Millainen on aiti joka laittaa 1,5-vuotiaan lapsensa paivahoitoon heti kun toinen lapsi syntyy? Tahan asti esikoinenkin ollut pelkastaan kotona!

toisin kuin sinä.

Älkää nyt helvetti jaksako enää vatvoa toisten asioita ja tilanteita! Sinä ap et voi tietää mitä heillä tapahtuu kotona ja miten äiti tai isä asiat kokee/tuntee! Sinä et elä heidän elämäänsä joten älä myöskään vatvo heidän asioitaan!

Ole ennemmin kannustava ja tue ystävääsi äläkä arvostele hänen päätöksiään!



T: Kolmen lapsen kotiäiti

terv ap

... joka uskaltaa tehdä omat ratkaisunsa muiden mielipiteistä huolimatta! Tämä asia ei muille kuulu!

Niin, väsynyt. Herää vain kysymys, että miksi se toinen piti tehdä, kun ei yhdenkään kanssa jaksa.

Vierailija:

Niin, väsynyt. Herää vain kysymys, että miksi se toinen piti tehdä, kun ei yhdenkään kanssa jaksa.

Kunpa kaikille olisi suotu tämän tekstin kirjoittajan viisaus!

Itse sain lapseni myös 1,5 vuoden ikäerolla. Kannattaisi harkita vielä asiaa jos et siis kärsi masennuksesta tai sinulla ei ole muita vakavia ongelmia. Lapselle on tosi suuri ja dramaattinen muutos kun vauva tulee taloon. Sitä on myös päivähoidon aloittaminen, joka voi vain pahentaa sopeutumista vauvaan. Meillä esikoinen jatkoi kotihoidossa ja kaikki meni hienosti. Lasten välillä ei ole koskaan ollut mustasukkaisuutta ja esikoinen on alusta saakka ollut hyvin hellä vauvaa kohtaan. Luulen että se johtuu osittain siitä että me ollaan pyritty tekemää hänelle muutos mahdollisimman lieväksi ja olemme pyrkineet siihen että saa myös saman määrän huomiota kuin aiemmin (no se ei ihan käytännössä onnistu :)).



Itselläni ei ollut siis sydäntä laittaa esikoista hoitoon vaikka oma pärjääminen kahden alle 2 v kanssa huolestutti. Ja nyt jölkeenpäin olen todella iloinen että pidin esikoisen kotona. Nyt sitä vasta tajuaa kuinka pieni esikoinen oli kun vauva syntyi ja olen onnellinen että kohtelimme häntä myös niin, ettei hänen tarvinnut kasvaa isoksi yhdessä yössä.



En siis arvostele ihmisten päätöksiä, kerron vain mikä on oma kokemukseni asiasta.

ja olin heidän molempien kanssa kotona. Toinen vauva valvotti järjettömästi. Nukuin maksimissaan tunnin pätkissä ja olin melko sekaisin. Arki rullasi, vaikka apuja ei tullut mistään muualta kuin mieheltä. Häneltäkin rajallisesti, koska olihan hänkin väsynyt. Jotenkin taaplasin eteenpäin, koska en voinut ajatella laittavani esikoista hoitoon. Pärjäsin suunnilleen sillä ajatuksella, että aamulla ajattelin selviäväni iltaan ja illalla aamuun. Nyt kun kuopus on reilun vuoden ja nukkuminen alkaa sujumaan olen miettinyt teinkö oikean ratkaisun. Mielestäni tein. Se oli yksi elämäni rankimmista ajoista, mutta olen tyytyväinen, että lapset saivat tutustua toisiinsa yhteisessä arjessa. Pelkään, että isompi olisi reagoinut kovin, jos olisimme laittaneet hänet hoitoon.

Vierailija:

Kunpa kaikille olisi suotu tämän tekstin kirjoittajan viisaus!

