70-luvun lapset, syötiinkö teillä arkisin lämmin ruoka kotona?
Meillä ei syöty, en muista, että lapsuudessani edes tarhaikäisenä olisin syönyt lämmintä ruokaa enää illalla. Vanhemmat kävivät töissä ja illalla kukin suunnilleen otti oman tarpeensa mukaan leipää kaapista. Ruokaa tehtiin vain viikonloppuna.
Itse teen ruokaa joka arkipäivä viiden, kuuden aikaan ja ihmettelen vanhempieni käytäntöä. Joskus lapsena kyselinkin äidiltä, miksei meillä tehdä ruokaa arkena ja sain vastaukseksi, että " kun me syödään päivällä töissä ja te lapset syötte koulussa" .
Kommentit (40)
vaikka äiti ja isä söi töissä ja me lapset koulussa niin silti äiti laittoi ruuan vielä iltapäivisinkin.
ja sitten lämmitettiin kun vanhemmat tuli töistä. Viikonloppuna syötiin tietty kaks lämmintä ateriaa.
Luonnollisesti hyvä kotirouva teki kaiken alusta asti itse, myös ne hernekeitot ja maksalaatikot. Meillä oli myös oma pieni kasvimaa, keitot olivat tavallisinta ruokaa sekä perunat+kastike, leipä leivottiin myös pääsääntöisesti itse. Ainoa kahvileipä jota joskus kaupasta ostettiin, oli Marie-keksit, kouluiässä synttäreillä saattoi saada myös Carneval-keksejä.
noin kello viiden-kuuden aikaan. Siitä ei saanut olla poissa... harrastukset alkoivat monesti vasta kuuden maissa, tai siis ruoka ajoitettiin siten että kaikki pääsivät siihen osallistumaan. Meitä oli 4 lasta, isä ja äiti.
ja ei todellakaan syöty kahta lämmintä ruokaa.
Isä haki minut puolipäivähoidosta lounasaikaan ja söi kotona lounaan (äiti oli kotiäiti), illalla juotiin iltapäiväkahvit jolloin vanhemmat söivät jotain piirasta tms. (isän oli aina pakko saada pullaa tai leivos) ja minulle tehtiin joku kevyt ruoka kuten munakas tai tähteitä lounaalta, varsinkin kouluiässä kun en oikeen koulussa tykännyt syödä. Vain viikonloppuna syötiin yhdessä ja yleensä sunnuntaisin jossain ravintolassa. Olin ihan ihmeissäni ettei muissa perheissä juotu iltapäiväkahveja, se oli meidän perheessä se perheen yhteinen hetki. nykyäänkin, eläkeiässä vanhempani syövät jo n. 12.00 ja sitten on iltapäiväkahvit ja illalla alkavat vääntää jotain pientä syömistä...
käytäntö jatkui siihen saakka kunnes äiti meni iltaopiskelemaan kun mä olin jotain 18v. Ja siis äiti kävi töissä koko ajan...
Viikonloppuna isä laittoi ruokaa.
Viikolla piti pärjätä kouluruoalla.
Vanhemmat alkoi yrittäjiksi kun oltiin siskon kanssa 8 ja 10 vuotiaita, siitä lähtien me tehtiin meidän perheen ruuat.
Joka päivä päivällinen klo 17 ja koko perhe istui pöydässä kunnes kaikki olivat syöneet. Tästä sai poiketa vasta isompana, jos sattui olemaan joku harrastus juuri tuohon aikaan. Äiti laittoi yleensä ruoan, mutta joskus isäkin. Molemmat vanhemmat teki pitkää päivää yksityisyríttäjinä.
Toivon, että meillä jatkuu tuo " perinne" (nyt vielä paha sanoa, kun ei lapsia ja ja syödään vasta kahdeksan paikkeilla, kun mies tulee kotiin töistä).
viikonloppuna samaan aikaan,lounaaksi päivällistä ennen jotain pientä. Isä oli yrittäjä,äiti kotirouva.
meillä syötiin lämminateria 2x päivässä, joka siunattu päivä ja aina samoihin kellonaikoihin.
:)
Vaikka 70-luvulla ei puhuttu kiintymysteorioista tai virikkeistä tai turvallisesta aikuisvalvonnasta, niin jotakin sellaista meillä oli, mitä nykyajan lapsilla ei tunnu olevan: vanhempien aikaa. Sitä ihan oikeaa aikaa, eikä mitään laatuaika-höpötystä.
Illalla aina klo 17 oli oltava kaikkien kotona et syötiin yhdessä kun isä tuli töistä kotiin. Ja niin on meidän perheessä tälläkin hetkellä omien lasten kanssa.
Äiti tuli töista joskus seitsemän jälkeen ja alkoi jokseenkin uupuneena ja psykoottisena kokkaamaan sapuskaa. Yleensä saatiin ruoka siinä 20-20.30 aikoihin. Mutsi ihan hiilenä , mutta ruokaa oli laitettava.
ja ei syöty. Helvetin hankalaa nyt lapsen kanssa muodostella terveitä rutiineja kun en ole aikaisemmin niitä ollut. Aluksi olin sinkku, sit kahta varten ei jaksanut laittaa ja nyt sit yli kolmekympisenä pitäisi vanhan koiran oppia uusia temppuja.
pari kuukautta olen kuitenkin jo onnistuneesti tehnyt 2 ateriaa, saapi näkyä saanko hommasta pysyvän käytännön. Lapsi vasta alle vuoden, joten saa vielä hetken purkkiruokaa ja itse saan armonaikaa opetella :)
Hauska houmata, kuinka tavat siirtyy omaankin aikuiseen elämään. Meillä ruoka joka päivä kello 16.30. Ruoan laitto on ensimmäinen asia kotiin päästyämme. Arvostan yhteistä joka päiväistä ruokahetkeä tosi paljon.
Sulla taitaa olla joku ihme pakkomielle tosta 70-luvusta, ei kaikkia teidän perheen kummallisuuksia todellakaan voi laittaa jonkun aikakauden piikkiin....:-)
äiti töissä ainoastaan silloin kun me veljen kanssa koulussa. Olisin niin halunnut avaimen kaulaan, kun toisilla oli. Mutta mihinkäs minä avainta tarvitsin. Oli se repussa ja siinä sellainen kierre-letku-avaimenperä...mikä nyt onkaan. hih
Lämmintä ruokaa joka ilta.