Mua ei hävetä vieläkään pätkääkään, vaikka tiuskin synnärillä kätilölle minkä kerkesin.

Mä taas olen ylpeä siitä, etten tiuskinut kellekään synnärillä.

Siellä sitä kuullaan varmasti kaikki se mitä ei normaalitilanteess laukoisi tulemaan. Ei monikaan nainen tosissaan tarkoita sitä mitä sanoo vaan tuskissaan menettää harkintakykynsä. Kätilöt on tottuneet siihen ja menee toisesta korvasta ulos äitien marinat.

Tuntui vaan jotenkin epäkohteliaalta kiljua siinä niin kauheasti (hassua kyllä)...

senkin ilkea noita, olet syntynyt maailmaan vaan mua kiduttamaan. Tosin pitka synnytys komplikaatioineen ja ilman kipulaaketta (ei omasta tahdosta) sekoitti paan, ja en edelleenkaan muista kyseista kohtausta. Oli siina sitten kaverit ja mies selitelleet, et ei se yleensa tollai puhu, yleensa tosi mukava nainen... Katilo siihen, et juu totuttu on, ja synnytyksessa on turha arvioida muutenkaan naisen luonnetta. Silti tietty saaliks kay, oli muuten tosi mukava katilo! Mutta en kadu eika haveta, kun en muista ja vaikka muistaisin, ei siltikaan. Synnytyksessa ja kivussa kaikki sallittua...:)

Mäkin haukuin kätilön sadistiksi, tosin ihan huumorimielellä. Synnytys kun kesti melkeen 30 tuntia, ja se viimenen kätilö otti multa epiduraalin apuna olleen ilokaasun pois 15 miin. ennen loppua. Tai ei se sitä poistanut, vaihtoi vaan ilokaasun puhtaaseen happeen ja käski edelleen käyttää maskia. Heh, _omasta mielestäni_ humoristisesti totesin, ettö oot kyllä sadisti, antasit sen ilokaasun takas. Vastas vaan, että pitäs tuon pään selvitä ponnistamiseen. Tuloksena terve vauva vartin ponnistuksella, eli ihan hyvin meni, ja kätilö oli ihana, oikeesti, ja sen kyllä myös kerroin. Kyllähän ne haukutkin taitaa siihen työhön kuulua.



Mutta montako kaveria ap:llä oli mukana?

Et tullut ajatelleeksi, että kätilö on vain töissä. Eikä kenenkään kuulu töissään joutua asiattoman tiuskimisen uhriksi.