***HELMET uuteen viikkon***

oih, mulla on tosiaan varmaan maailman huonoin nimi muisti, voisinkohan laittaa raskausdementian piikkiin ;) *hih* En nimittäin muista , kuka kirjoitti mitä, pitäisi varmaan laittaa nimiä lapulle ylös, niin saisi paremmin " kommentoitua" ... On se ihme, vaikka kaikki tekstit lukee aina läpi, niin luulisihan sitä jotain jäävän mieleenkin...*hmm..*



Mutta siis, SINÄ JOKA KAADUIT PYÖRÄLLÄ, älä huoli, luulisi että lapsi on vielä niin turvassa masussasi ettei ole mitään hätää. Ilmoitathan meille tianteesi, kun/jos käyt neuvolassa. Onnea teille :)



Ja anteeksi, kun en nyt muita osaa sen paremmin kommentoida, lupaan parantaa tapani ja muistaa paremmin nimet :D



Kävin tänään neuvolassa ja kuulin " pavun" (hih, hieno nimi vaavillamme) sydämenäänet ensimmäistä kertaa! kyllä oli hieno kokemus! syke oli 150 molemmin puolin, hyvä kuulemma :D Sielä se piti kauheeta melskettä.



lonkkakivut senkun pahenee, ei paljoa lohduttanut lääkärin kommentti asiaan; tukivyöt siihen kuulemma auttaisi, MUTTA koska olen niin pieni kokoinen niin niitä ei minulle ole :( että se siitä toivosta sitten..Noh, sainhan lohdutukseksi tiedon että tämän pitäisi helpottaa rv 20 paikkeilla - no hyvä, eihän tässä olekaan enää kuin se 6 viikkoa...huh, huh ...kauheeta valitusta, sooorii...tulee vaan niin mukavaa töistä..olen siis kaupassa töissä, eli kassalla ja muissakin hommissa..



Halituksin

s ja papu rv 14+3

Voi että nautin tästä syksyn tulosta! Olo on heti paljon energisempi - ja toisaalta yötkin tulee nukuttua makeasti, kun ei ole kuuma.



Mahan kasvusta: Juuri viime ketjussa päivittelin, että maha on kadonnut ihan kokonaan. Mutta nyt on kyllä tapahtunut täysin päinvastainen muutos ja esiin on tullut hyvin selkeä vauvamasu. Iloisena ja ylpeänä sitä kannan.:)



Liikkeistä: Hentoja liikkeitä olen tosiaan tuntenut, mutta kyllä tuo edessä oleva istukka niitä selvästi vaimentaa. Voi olla, että jos olisin ekaa kertaa raskaana, niin en osaisi noita pieniä tuntemuksia edes liikkeiksi tunnistaa, mutta nyt huomaan kyllä aivan selvästi, milloin beibi myllertää masussa.



Rintapumpusta: Aventin pumppua suosittelen minäkin, ehdottomasti! Oli meidän perheessä aivan välttämätön kapistus, jotta mies pystyi ruokkimaan esikoista kun minä kävin yliopistolla tms. Tyttömme oli myöskin täysimetyksellä vielä hetken aikaa puolivuotiaana, kun lähdin käymään töissä. Tuolloin keräilin maitovarastoja pakkaseen ja pumppailin myös 1-2 kertaa päivässä töissä. Kätevää! Niin, ja välillä rinnat saattavat todella pakkautua maidosta niin, että niitä on pakko tyhjentää. Samoin rintatulehduksen iskiessä pumppu voi olla pelastus, jos vauva vaikka nukkuukin pitkiä unia eikä ole koko ajan syömässä.



Muutenkin kannustan kaikkia olemaan tarkkana tuon tulehduksen kanssa. Se iskee salakavalasti ja on pahaksi päästessään to-del-la kivulias. Itse sairastin tulehduksen vain kerran, mutta olen vieläkin sitä mieltä, että se oli jopa tuskallisempi kuin oma synnytykseni. En ole tainnut eläissäni olla yhtä kipeä!



