Asuuko teilläkin pirttihirmu?

Kopsattu:

http: //www. cc. jyu. fi/~jlammas/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu. txt



Asuuko teilläkin pirttihirmu?



Me naiset olemme omaksuneet, ettei naisella ole valtaa. Se on julistettu tosiasiaksi.

Psykologi Hannele Törrösen mielestä totuus on päinvastainen: nainen käyttää valtaa

joka päivä. Naisen valta on kuitenkin piilotettu. Useimmiten me naiset emme edes

huomaa, millä tavalla käytämme valtaa.





Jos ei Usko usko niin...



Psykologi Hannele Törröstä on jo vuosien ajan kiusannut tapa, jolla nainen käyttää

valtaa. Vaimo, kolmen murrosikäisen pojan äiti on tutkinut omia vallankäytön

mekanismejaan ja huomannut, että usein ne ovat itsepetosta.



- Nainen näkee itsensä huonommin kohdeltuna kuin onkaan ja alkaa uhriutua kotona

ja parisuhteessa.



Uhriksi itsensä tunteva nainen on sokea omalle vallalleen. Hän kompensoi tunnetta

vallan puutteesta käskien, jahdaten, mielivaltaisia sääntöjä luoden ja läheisten

reviireille tunkeutuen.

Lopputulos ei ole tunne tasa-arvosta, vaan vallankäyttö kääntyy naista vastaan.

Kotona naisesta tulee määräilijä, joka lopulta saa ongelmien syyt niskoilleen,

koska on perheenjäsenten mielestä rasittava pirttihirmu.



- Itsepetos näivettää. Se alentaa naista. Naisesta tulee helposti katkera. Hän ei

näe omaa vallankäyttöään kritisoitavana, vaan syyllistää muita, yleensä miestään.



Törrösen mielestä keski-ikä on viimeinen tilaisuus alkaa tutkia omia vallankäytön

mekanismejaan. Toiset huomaavat omat virheensä ja voivat parantaa ihmissuhteitaan,

toiset uhriutuvat loppuelämäksi.



- Mikään ei ole surullisempaa kuin katkeroitunut vanha ihminen, joka aina näkee syyn

itsensä ulkopuolella.





" Teenkö minä mitään oikein?"



Usein naisen vallankäyttö on verhoiltu kodin sääntöihin. Vaikka kodin pitäisi olla

perheen yhteinen paikka, nainen katsoo oikeudekseen määrittää yhteiset standardit.

Perhe-elämän sääntöjen oheen ilmestyy kummallisia pakkomielteitä, joita muiden pitäisi

noudattaa.



- Minä vaadin aikoinaan, että siivouspäivän on oltava perjantai, vaikka meidän

perheessä on neljä muuta jäsentä, joilla on omat mielipiteensä asiasta.



Kun standardit on luotu, nainen valvoo niiden toteutumista. Niistä on pidettävä kiinni,

olivat ne kuinka idioottimaisia tahansa.



- Nainen on kuin tarkastaja, joka kulkee perässä ja arvioi, miten kotityöt on

suoritettu. Jos tulos ei miellytä, nainen ilmoittaa, kuinka kelvoton mies tai

lapset ovat.



Pahimmaksi vallankäyttö äityy, kun perhe-elämässä tapahtuu muutos, josta nainen

katsoo tietävänsä enemmän kuin mies. Törrönen kertoo tuttavastaan, joka tuli

ensimmäistä kertaa isäksi. Miehen vaimo puhui vuoden ajan vain siitä, kuinka huono

mies oli.



- Mies kysyi minulta, tekikö ylipäänsä mitään oikein.





Mies on naisen oma projekti



Kodin sääntöjen lisäksi nainen laatisi myös parisuhteen säännöt. Naisella on tapana

ilmoittautua parisuhteessa asiantuntijaksi. Nainenhan " tietää" , että koska miehellä

ei ole tunneälyä, mies ei ymmärrä, miten parisuhteessa kuuluu olla.



- " Tietäminen" johtaa siihen, ettei nainen kunnioita jokaiselle kuuluvaa omaa reviiriä,

vaan menee kevyesti rajan yli ja ahdistelee.



Moni nainen suhtautuu mieheen kuin projektiin - materiaaliin, joka koulitaan sopivaksi.

Kuinka moni nainen onkaan ystävättärilleen vannonut: " Kyllä minä sen muutan" !

Suvereenisti nainen puuttuu miehen henkilökohtaisiin asioihin, arvostelee tämän

makua ja jopa vaatettaa miestä mieleisekseen.

Naisen viha syttyy, kun mies ei kouliinnukaan suunnitellussa tahdissa. Silloin

tavataan naisporukassa, terapoidaan itseä ja toisia eli haukutaan miehiä.



- On elämäntilanteita - kuten äidiksi tuleminen tai vaihdevuodet - joissa naisten

keskustelut ovat tärkeitä. Mutta yleensä puheet miehistä vain vahvistavat naisten

omaa patologiaa.



