Houkuttaisiko sinua perheessä tai pienessä perheyrityksessä työskentely?

Se tulee kalliiksi kun jatkuvasti ovat sairaslomalla. Jos työntekijöitä (ulkopuolisia) on vain muutama, niin kukas muu siellä ylitöissä istuu ja tekee tekemättömiä töitä kuin yrittäjä itse. En ymmärrä miten voi mennäkin näin metsään kaikki valinnat, mutta nyt kolme viimeisintä työntekijää ovat kaikki olleet samanlaisia lintsareita. Töitä tehdään vaan, jos joku katsoo perään että tulee tehtyä, muuten surffaillaan netissä ja juorutaan puhelimessa. Jos huomautat asiasta, niin sitten jäädään sairaslomalle viikoksi.

ne on pahimpia yrittämässä kiertää kaikkia säännöksiä ja oikeuksia. Matkustaa pitäisi, mutta päivärahoja ei makseta, lomarahoja ei saa, lomat pitäisi pitää kummallisina aikoina, työntekijän pitäisi joustaa loputtomiin tekemällä töitä joskus kellon ympäri ja joskun pitäisi istua tyytyväisenä lomautettuna palkatta, mutta annas olla jos pitäisi joustaa työntekijän hyväksi niin se ei ikinä käykään.



Pahempaa kuin valtiolla. Kaikkia lakeja sielläkin kierretään, mutta kellokortti sentään turvaa jonkun suojan työajan " joustoissa" .

ja jotain perheen sisäisiä inside-tapoja sekä sääntöjä. Ja jumalauta jos väärin toimii, niskalaukaus!

Meidän yrityksessämme on noin 20 työntekijää ja lisää palkataan sitä mukaa kun löytyy hyviä. En ymmärrä miksi _kaikki_ pienyritykset pitää leimata säädösten kiertäjiksi ja muutenkin huonoiksi, eiköhän se ole ihan yrittäjästä kiinni.

Itse työskentelen isossa firmassa ja siinä on paljon etuja:

- voit olla pois töistä ilman, että omistaja suoraan mulkoilee aiheuttamastasi tappiosta

- jokaista askeltasi ei kytätä

- voi vaihtaa tehtäviä helposti, etenemismahdollisuudet hyvät



Mutta toisaalta mieheni on pienyrittäjä, jolla on 2-3 työntekijää ja voin sanoa, että hänellä on varmasti hyvä olla töissä. Itseasiassa ongelma on juuri siinä, että hän on liian kiltti, eikä osaa vahtia omaa etuaan. Minusta paras todiste siitä on, että entiset työntekijät edelleen soittelevat höpötyspuheluita, pyytävät oluelle ja käyvät kylässäkin. Yksi entinen työntekijä pyysi juuri lapsensa kummiksi. Yksikään entisistä työntekijöistä ei ole mitenkään katkera vaan ovat miehen asiakkaita edelleen ja kavereitakin... Ovat lähteneet useimmat pois, koska miehen firmassa ei ole mitään etenemismahdollisuuksia ja jossain välissä meni aika huonosti ja kaikki työntekijät lähtivät siinä hötäkässä. Tosin ei irtisanonut ketään vaan kertoi tilanteen ja pyysi hakeutumaan muualle talousongelmien takia. Puolen vuoden sisällä oli sitten kaikki lähteneet ja mies oli jonkin aikaa yksin siinä.

ja pahimmillaan saa tosiaan varpaillaan hipsiä koko ajan. Samalla olla äärettömän kiitollinen siitä, että saa käydä töissä, toisaalta pyytää anteeksi olemassaoloaan.

joten olisin aika varovainen pieneen perheyritykseen lähtemisestä. Nykyään olen työssä myös perheyrityksessä, mutta suuressa.



Yksi syy lisää, miksi en välttämättä lähtisi pieneen perheyritykseen ovat etenemismahdollisuudet. Pienessä firmassa on vaikeampi edetä ja vielä vaikeampi, jos paremmat paikat menevät aina sukulaisille. Lisäksi johtaminen saattaa olla hakusessa, jos palkataan pomon tehtäviin automaattisesti tytär tai poika riippumatta taidosta. Osa näistä ratkaisuista toimii erinomaisesti, mutta valitettavasti osalla homma ei ole todellakaan hallussa.



Tosin pienissäkin on varmasti hyviä, ja uskon että hyvin toimivat pienetkin perheyritykset voivat olla erinomaisia paikkoja työskennellä.

Minkä alan firmasta kyse?

Jos työskentelisin perheessä esim. au pairina ja olisin käytännössä perheen jäsen, enkä pelkkä piika, niin kiinnostaisi.



Perheyrityksistä taas, joissa siis töissä esim. isä ja kaksi poikaa ja minä, niin tulisi automaattisesti outsider-fiilis, ja ei epäilystäkään että pomo (isä) laittaisi ykköseksi omat poikansa ja sitten minä olisin se " ala-arvoisin" .