Noista välineistä vielä: Toisethan pärjäävät ihan kokonaan ilman rintapumppua/rintakumeja/maidonkerääjää/nenäimuria jne. Meillä taas kaikki nuo olivat todella tarpeellisia ja vauvaelämä tuntui alkuun välillä melkoiselta välineurheilulta.;)



Jogu: Ihanaa että ystäväpiiriisi on tulossa noin paljon vauvoja samaan aikaan! Esikoisen kohdalla mulla oli kanssa tosi moni kaveri yhtä aikaa äitiyslomalla. Tekemistä ja rientoja riitti niin paljon, että ongelmana oli ennemminkin ennättää joka paikkaan. Eipä päässyt mökkiytymään! Välillä piti oikein asioikseen viettää vain rauhallinen päivä kotosalla ja omassa pihapiirissä. Toki tuohon aktiiviseen seuraelämään vaikutti paljon myös se, että esikoinen oli aika helppo vauva. Tiedän, ettei tuollainen kylillä luuhaaminen välttämättä vaativamman pikkuisen kanssa onnistu.



Synnytyksestä: Mulla on jotenkin tosi hyvät muistot esikoisen synnytyksestä, joten olen aika rauhallisilla mielin. Esikon synnytys oli pitkä (26 t) mutta aika rauhallinen, ja kivunlievitys toimi erittäin hyvin. Toki siinä tapahtui kaikenlaista: mulla nousi epiduraalin myötä tosi korkea kuume ja istukka jouduttiin lopulta irrottamaan leikkaussalissa... Mutta ei noista jäänyt mitään traumoja, vaan muistelen synnytystä jopa lämmöllä.:) Toki tämänkertainenkin synnytys jännittää, ja tiedän, että samalla ihmiselläkin synnytykset voivat olla ihan totaalisen erilaisia. Realiteetit on tiedossa, mutta pelätä en osaa.



Liikunnasta: Onpa ihanaa, kun vointi on vihdoin parantunut ja jaksaa taas liikkua! Olenkin nyt yrittänyt päästä ainakin pari kertaa viikossa jumppaan, ja kylläpäs se tekee hyvää! Rankemmat liikuntalajit olen nyt jättänyt suosiolla, mutta kevyemmissä jumpissa on kiva käydä. Toivottavasti pysyisin tälläkin kertaa mahdollisimman pitkään hyvässä kunnossa. Esikoista odottaessa painelin lenkkipolulla (toki vain reippaasti kävellen) vielä lasketun ajan jälkeenkin. Nyt moinen ei taida onnistua ihan senkään vuoksi, että tulossa on talvivauva.;)



Kynnet: Mulla on kanssa kynnet ja hiukset tosi hyvässä kunnossa (mutta iho ei!). Johtunee siitäkin, että olen syönyt raskauden alkamisesta asti säännöllisesti kalsiumia, kun käytän muuten niukalti maitotuotteita.



Erityiset halaukset lähetän kaikille teille, joilla on ollut huolia - ja vielä ihan erityisesti Iituliille! Onpa teillä ollut rankkaa! Toivotaan, että toinen kaksosista pysyy hienosti mukana ja pääsee ehjänä perille asti. Voimia!



Oma vointini on tosiaan nyt aika hyvä. Pahoinvoinnin aallot iskevät vieläkin melkein joka päivä, mutta suurimman osan vuorokaudesta voin mainiosti.



Esikoinen on ollut vauvauutisesta innoissaan ja haluaa mm. joka ilta laulaa vauvalle tuutulaulun.:) Toisaalta tyttö on myös ruvennut olemaan tosi kiinni minussa, joten jonkinlaista turvattomuuden tunnettakin tieto tulevasta sisaruksesta taitaa herättää. Välillä iskee kamala syyllisyydentunto, kun en tahdo päästä edes suihkussa käymään, saati sitten lähtemään töihin tai jumppaan ilman surkeaa itku- ja jalassaroikkumiskohtausta. Toivottavasti tämä vaihe menisi kuitenkin ohi. Täytyy yrittää viettää nyt mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa esikoisen kanssa.



Mukavaa loppuviikkoa kaikille!



Lumileopardi rv 16+4

Iituliille paljon tsemppiä ja enkeleitä pienelle masumatkalaiselle mukaan! Toivottavasti raskautesi nyt etenee onnellisten tähtien alla. Onko kauhean törkeää kysyä, miten osakeskeytys tapahtuu? Löytyisi siihen varmaan vastaus googlellakin hakemalla. Ei ole pakko vastata, jos kysymykseni on liian tungetteleva tai aiheuttaa sinulle pahaa mieltä.



Nonna, minäkin suosittelen ehdottomasti sydänäänien kuuntelua neuvolassa. Saat heti rauhallisen mielen, kun kuulet ne äänet. Tosi ikävä tuollainen pyörän kanssa kaatuminen, huh huh sentään. Todennäköisesti kuitenkin teidän Nallekarkilla on kaikki kaatumisestasi huolimatta hyvin siellä masusi uumenissa.



