sekin voi viedä eteenpäin.
Ja nämä täydelliset naiset ketkä tuomitsevat sinut löytävät jossain vaiheessa omat jutut edestänsä. Niin se menee...
Täydellistenkin äitien lapsissa on narkkareita yms. ja täydellistenkin naisten avioliitot kariutuu välillä.
Ei liene kovin monella varaa paukutella henkseleitä.
Vierailija:
olen kokematon?No, jos 44 vuotta ja 4 lasta tekevät kokemattomaksi, niin ajatellaan sitten niin.
Olette te hauskoja :D
Aivan kuin ikä jotenkin automaattisesti tekisi ihmisestä kokeneen kaikessa. Eikä neljä lasta kerro muuta kuin että sinulla on kokemusta niistä neljästä lapsesta. Eipä niihin neljään sisälly vielä kaikkien lasten ja äiti-kokemusten kirjo. Ei edes oikein murto-osaakaan.
Hauska olet sinäkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en ole ko. henkilö, mutta kyllähän 44-vuotiaalla neljän lapsen äidillä on todella vankka oma kokemus siitä, että ei kaikilla tarvitse olla vihatunteita lapsiaan kohtaan ollakseen " hyvä äiti." Tuskinpa kyse voi olla siitä, että häneltä " puuttuu" se niin vaikea lapsi, ettei hän sen vuoksi ole " joutunut oikeasti kärsimään." On siis turha vähätellä, sillä tottahan 44-vuotiaalla monen lapsen äidillä kuitenkin on enemmän kokemusta kuin esim. 25-vuotiaalla kahden lapsen äidillä. Näin, vaikka ikä ei tietenkään sinänsä ole mikään määre.
Jotenkin minullekin tuli olo, että pitäisi olla vahvasti negatiivisia tuntemuksia lapsiaan kohtaan tai sitten ei ole normaali. Ja ainakaan lapset eivät opi näyttämään tunteitaan, saa hyvää itsetuntoa jne jos äiti ei tunne heitä kohtaan vihamielisiä tunteita.
niin saahan se seuraavana yönä nukkua univelat taas. Kyllä sitä nyt iso mieskin päivän väsyneenä pärjää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha ehdottaa mitään ap:lle - hän keksii joka asiaan jonkun selityksen, miksei sitä voisi toteuttaa.
Todellisuudessa ap ei haluakaan apua tilanteeseen - hän nauttii, kun saa olla marttyyri ja muut paijaavat päähän ja lohduttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka se voisi olla lapselle itselleen tällä hetkellä parempi ratkaisu, koska saat " paskaa niskaan" , vauvalle ei voi syöttää korviketta samasta syystä, mies ei voi osallistua enempää jne. jne. Eikö oleellisinta ole, että a) sinä jaksat lapsiasi ja perhe-elämää ilman, että jotain peruuttamatonta tapahtuu sinulle tai lapsillesi b) että lapsesi (tällä hetkellä etenkin se esikoinen) tuntee, että äidillä on aikaa ja hermoja myös hänelle - elämän ei saa olla jatkuvaa hampaiden kiristelyä, huutamista ja raivoamista c) vauva syö riittävästi (ihan sama mitä, kunhan kasvaa ja kehittyy) d) lapsillasi on mielenterveydeltään terveet vanhemmat ja yhdessä pysyneet vanhemmat (vs. masentunut burn-out äiti ja eronneet vanhemmat).
hyvin monesti ajattelee puolisonsa parasta oman jaksamisenkin kustannuksella. Näin tekee normaali ihminen, mutta ehkä av-mamma ei. Hänhän jättää luopio-miehensä heti jos yhteiselämässä tulee vastoinkäymisiä.
Ap sun kannattaa miettiä haluatko ajaa itsesi loppuun vai uhraako miehesi pari viikkoa elämästään pienellä nukkumisella sun hyväksesi.
Meillä 4 lasta ja kun on ollut pieni vauva niin en ole koskaan herännyt esim. muiden lasten takia. Se on ollut mieheni hommaa vaikka hän on ollut töissä.
Lapset ovat myös miehesi ja eikai ole kamalaa jos hänkin omalta osaltaan vähän joustaa?
Monesti jo miehelle se parin yön herääminen ja siitä seuraava väsymys auttavat ymmärtämään naisen osaa huomattavasti paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
On siis turha vähätellä, sillä tottahan 44-vuotiaalla monen lapsen äidillä kuitenkin on enemmän kokemusta kuin esim. 25-vuotiaalla kahden lapsen äidillä. Näin, vaikka ikä ei tietenkään sinänsä ole mikään määre.
Mutta jos sillä 44-vuotiaalla ei ole kokemusta totaaliväsymisestä lapseen, niin sitä ei sitten ole. Ja 25-vuotiaalla taas voi olla se kokemus. Joten on myös turhaa vähätellä toisten kokemuksia vain siksi, että itsellä niitä samoja kokemuksia ei ole.
Tässä ketjussa toitotetaan miten lapset ovat erilaisia mutta näiltä hermonsa menettäviltä äideiltä tuntuu unohtuvan se seikka, että myös äidit ovat erilaisia. Kaikki äidit eivät halua mielikuvissaan heittää lastaan seinään vaikka lapsi tekisi mitä. On hyvin vaarallinen ajatus syyttää lasta omista toimintatavoistaan ja kuvitella, että kaikki äidit toimivat näin. Näin ei todellakaan ole! Defenssimekanismi ainoastaan auttaa sietämään itseään ja omia toimintatapojaan. Minulta ei heru lainkaan sympatiaa ap:n käytökselle. Toivon sydämestäni, että ymmärrät toimintasi tuhoisuuden lapsen kannalta ja hankit apua ajoissa.
mutta: Vie lapsi hoitoon!
Äidin hermot kaikkein tärkein asia perheessä. Jaksat sitten taas paremmin leikkiä lapsesi kanssa, jos saat kotityöt tehtyä, kun lapsi on hoidossa!
t. lto
Vierailija:
Kaikki äidit eivät halua mielikuvissaan heittää lastaan seinään vaikka lapsi tekisi mitä. On hyvin vaarallinen ajatus syyttää lasta omista toimintatavoistaan ja kuvitella, että kaikki äidit toimivat näin.
Ja apua oli haettu, mutta ei saatu. Kesti aikansa käydä se avunhakuprosessi läpi niin pitkälle, että apua saatiin. Ja sillä välin tilanne kotona ei tietenkään muuttunut.
Haluaisin nähdä sen äidin, joka olisi minun tilanteessani jaksanut ilman mitään vihantunteita. Itselläni on todella pitkä pinna, ja lasten suhteen erityisen pitkä. Vaan loppuuhan se pitkäkin pinna, kun riittävän kauan venytetään.
Joillain vain ei mene tajuntaan tää tosiasia.
jos esimerkiksi valvoo vaikka viikon ja pyörittää siinä samalla huushollia. Ei kukaan rajattomasti jaksa. Silloin on pakko jostain joustaa, ja en tajua miksei esim. korviketta voi vauvalle syöttää. Jos se lehmänmaito pelottaa niin osta vaikka apteekista soijapohjaista maitoa (ei maksa hirveitä).
Olet sen ansainnut ja nyt kun olen töissä, olen miettinyt, että oliko siitä loputtomasta tavaroiden jynssäämisestä kotiaikana mitään hyötyä. Totuus on että ei ollut! Äitini opetti, että tiskit ei koskaan karkaa...
Nyt sohvalle!
t. multa ainakin saat iiiiiisot voimahalit!