Ja olemme saaneet taistella kaikesta, mikä meille kuuluu. Työterveydenhuollosta lähtien (meni 5 vuotta, ennen kuin saimme asian perille).



On erittäin hankalaa, kun on 2 ihmistä päättämässä, joista toinen sanoo joo ja toinen ei. Firman toiminta ei etene millään tavoin, sillä päällepäsmärinä toimiva toinen päättäjä sanoo suoralta kädeltä kaikkeen ei, oli ehdotus, mikä tahansa.



On tässä etunsakin - olen voinut ottaa lapset töihin sairastapauksien sattuessa. Mutta enemmistö jutuista on negatiivista.

Ystäväni toimii ihan eri alalla, jossa firmaa hallitsee laajempikin suku ja meno on ihan yhtä karmaisevaa.

pienissä perheyrityksissä työskentelevät tekevät myös sellaisia juttuja, mitä eivät varmaan isossa firmassa työskennellä tekisi tai voisi tehdä.



Firman puhelimella on soitettu satojen eurojen edestä seksilinjoille.

Firman piikkiin on haettu itselle viihde-elektroniikkaa, rakennustarvikkeita, auton renkaita yms. ilman lupaa ja käsketty vain vähentää palkasta.

Oletetaaan, että työnantaja maksaa ylinopeussakot, ulosottoon menossa olevat laskut yms. Palkkaennakkoa ollaan aina vailla.

Lapsen hoitoa ei edes yritetä järjestää vaan oletetaan, että kyllä työnantaja järjestää, erinäisiä kertoja olenkin hoitanut työntekijöidemme lapsia, jotta nämä pääsevät töihin tienaamaan palkkaennakkojaan.



Välillä tuntuu, että olen enemmän äiti kuin työnantaja työntekijöillemme. Ja todellakin mielummin palkkaisin omat lapsemme esimiestehtäviin kuin jonkun näistä työntekijöistämme.

Niin paljon, kuin rekryfirmoja inhoankin, niin teidän kannattaisi semmoista palvelua käyttää.

perheyrityksessä ei. Perheyrityksessä perheenjäsenet ovat yhtä ja duunari on välttämätön paha, ulkopuolinen ja siksi kaikin puolin epäluotettava ja epäkelpo, jolle ei pitäis maksaa palkkakaan ja jolla ei ole oikeutta omaan elämää. Omia kokemuksia ja myös tuttavien kokemukset perheyrityksistä ovat tämän kaltaisia.

pienestä paikallisesta osasesta on kyllä ihan karmaiseva. Varpaillaan saa hiipiä ja yrittää tulkita kulmakarvan kohotuksia. Tosin olen ollut myös perheessä lastenhoitajana ja sekin oli kamalaa.

mutta muu käytös onkin sitten eri asia.



Pahimmat tapaukset ollaankin laitettu pois ja aina vain yrittävät takasin meille töihin.



Aina niin kärkkäästi haukutaan työnantajia, ei huomata niitä omia vinkeitä. Pienyrittäjät kuitenkin työllistävät aika suuren osan suomalaisia.



T:15

- ei kiitos.

On pienestä kolmen hengen perheyrityksestä ja kokemus oli niin kamala, että ei enään koskaan. Palkka oli niin naurettava etten kehtaa edes sanoa ja pääkaupunkiseudulla asun.

Olin puolen vuoden aikana yhden päivän pois ja siitäkin minulla oli lääkärin todistus (en olisi missään nimessä uskaltanut olla pois ilman lääkärintodistusta) mutta työnantajani intti että minun tulisi tulla edes istumaan töihin jos en muuta pysty tekemään (olin kuumeessa). En kyllä mennyt. Menin joka päivä puoli tuntia aikaisemmin töihin ja olin siihen asti kun piti joten ylitöitä (joita ei koskaan maksettu) tuli paljon. Puoli vuotta kestin tätä höykytystä (en jaksa kaikkea kertoa) kunnes sain hyvän palkkatarjouksen (mikä vaan oli parempi kuin sen hetkinen). Viimeisenä päivänä pyysin saada lähteä tuntia aikaisemmin (olin tehnyt varmaan viikon edestä extra tunteja) niin esimiehin katsoi minuun ja sanoi, en taida maksaa palkkaa viimeisestä tunnista. Eikä tämä ollut vitsi. No heitin pomolle että jos se helpottaa oloa niin älä maksa. Hoidin työni moitteettomasti, tein enemmän töitä kun esim. tämän pomon poika joka surffaili, luki lehteä, tuli töihin puolenpäivän aikaan yms. ja silti sain paskaa niskaan.

Tämä oli ainut kokemukseni ja se oli järkyttävä. Mutta on varmasti paljon enemmän hyviä työpaikkoja pienissäkin yrityksissä kuin niitä huonoja.

tulla ennen työvuorojen alkua, ja ylipäätään tehdä 1. palkatta tai 2. sellaista, mitä ei ole sovittu.



Yritys meni myöhemmin konkurssiin.