Synnytyksestä oli ollut täällä puhetta. Mä en aina edes muista, että pääsen vielä synnyttämään. On vielä niin kaukainen asia, etten osaa oikein edes ajatella. Mutta minusta tuntuu pelkästään vain ihanalta päästä synnyttämään, koska se on aivan mahtava kokemus. Siis kun siinä on kaikki jännitys, pelkokin (kivuista mulla ollut lähinnä), kivun sietäminen, sitten itse synnyttäminen kätilöiden hääriessä ympärillä ja sitten se mieletön tunne, kun sen vauvansa näkee ensimmäistä kertaa ja saa aloittaa tutustumisen uuteen perheenjäseneen. Vaikka siinä joutuukin kokemaan kipua, niin ne unohtuu kyllä hirveän äkkiä (aika usein siis, kakkosesta kylläkin muistin kivut vähän pidempään). Täytyy vaan olla todella kiitollinen, että on saanut kokea pelkästään vain onnellisia synnytyksiä ja samaa toivoisi tietysti seuraavastakin, meille kaikille. Osastollakin olen aina viihtynyt hyvin. Siellä on niin touhukasta häärimistä vauvojen parissa ja saa jutella toisten äitien kanssa, saa valmiit ruuat eteensä ja mikä tärkeintä, saa keskittyä omaan vauvaansa. Harmi vain, että lastenteko on pakko jossain vaiheessa lopettaa, ehkäpä tämän raskauden jälkeen :-/.



Liikkeitä mielestäni tässä välillä jo tunsin aika selkeästikin, mutta viime päivinä olen ollut hyvin epävarma, että tunnenko niitä vai en. Masu on kyllä kovasti kasvanut, joten asetan uskoni ja toivoni siihen ja ajattelen, että vaavilla kaikki hyvin.



Pakko alkaa touhuilla. Mennyt tässä koneella liiankin pitkään, kun taas on iskenyt himo uusiin kestovaippoihin ja niitä piti tässä tutkailla :-).



neronja & neiti vajaa 1 v. & pikkukuutonen rv 17+3

Moi piiitkästä aikaa!



Eipä oo tullu hetkeen tänne kirjoteltua, mutta kun on ollu tunne et ei oo mitään kirjotettavaa... mutta perillä oon teidän muiden kuulumisista tosin en ikinä kommentoi muiden juttuja kun en muista nimimerkkejä jne. mutta kaikille Onnea hyvistä uutisista oli ne sitten mitä tahansa ja pahottelut niille joilla surua/huolta ollu.



Sitten omaa napaa.... Pahoinvointi loppui siis 13 viikon jälkeen ja sen jälkeen olo ollut kun ei raskaana olisikaan. Mahaa ei juurikaan vielä ole että vielä pystyy salaamaan odotuksen kaikilta joilta haluaa... ;-))



Viime viikolla oli neuvola pitkästä aikaa ja sykkeet kuulu, mutta hoitaja ei kertonu paljon ne oli enkä muistanu sit kysyä, mutta ehkä sit ens kerralla. Ja ultrattiin kans ja siellä se " Alli" köllötteli tyytyväisenä. Liikkeitä en oo vielä tuntenu, ainakaan mitään selvää, mutta esikoisen kans tunsin ne kanssa aika myöhään, olikohan 20-21 viikolla. Rakenneultraan olis vielä aikaa reilu 3 viikkoo....



Yritän tässä muistella et mistäs täällä on keskusteltu ja jotai muistuu mieleen, ainakin äitiyspakkaus. Mä otan sen vaikka viimevuonna sain esikoisen ja otin pakkauksen, mutta koen silti sen tärkeämmäksi kuin sen rahan jonka saa jos pakettia ei ota. Ja hankinnoista... mitään en ole vielä hankkinut kun ei ole tarvinnut. Tupla vaunut tulee ajankohtaiseksi jossain vaiheessa, mutta niiden suhteen en pidä mitään kiirettä. Ehkä sittten tulee hankittua jotain vaaleanpunaista jos ultrassa selviää sukupuoli ja se näyttäis tytöltä. =) Niin ja ammatiltani olen myyjä ja kaupassa kassalla/osastolla töissä, tosin tällähetkellä hoitovapaalla.



