Täällä kun nyt vouhkataan KUMMIUDESTA, niin kertokaas nyt arvon mammat, mitä te kummilta oikeen odotatte ????

pitäis ostaa, ja ostaa ja olla tekemässä ilmaispalveluksia.. EIKÄ EDES KIITETÄ!! Puetaan " vaatimukset" sanoiksi, haluisitko tehdä sitä ja tätä.. Ei ole ihme, et kummit ei pidä lapsiinne yhteyksiä, kun ette anna vastavuorosesti mitään!



Me ei olla saatu kummitytöstä edes valokuvaa, vaikka ollaan pyydetty..

eli yksi turvallinen aikuinen lisää. Lapsella ei muita sitten oikein ole kuin minä, joten meillä kummi on tärkeässä roolissa. Vietetään aikaa yhdessä yms. Pääasia että lapsi voi luottaa kummiinsa ja kääntyä hänen puoleensa tarvittaessa.

Vierailija:

eli yksi turvallinen aikuinen lisää. Lapsella ei muita sitten oikein ole kuin minä, joten meillä kummi on tärkeässä roolissa. Vietetään aikaa yhdessä yms. Pääasia että lapsi voi luottaa kummiinsa ja kääntyä hänen puoleensa tarvittaessa.

Ei oltais ikinä suostuttu kummeiksi, jos oltais tiedetty lapsen vanhempien tarkoitus..

Terv. pettynyt kummitäti

- Käy kylässä joskus muulloinkin kuin synttäreillä ja joulun alla lahjoja tuomassa. Piipahtaa siis ihan vaikka pari kertaa vuodessa edes muuten vaan kahville.

- On kiinnostunut kummilapsen kuulumisista.

- Raha ei ole tärkeintä mutta onhan se kivaa extraa jos tuo joskus jotain pientä yllätystä tai lähettää vaikka kortin.

- Että muistaisi synttäripäivää vaikka kortilla ja olisi tosi kiva jos vaikka muistaisi lapsen koulun aloitusta jotenkin, vaikka soittaisi ja toivottaisi onnea koulutielle.

- Tosi superia olis jos lapsen ollessa jo hieman isompi, kummit joskus veis lasta jonnekin, vaikka leikkipuistoon tai luokseen kylään tai korkeasaareen mukanaan.



Nuo yllä olevat olis ns täydellisen kummin kriteerit. Ei meidän lapsillakaan noin täydellisiä kummeja ole emmekä taida itsekään tuohon yltää. Mutta se jo on ok jos edes pari kertaa vuodessa käy kylässä tai on jotenkin muuten yhteydessä (esim se kortti) ja edes jotain puhuu/kirjoittaa/piirtää silloin kummilapselleen.

Emme odota mitään ihmeellistä. Lahja-automaattina ei tarvitse olla. Tärkeämpää se että yhteys säilyy ja tapaavat edes silloin tällöin. Ja ehkä lapsi sitten isompana voisi kyläillä kummien luona. Meillä itsellämme yksi kummilapsi ja koska se on yksipuolista niin ei meinaa jaksaa enää olla kummina. Tuota haluan varoa että

yhteydenpito jää kummien harteille.

Ihmisiä on moneen junaan. Meillä en kummilta odota lahjoja enkä kortteja yms. vaan mielestäni läsnäolo, se että tuo itsensä (eikä tavaroita) meille on paljon tärkeämpää. Eikö kummi ole nimenomaan " henkistä (EI materiaalista) pääomaa" tuova henkilö lapsen elämässä? Mielestäni kaikki roina on lapsen ja kummin suhteessa turhaa. Valokuva toki on eriasia, siinä on tunteet mukana

3 jatkoi

Itselläni on 4 kummilasta (miehellä 9) ja lapsellani 5 kummia, mutta silti olen tätä mieltä. Ihmissuhteet muuttuvat, ihmiset muuttavat ja tällä hetkellä parhaan ystävänkin kanssa tiet voivat erkaantua tai etääntyä. Mitä kummiudesta tällöin jää jäljelle? En usko että aikuinen jaksaa pitää yhteyttä 500 km päässä olevaan lapseen, jonka vanhempien kanssa oli hetken aikaa tosi läheinen. Toisaalta aikuinen voi olla lapselle tärkeä ja läheinen ihminen olematta kummi. Kummi on vain sana!

meidän kummityttö on kovin pieni vielä, puolivuotias vasta, että ne reissut yms ei ole vielä mahdollisia, mutta me olimme ajatelleet, et sitten kun hän on isompi niin kierretään muumimaat ja puuhamaat ja jne millon mitäkin, mut toivottavasti jaksamme odottaa sinne asti pelkkinä rahasampoina..

En odota lahjoja, mutta toivon kiinnostusta lapsen kehitykseen ja elämään. Jos kummi asuu kaukana, tuota voi osoittaa harvemminkin, mutta että edes joskus...



Itselläni on kolme kummityttöä ja lapsillani on hyvät kummit.

Yritettään kyllä saada kummit mukaan lasten elämään, pyydetään usein kylään, annetaan valokuvia ja lähetetään niitä myös sähköpostitse, ja kunhan tenava vielä vähän kasvaa niin ihan varmasti viedään hoitoon (jos haluavat) ja huvipuistoihin ja mitä ikinä kummit haluavatkaan lapsen kanssa tehdä. Lahjoja ei tarvitse antaa, mutta sitten kun lapsi kasvaa, esim. synttäri- ja joulukortteja odotan, jos ei henk. koht. pääse näkemään.



Yhden oman kummilapsen kanssa on ongelmia: vanhemmat asuvat aika kaukana, eivätkä koskaan kutsu kylään. Olen 2 kertaa kutsunut itseni sinne, mutta kummallakaan kerralla heille ei ole sopinut. Yhden ainoan kerran minut on kutsuttu lapsen synttäreille, ja kerran lapsenvahdiksi kun heillä oli asiaa toiselle paikkakunnalle. Olen yrittänyt inttää, että koska voisin viedä lapsen vaikka leffaan tai huvipuistoon tai eläintarhaan, mutta vastaukset ovat laatua " ai, me oltiinkin siellä just" . No kiva, miksette tulleet samalla reissulla meitä moikkaan.



Harmittaa todella paljon, haluaisin olla enemmän yhteydessä kummilapseni kanssa. Nyt kummius on mennyt siihen, että lähetän hänelle synttärinä ja jouluna lahjat - ilman, että siitä olisi koskaan kiitetty. Juuri sellaista kummiutta, mitä en olisi halunnut.