Jos on ensimmäisen lapsen kanssa väsynyt, niin miksi helvetissä pitää toinen tehdä siihen heti perään? Ai niin, kun ne pitää tehdä mahdollisimman pienillä ikäeroilla.

nyt on tosi hellyttävää katsoa, kun lapset leikkivät keskenään ja pitävät toistensa puolia. Kehotan myös harkitsemaan vielä päätöstä, koska vaikka se tuntuu nyt houkuttelevalta niin voi olla, että kotona pitäminen olisikin ollut se oikeampi. Harkitse tarkkaan ja tee kuten sydän sanoo :)

Syy: Jäin yksinhuoltajaksi yllättäin, muut lapset oli 5v ja nuorempi 9kk, odotin kaksosia joiden oli määrä syntyä 3kk:n päästä tuosta hoitoon laittamisesta. 9 kuinen jäi kotiin, 5v ja tuo 1v 10kk menivät päiväkotiin. Ei tukiverkkoa lainkaan.

Mielestäni 15 kaltaiset tilanteet ovat sen verran erikoistilanteita, ettei niitä voi rinnastaa ap:n tilanteeseen.

teki 5 lasta ja pani aina edellisen hoitoon äitiysloman loputtua.

Ei jaksanut kuulemma hoitaa isompia, mutta teki aina lapsia kun koki opettajan työn niin raskaaksi.

Ehdotin hänelle vuorotteluvapaata, eikä lapsentekoa työuupmukseen.

mutta ei enää isommista lapsista?

miksi hankkii lisää lapsia jos ei jaksa. En voi ymmärtää, kun pakko ei ole.

Tänään juuri juttelin ryhmiksen työntekijöiden kanssa näistä " kotiäideistä" jotka kiikuttavat vuoden ikäisen hoitoon, vaikka itse ovat kotona. Kyllä olivat kovilla ryhmiksen tädit, kun heille oli elokuun alusta asti tullut 4 yksivuotiasta hoitoon ja kaikkien äidit KOTONA syystä tai toisesta. Toivoivat vielä, että nämä pienet (joiden äiti siis kotona) eivät tulisi ennen kahdeksaa hoitoon, koska heillä on syötettävänään tosi monta pientä suuta. Ja työssäkäyvien lasten tulisi olla etusijalla! Yhdelle äidille oli sanottu, että eikö vois tuoda kahdeksan jälkeen, kun ei kerran ole kiire töihin. Äiti oli alkanut tuomaan lapsensa myöhemmin......tadaa... eli klo 8.05!!!! Aivan käsittämätöntä!



t. oikea kotiäiti

nyt lapsi on 4v. ja hyvin menee. En ole kommentoinut hänen päätöstään milläänlailla mutta olen ihmetellyt miksi lapsi on päiväkodissa ma-pe 8.-16. miksei siis koskaan äidin ja vauvan kanssa kotona?! 4v. kiukuttelee äidilleen aika paljon. Viime viikolla rohkaisin mieleni ja sanoin hänelle että kannattaisko joskus viettää vapaa päivää tarhasta? saattaisi kiukuttelut vähentyä kun saa viettää äidin kanssa aikaa enemmän... Mutta kukin tyylillään... :)

ja laiska.. nämä ensimmäiset ajatukset ilman taustojen tietämistä minulla.

äiti ja lapset haudassa. Liian usein saa lukea uupuneiden äitien tekosista. Onneksi osa tajuaa jo ennen kuin on myöhäistä.



Hienoa että osa jaksaa hoitaa lapsensa kaikki itse, todella hienoa! Kunnioitan heitä. Mutta mieluummin lapsi hoitoon kuin hautaan.

Räyhäsin turhasta koska oletin että kaikki jotka eivät heti selvästi mainitse että kyseessä on oma perhe, vatvovat toisten asioita! ANTEEKSI vielä! Nolona.... :/



Totta kai teet niin kuin sinusta tuntuu parhaalta tehdä! Se on teidän perheen asia, älä ajattele mitä muut ajattelee!!!!!!