Viimeviikolla vietettiin esikoisen 1v synttäreitä ja nyt sit sairastetaan vesirokkoa että sellanen lahja tuli myös... mutta onpahan sekin sitten sairastettu pois ja hyvin on menny, vähän rinta kutisee mutta ei muuta kun näppylöitä selkä ja vatta täys ja siellä täällä jaloissa ja käsissä muutamia mutta kasvoihin ei ainakaan toistaseks oo tullu yhtään. Että tämmöistä täällä, mutta eiköhän tämä vuodatus riitä nyt meikäläisen kohdalta.



Lepoisaa syksyn odotusta ja vauvan kaikille Helmille



kristall ja Alli 17+6

Olen ollut töissä nyt 2 päivää ja väsyttää kamalasti.Tänään alkoi supisteleen töissä ku nostelin niitä lihalaatikoita.Täytyy alkaa ottaan varovasti.Huomenna on onneksi vapaa päivä.

Onko teillä muilla raskastyö?

Mutta nyt pitää alkaa kokkaamaan.

anna_liisa 17+0

...kirjoitteluun. Ei varmaan kukaan muista, mitä kukakin on pinossa kommentoinut, ellei sitten tee muistiinpanoja lukiessaan.;) Itse teen aina niin, että avaan toisen selainikkunan (näppäinkomento ctrl + n) josta luen aiempia viestejä ja toiseen sitten avaan tämän kommenttiruudun.



Työstä: Oma työni rasittaa pääasiassa vain aivoja, mutta ei selkänikään kyllä aina tykkää, kun istun päivät pitkät koneen ääressä. Migreeniherkkä olen myös tuon vuoksi. Ja tiettyjä hommia tehdessä myös jännetupintulehdus uhkaa. Sen verran leppoisaa tämä työ kuitenkin on, etten varmaan ennenaikaiselle saikulle joudu, ellei nyt ihan ihmeitä tapahdu.



Supistuksista: Tämä on ihmetyttänyt minua. Olen herännyt nyt parina yönä tuntemukseen, jonka olen tulkinnut supistukseksi. Mulla ei tosin ole esikoisen odotusajalta oikeastaan lainkaan kokemuksia kohdun kasvukivuista, joten en tiedä tarkkaan, miltä ne tuntuvat. Ehkä tämä voisi olla sitäkin? Mutta kyllä tuo enemmän supistukselta tuntuu. Kipu on saman tyyppinen, vaikkakin lievä. Ja joka kerta, kun olen herännyt, maha on ollut ihan pinkeä pallo. En oikein tiedä, mitä tuosta pitäisi ajatella. Olen kuitenkin ihan reippaasti nostellut 14-kiloista esikoista ja myös jumpannut ilman että supistuksista on ollut tietoakaan. Täytynee ottaa asia puheeksi neuvolassa, jos nuo yölliset heräämisen vielä jatkuvat. Esikoista odottaessa mulla oli harjoitussupistuksia ehkä rv:lta 30 alkaen, mutta tuollaisia, joihin olisi liittynyt kipu, ei ollut ennen kuin paria päivää ennen synnytyksen käynnistymistä. Mistä lie kyse?



Hämmästelee

Lumileopardi

kävin tänään äitiyspolilla kun aloin taas vuotaa todella runsaasti. Siellä totesivat et vauva vielä elossa ja vastaa viikkoja, mut veren mukana vuotaa lapsivettä ja kohdussa lapsivesi selkeästi vähentynyt :(



Lääkäri totesi et mahdollisuus saada elävä lapsi on hyvin pieni/tai sitä ei oikeistaan ole enää ollenkaan :(

Huomiseen aamuun mennessä pitäis päättää, lähdetäänkö keskeyttämään vai odotellaanko mitä tapahtuu. Jos ei tapahdu ihmettä lopputulos on kuitenkin sama :(

Me luotetaan Jumalan johdatukseen ja asiat menee Hänen tahtonsa mukaan, vaikka me ei aina ymmärrettäskään miksi joku asia tapahtuu. Hänelle on kuitenkin kaikki mahdollista!!!



t:itkuinen sininenkirsikka ja kuopus 17+5

Ei voi olla totta! Tuntuu niin pahalta kuulla tuollaisia uutisia varsinkin nyt, kun kaikilla alkaa olla viikkoja kasassa niin paljon. Just eilen mietin että aika vähän helmille on tullut mitään keskenmenoja tai muita ja sitten nyt tällaisia uutisia. Tosi epäreilua! Mä olen todella pahoillani!! Voimia oikein paljon päätöksen tekoon.



