Minä EN ole enkelilapsen äiti!!
Mikä ihme tässä nyt on ongelma, kun muutaman kaveripiiriin kuuluvan naisen mielestä olen neljän lapsen äiti, kun olen ollut raskaana 4 kertaa ja tuloksena kaksi lasta.
Molemmat keskenmenot on sattuneet ekoilla viikoilla; eka rv 12 ja toinen rv 10. En kyllä missään nimessä ajattele näitä keskenmenneita raskauksia synnytyksinä; että olisin synnyttänyt kuolleen lapsen tmv.
Kaiken huippu oli kun kaveri pyysi liittymään johonkuhun yhteisöön, joka on tarkoitettu enkelilapsen vanhemmille! Siis miks? Mikä enkelilapsi?
Ajattelenko kylmästi, vai onko tää ihan yleinen käsitys?
Kommentit (26)
Ei minunkaan mielestäni keskenmenoa ja kuolleena syntynyttä tai myöhemmin kuollutta lasta voi pitää samana asiana.
yhden äiti ole, vain kahdesti raskaana, G2 P1.
enkä itseäni sen yhden (tai kahdenkin) tosialkuvaiheen keskenmenon takia.
niin varmaan suurin osa naisista olisi. minäkään en todella ole, keskenmenon sain viikolla 9+6
siltä, kuin se olisi peräisin jostain uususkonnosta, jonka joku huuhaauskovainen on keksinyt kristinuskon pohjalta. Onko kellään tarkempaa tietoa idean taustasta?
ratkaisee!
Toivottavasti eivät ulkopuoliset ja vain raskausviikot...
Meillä kauan toivottu koeputkihedelmöityshoidoilla alkunsa saanut vauvanalku menetettiin rv 15.
Ennätin nähdä pienen liikkeet ja sykeen ultrassa vielä pari tuntia ennen keskenmenoa. Koin pienen synnytyksen, joka alkoi vesien menolla ja kivuilla.
Lapsi olisi ollut terve...
Halusin hyvästellä pienen laatikossa sairaalan ruumishuoneella. Ja papin pitämään pienen siunaustilaisuuden nimettömien muistolehdossa. Mukana olivat vain minä ja mieheni.
Jonkun mielestä (kuten varmaan anopin...) tämä oli ehkä liikaa, mutta meille sopi näin. Suru on ollut kova.
En ole kuitenkaan puhunut enkelivauvasta muille - annan sanan isommille vauvoille... Ajattelen silti vauvanalun pikkuenkelin olevan taivaassa.
Asiasta olen muuten puhunut - raskaushan näkyi jo töissä ja olin siitä kertonut rv 13.
Nykyään minulla yksi lapsi ja odotan viimeisimmillään. Sanon asiasta puhuttaessa, että raskaus on kolmas ja meillä on yksi lapsi.
Voimia enkelivauvojen äideille!
Jos se helpottaa oloa, että ajattelee kesken mennyttä raskautta enkelinä, niin siitä vaan. Minusta se on aika älyvapaa ajatus, mutta en kyllä päin naamaa sitä sanoisi.
Kohtukuolema on jo sitten konkreettisempi menetys, varsinkin loppuraskaudessa. Enkeleihin en osaa oikein suhtautua, mutta en ihmettele sitä, jos syntymättä jääneeellä lapsella on osansa perheen ajatuksissa ja muistoissa.
Oma keskenmenoni oli rv 8+ ja vaikka se suretti menetettynä mahdollisuutena, ei tulisi mieleenkään pitää itseäni olemattoman lapsen äitinä. En edes tiedä, oliko koko sikiötä olemassakaan.
- kukaan ei muutu enkeliksi kuoltuaan. Enkelit erikseen ja ihmiset erikseen.
- kastamaton sikiö ei edes pääse taivaaseen enkeleitten luokse, vaan joutuu helvettiin, koska perisynti tuomitsee hänet
Minä olen neljä lasta synnyttänyt ja yksi kuoli. Kesken menneet raskaudet olivat keskenmenoja, enkä kyllä laske heitä, että he olisivat olleet vielä lapsia. Noina keskenmenneitä raskauksia taitaa olla 2 tai 3. On jo sen verran aikaa, että alan unohtaa tämänkin asian:)
Täällä lukee välillä naisista, jotka suree 2 pv myöhässä tulleita kuukautisia keskenmenoina... no voihan ne sitäkin olla, mutta en ihan enkelilapsina tuollaisia pitäisi.
Lasta yrittävän olisi ymmärrettävä se tosiasia, että tietty osa raskauksista menee alkuvaiheessa kesken. Surullista se tietysti on, mutta kovin pienelle alkiolle ei realistisesti kannata vielä alkaa lastenhuonetta remontoimaan.
yhtään enkelilasta ei ole minullakaan. Koko käsite tökkii ja minusta kukaan ei voi olla enkelilapsen äiti.
Enkelit ovat henkiolentoja ja ihmisistä lähtöisin.
Täyttä kukkua tuo enkelivauva vouhotus.
Jos lapsi kuolee kohtuun on kyseessä lapsensa menettäneestä vanhemmasta tai jos lapsi kuolee myöhemmin niin
HUOM! MENETETÄÄN IHMISLAPSI EI ENKELIÄ
Pikkuveikkamme menehtyi raskausviikolla 36.
Niin valmis, kaunis, kaikin puolin terve lapsi.
Erona edellisiin oli vain että hän syntyi pienet siivet selässä, mielikuvissani tietysti.
Olen enkelipojan äiti kuulostaa mielekkäämmältä kuin olen kuolleen lapsen äiti.
Minun poikani on enkeli ja sillä selvä.
Voi kun olisikin toisin...
Eipä silti, en usko mihinkään uskontoon, mutta oli silti yllätys, että enkelit ja ihmiset ovat tällä tavoin kytköksissä. Mä luulin ihan muuta uskonnonopetuksen perusteella.
Paljon voimia kaikille lapsensa menettäneille.
T: Pappi, luterilainen sellainen.
Vierailija:
Olen enkelipojan äiti kuulostaa mielekkäämmältä kuin olen kuolleen lapsen äiti.
Mutta mikset sano " lapseni syntyi kuolleena" ?
Tietysti jos tuo enkeliajattelu jotakuta lohduttaa, niin mikäs minä sitä olen tuomitsemaan.
jos todella on näin, olipa mukava kuulla.
terkuin enkelivauvan äiti...
Kysytäänpä näin:
Miten itse suhtautuisit jos lapsesi kuolisi????
Olisiko kornia ajatella " enkelilapsesta" ?
mutta kuulostaa kyllä tosi hassulta sanalta.
Ihmisyys ja inhimillisyys on mulle tärkeitä, en haluaisi sekoittaa niihen mitään enkeleitä.
En muuten ollut kukaan edellisistä, eli ei ollut vastaus kenenkään kysymykseen.
Ylikorostettua moinen.