Porukassa miesviha saa entistä absurdimpia muotoja. Törrönen kertoo naisesta, joka

huvitteli lähettämällä miehensä lähikauppaan mutkikkaan ostoslistan kanssa. Nainen

oli vaihtanut tavaroiden nimet listassa niin, että esimerkiksi tomusokeri olikin

pölysokeri - testatakseen, selviytyykö mies koitoksesta. Kotona nainen odotteli,

milloin ensimmäinen avunpyyntöpuhelu mieheltä tulisi. Hän myös tarkisti tutulta

myyjältä, oliko mies joutunut pyytämään apua. Lopuksi miehen avuttomuudelle naurettiin

kaveriporukassa.





Ei ilkeyttä, vaan sokeutta



Mikseivät miehet sitten ryhdy vastarintaan?



- Koska naiset eivät osaa ottaa vastaan kritiikkiä, Törrönen sanoo.

- Kun naista arvostellaan, raivo on hirveä. Asiasta tehdään välittömästi

tasa-arvopoliittinen, ja mies leimataan sovinistiksi.



Kymmenen vuotta sitten Törrönen kirjoitti aiheesta kolumnin. Naiset suhtautuivat siihen

jäätävällä hiljaisuudella ja tuijotuksella, mutta miehet ottivat yhteyttä ja kertoivat

ajattelevansa juuri niin kuin Törrönen oli kirjoittanut. He sanoivat, etteivät olisi

voineet ottaa asiaa puheeksi, koska ovat miehiä.



- Ihmissuhteessa nainen tuntuu miehestä ylivoimaiselta. Nainen on nopea ja nokkela

keskustelija, eikä mies välttämättä saa edes suutaan auki.



Törrönen painottaa, ettei nainen ole vallankäytössään tahallaan ilkeä. Vallan

osoittaminen on tiedostamatonta, ja siihen johtavat monet eri syyt.

Ensinnäkin, ihmissuhteet ovat aina vaikeita, ja reviirien rajoja etsitään jatkuvasti.

Monesti suhteen alussa nainen hoivaa miestä, kokkaa, silittää paidat - ja tekee sen

rakastuneena mielellään. Kun ensihuuma on ohi ja riitojakin ilmenee, selviää, että

tavaksi tullut työnjako on inhottanut naista jo pitkän aikaa.

Toiseksi syyksi Törrönen nimeää naiselle tyypillisen ajattelun, että hyvä pitää

ansaita. Esimerkiksi rentoutua saa vasta, kun on koti on siivottu. Tai omasta ruumiista

saa nauttia vasta, kun on laihtunut.



- Kuormitamme itseämme kovilla tavoitteilla. Jos ne eivät toteudu, tunnemme itsemme

riittämättömiksi ja uhriudumme.



Myös kiire on hyvän parisuhteen vihollinen. Ihminen alkaa suorittaa elämää, eikä aikaa

jää omien toimintatapojen tarkasteluun.





Lepää, hullu, lepää!



Mitä me naiset sitten voimme tehdä parantaaksemme tapojamme? Miten tiedostamattoman

vallankäytön voi havaita?



- Voi kysyä mieheltä, millaisissa tilanteissa minun kanssani on vaikea olla, Törrönen

neuvoo.

- Olen hyötynyt hirveästi kritiikistä, jota miestuttavat ovat minulle antaneet. Sen

kuuleminen ei ole ollut kivaa, mutta olen huomannut heidän olevan oikeassa.



Törrönen kehottaa myös tarkastelemaan asioita, jotka arjessa ottavat aivoon, sillä

juuri niihin nainen valtaansa kohdistaa.



- Ennen raivostuin siitä, että meidän pojat löhösivät paljon sohvalla. Pohdin, mikä

siinä on niin ärsyttävää, kunnes huomasin, etten itse osannut loikoilla. Olinkin

kateellinen.



Kun raivon syy selvisi, ei tarvinnut enää motkottaa löhöäjille. Ei se heidän syynsä

ollut, ettei äiti osannut rentoutua. Nykyään Törrösen työtietokoneen näytönsäästäjässä

lukeekin: Lepää, hullu, lepää!

Samaa psykologi suosittelee muillekin.



- Elämä on paljon helpompaa, kun opimme suhtautumaan kodin hulluuksiin huumorilla

ja joustamaan suunnitelmissa ja säännöissä.



Törrösen tarkoitus ei ole julistaa miehiä pulmusiksi ja naisia pirttihirmuiksi. Jos

mies ei ole lainkaan oma-aloitteinen, nainen joutuu tahtomattaankin potkimaan häntä

yhteistyöhön. Mutta ratkaisu ei ole määräileminen vaan keskusteleminen. Törrönen

kehottaa luomaan kotiin säännöt - yhdessä.



- On tehtävä sopimus siitä, miten kotona ollaan, sekä tarkasteltava, millaisia

sopimuksia tehdään ja miksi. Voi tehdä erilaisia kokeiluja ja katsoa, mikä parhaiten

sopii.



- Paljastetaan korttimme ja käytetään valtaa avoimesti, keskustellen.



(Julkaistu iltalehdessä ilmeisesti vuonna 2000)