ON: Tänään on ollut sellainen päivä että on tehnyt mieli vain karjua. Ei siis mitään fyysisiä ongelmia, kaikki on vaan ärsyttänyt tosi paljon!! Ärsyttää oma olemuskin koska on niin vihainen olo koko ajan. Tuntuu että kaikki vaan odottaa jotain enemmän mihin pystyn. Menee hermot! Mutta siis fyysisellä tasolla olo on loistava, ei tunnu yhtään siltä kuin raskaana olisi. Ainoastaan nukkuessa välillä raskauden huomaa kun ei pysty mahallaan makaamaan, ja sitten tietenkin silloin kun hentoja muljahduksia mahassa tuntuu. Eli oikein hyvää sen puolesta.



Suan

16+0

Luulen, että me tehtäisiin niin, että odotettaisiin mitä tapahtuu. Jotenkin se keskeytys tuntuisi pahalta... tietenkin jos lääkärit sanovat, että se on enää ainoa vaihtoehto! Toivotan todella paljon voimia jaksaa tulevat tapahtumat ja toivoa on niin kauan kuin vauva on elossa mahassa!

toivoa täytyy olla myös tämän jälkeen! Sen löytäminen vain varmasti vie aikaa!

Kovasti toivotan voimia! Rankka tilanne teillä edessä! Olisi ehkä helpompi jos luonto hoitaisi asian eikä itse tarvitsisi tehdä sitä keskeytyspäätöstä. *voimahalaus*



mantelipulla

Voimia sinulle ja perheellesi! =[ Tiedän että keskenmeno jättää syvät jäljet. Toivon myös, että luonto hoitaa homman itse, ettei sinun tarvitse tehdä vaikeaa päätöstä! Mutta toisaalta mitä nopeammin mahdollinen tuleva keskenmeno on ohi, sitä parempi (kokemusta kolmesta keskenmenosta).



Kirjottelen omia kuulumisia sitten toisella kertaa... =(



jonttu

Sininenkirsikka: Voimia teille! Toivottavasti kaikki kääntyy vielä parhain päin. Ihmeitäkin tapahtuu...

Voi ei, Sininenkirsikka! Olen valtavan pahoillani uutisestanne :' -(. Itse en osaa sanoa ollenkaan, mitä tekisin tilanteessanne. Kuten jo muutama totesikin, aina kannattaa uskoa ihmeisiinkin.



Voimia päätöksentekoon!



t. Jogu (16+0)

Voimia tosiaan ja enkeleitä matkaan!! :( Niinkuin jo mantelipulla sanoikin, että ei tässä oikein sanoja löydä millä voisi lohduttaa. Todella surkea olo puolestasi :(

Sininenkirsikka.

On niin hiljainen olo siitä mitä kerroit. Viikkojakin sinulla jo reilusti, koskaan ei ole valmis oman vauvansa menetykseen. Kunpa kohtalo kääntäisi kelkkaansa ja ihme tapahtuisi.Voisiko vauva selviytyä muutaman viikon vielä vatsassa ....

Lähetän sinulle ja perheellesi voimahalauksen, perhosten siipien suhinaa, enkeleiden siunausta. Pysythän meidän mukanamme niin kauan kuin jaksat.



surullisena tyttötiimi 15+5

perheineen joutuu kestämään=( Paljon voimia ja edelleen toivoisin vaan että kaikki kääntyisi parhain päin!! Itku tuli lukiessani viestiäsi, moista ei soisi kenellekkään kohdattavaksi. Kuten moni jo kirjoittikin, mäkin varmasti odottelisi mitä tuleman pitää, toiven tietenkin parasta loppuun saakka. Haleja sinne kovasti!!!



p02p06 ja pikkuinen 15+5

Olen todella pahoillani! Tiedän myös, ettei mitkään sanat helpota oloasi (kokemus keskenmenosta minulla), mutta toivon enkeleitä ja siunausta matkaanne! rukoilen teille parempia tuulia!



Halituksin



s ja papu

Uutisesi oli todella surullinen! Kunpa tapahtuisi ihme ja pikkuinen selviäisi vielä muutamia viikkoja. Uskomattoman pieniä vauvoja pystytään nykyään pelastamaan elämälle. Suunnattomasti voimia ja toivoa murheen keskelle! Olette ajatuksissani!



Lumileopardi!

Toivon valon pilkettä näihin surullisiin päiviin, ihmettäkin toivon. Oi miten pahoillani olen tilanteestasi. Jospa, jospa..

Voimia, voimia,Sininenkirsikka.