Lue keskustelun säännöt.
Mä en näe mun lapsissa mitään hyvää tällä hetkellä.
25.08.2007 |
Ne on kauhukakaroita isolla K:lla. 3v uhmaa, kiukkuaa, kitisee, marisee, känisee, haraa vastaan kaikessa. 1v tyttö marisee, itkee, roikkuu puntissa. En saa tehdä mitään yksin, en käydä veskissä, en mitään. Kaikki on huonosti. Edes puhelimeen se ei anna mun puhua vaan aloittaa jumalattoman huutamisen. Syö vain itse ja tekee järjetöntä sotkua. Itkee kun ouetaan, itkee kun riisutaan, itkee kun vaihdetaan vaippaa. Itkee ja kiljuu, jos puhun jollekin enkä anna 100% huomiota hänelle. Kiljuu ja huutaa ja heittäytyy lattialle, jos en juuri sillä sekunnilla ota syliin, lue kirjaa tai anna jotakin, mitä neiti haluaa.
Ja isoveli kiusaa pienempää ja molemmat siis vaan huutaa.
Mitä mä teen väärin??! Mä koitan olla hyvä äiti, olen rauhallinen, teen kaikkeni lasteni hyväksi. Istun lattialla, luen, puuhailen, vien puistoon, teen ruokaa. Pidän rajat. hellin ja hoivaan.
Mä en jaksa tätä enää. Vittu että mun takki on tyhjä.
Kommentit (16)
Pienistä on pienet murheet, isoista isot.
Minun poikani, 16v, on vankilassa. Minunkin on vaikea nähdä hänessä hyvää.
Koita muistaa että tuo vaihe on ohimenevä ja loppujen lopuksi kovin lyhyt.
Pari vuotta eteenpäin ja asiat on jo aiv
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pelolla odotan sitä hetkeä, kun nuorimmat ovat 3 ja 1 vuotta. Nimittäin se oli kaikista pahin ja hermoja raastava aika silloin, kun tämä meidän esikoinen oli 3-vuotta ja keskimmäinen 1 vuotta. Kyllä oli hermoissa pitelemistä.
Jatka samaan malliin. Pidä tiukat rajat ja sulje korvasi. Viimeistään vuoden päästä sulla on kaksi herttaista palleroa. Paljon helpommin pyyhkii ja voit huokaista helpotuksesta. Koita jaksaa. Mullakin taas edessä ja sitten siinä vielä tuo kohta 5-vuotias. Iik!
Vierailija:
Pienistä on pienet murheet, isoista isot.Minun poikani, 16v, on vankilassa. Minunkin on vaikea nähdä hänessä hyvää.
Koita muistaa että tuo vaihe on ohimenevä ja loppujen lopuksi kovin lyhyt.
Pari vuotta eteenpäin ja asiat on jo aivan toisin ja huomaat että ihania ihmisiä he ovat kumminkin.Ota vähän omaa aikaa, jos mitenkään on mahdollista. Se piristää kummasti!
Itse olen aina silloin tehnyt pitkäll' ä välillä kun olen halunnut!
älytöntä puskea lapsia jos ei jaksa/halua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kysytkä vammaisenkin lapsen väsyneeltä äidiltä, että miksi teit lapsen ylipäätään? Tai äidiltä, jolla on adhd-lapsi tai vastaavaa.
Ei kai kukaan voi etukäteen tietää, mitä elämä ja aika tuo tullessaan? Sulla on varmaan kotona joku sellanen ihana 5kk hymyilevä vauva...ei tietoakaan uhmaiästä sun muista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ehkä ap on todella halunnut lapset! Mistä helvetistä sen voi tietää, minkälaista niiden lasten kanssa tulee olemaan ja millaisia tilaneteita elämässä tulee olemaan! Ei kaikkea voi tehdä varman päälle!
T. 9 , jolla samanikäiset lapset ja joka todellakin ymmärtää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
painukaa te vitun ämmät helvettiin, jotka kyselette ' miksi teiyt lapset' ...
vitoselle ja muille hölmöille, joilla " muka" on aina sana hallussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta aina tulee parempia päiviä ja muistaa kuinka ihania lapset onkaan. Mun lapset on nyt 3v ja 2v, ikäeroa on 1v2kk. Kuopuksen syntymästä asti olen ollut yh. Käytiin viikolla tutustumassa päiväkotiin missä lapset aloittavat ensi viikolla. Mulla tuli ihan hirveen haikea ja surullinen olo. En kestä että joku vieras hoitaa lapsiani kun olen töissä. Mutta pakko on mennä vaan töihin. Alkukesästä olisin laittanut lapset MIHIN TAHANSA jos joku vaan olis ottanut, niin väsynyt olen välillä ollu. Tää on klisee, mutta muistutan taas; aika menee nopeasti ja tulet kaipaamaan näitä aikoja. Suhteuta tuskasi häneen ketä mainitsi lapsensa olevan vankilassa. Tää nykyinen on pientä siihen verrattuna. Tsemppiä kuitenkin, tiedän että se on RANKKAA! =)
Mummot perseestä kun eivät aina ota hoitoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeile thdä niinkuin tuossa jo neuvottiin. Ota oma hetki aina kun voit. Pienikin hetki voi auttaa!!! Tuossa tilanteessa ei välttämättä auta ajatus että vuoden päästä on paremmin jos jokainen päivä on kova ponnistus.
Jos oman ajan ottaminen ei auta, puhu asiasta neuvolassa! Oikeesti! Se ei ole huono äiti joka pyytää apua. Ihan pahimmassa tapauksessa voi loppuun ajettu äiti ajautua kohtelemaan kaltoin lapsiaan. Minulle oli käydä niin. Hain apua ja sain, ja nyt kaikki on hyvin! Kukaan ei tuomitse sinua. Järkevä ja hyvä äiti tunnistaa omat voimavaransa ja niiden rajallisuuden, pyytää apua itselleen ja hoitaa lapsensa niin hyvin kuin mahdollista - uusin voimin. Minä uskon, että aika pitkälle se mikä on äidille hyväksi on hyväksi myös lapsille.
Voimia ja kaikkea hyvää! Älä kuuntele eräitä k. -päitä täällä, ovat vain itse niin väsyneitä ja täynnä negaatioita joita eivät uskalla kohdata. Purkavat niitä sitten ympäriinsä!
lapsena vanhempana houkailen, että saisinpa vielä elää tota aikaa. Nyt jälkikäteen katsottuna tuo aika meni ihan liian äkkiä.
Toivottavasti saat jonkun tuuraamaan hetkeksi lastenhoidossa (isä, mummi, vaari, kummi, sisarukset tai kuka hyvänsä) ja pääset hetkeksi hengähtämään jonnekin.
Järjestä itsellesi vaikka tunnin mittainen " oma hetki" iltaisin. Käy vaikka lenkillä tai kirjastossa ilman lapsia.