Onko lapsi yksinäinen maaseudulla?

Me muutettiin asumaan alueelle, jossa lähin lapsiperhe on yli 2km:n päässä. Vanhin lapsi on nyt nelivuotias ja moni surkuttelee, kun meillä ei ole leikkikavereita naapurissa. Onhan se ihan totta, mutta en ole oikeastaan pitänyt sitä minään ongelmana. Lapset on kuitenkin päivät hoidossa ja vanhempi käy lisäksi kerran viikossa harrastuksessa, joten onhan noita kontakteja muihin lapsiin. Esikoinen ei ole ainakaan vielä valitellut kotona kaverien puutetta. Ehkä kaverinkaipuu tulee myöhemmin, kouluiässä on ehkä ikävää, kun asutaan niin kaukana koulukavereista.

Mutta jos on ensin asunut paikassa missä on paljon kavereita, ja sitten muuttaa paikkaan missä niitä ei ole, niin silloin se voi olla paha paikka lapselle.

me asutaan pienehkön kaupungin okt alueella ja lapsi jo välillä kiusaantuu kun koko ajan joku soittaa ovikelloo ja pyytää milloin mihinkin tai on kylään tulossa.

Lapsi haluaa välillä puuhailla yksin mutta ei haluasi myöskään kavereita torjua.



Välillä pitää taas vanhempien puuttua kun alkaa olla molemmilla pojilla 2-3 kaverita yhtä aikaa kylässä. Uloshan ne on ajettava esim jos meinaa saada hetken rauhaa vaikka ruokailuun ja kuulumisten vaihtoon omien lasten kanssa

Riippuu ihan miten asuu, mutta meillä koulukavereiden luokse on useita kilometrejä matkaa ja niin vaarallisia teitä, ettei voi pyörällä päästää lasta menemään. Ovat siis meidän vanhempien kyytien varassa.



Tällä hetkellä iltapäiväkerho täyttää kaveritarvetta, sekä harrastukset. Mutta valitettavan harvoin saa kotiin kavereita tai toisaalta pääsee jonkun luokse.



Ei sitä yksinäisyyttä varmaan tulekaan, jos lapsi on päiväkodissa. Mutta jos ei olisi, niin aika kurjaa sulla olisi siellä kotiäitinä, kaiket päivät omalla pihalla. Oma auto olis ainakin hyvä olla, että pääsis välillä muuallekin.