Kannattaako lapsia ihan oikeasti hankkia tarkoituksellisen pienillä ikäeroilla?

ja olen huomannut, että



- pieni ikäero ei takaa kiintymystä tai sopua sisarusten välillä

- jotkut vanhemmat näkevät sen ajan kun lapset ovat pieniä suorittamisena mikä pitää saada äkkiä pois alta

- ne vanhemmat jotka eivät jaksa harvoin avautuvat asiasta



Itse en halua vain pärjätä. Haluan myös nauttia lapsistani kun he ovat pieniä ja siihen vaaditaan aikaa.

Näin kun katsoo eka ja toka ovat kuin paita ja peppu- majakka ja perävaunu ( kuin kaksoset) . kolmas ja neljäs erillisiä olentoja. Tämä siis täysin heidän näkökulmaa. Itse halusimme parempaa perhesopua ja laitoimme kakkosen ja kolmosen samaan huoneeseen, loppui hyvin nahistelu ja taistelu 1. ja 2. vs. 3. muksu, nelonen onkin niin pieni että kaikki muksut rakastaa yli kaiken vauvaa.

Tunnen perheen, jossa vanhemmat päättivät hankkivansa neljä lasta mahdollisimman pienillä ikäeroilla. No, lopputulos oli se, että heillä on neljä lasta (kaikki alle kouluikäisiä), mutta perheen äiti on loppuunpalanut. Ennen nuorimman lapsen alulle laittamista hän kärsi pahasta masennuksesta ja oli todella väsynyt. Silti mies jatkoi painostusta neljännestä lapsesta, kun vaimo oli asian luvannut jo naimisiinmenon aikaan.



Julkisesti tämä perhe kehuu, kuinka helppoa on kun lapset on " kerralla" tehty ja kaikki yövalvomiset menevät samassa. Mutta minua surettaa tuo perhe, kun äiti hoitaa lapsia viimeisillä voimillaan, ja heidän parisuhdekin on jo aikamoisessa kriisissä tämän kaiken jäljiltä.



En usko, että kukaan hankkisi lapsia tietyllä ikäerolla sen takia, että se olisi lasten parhaaksi. Kaikki ajattelevat omaa tilannettaan ja tekevät päätöksensä keskittyen omaan tilanteeseensa. Toisille iso lapsikatras pienillä ikäeroilla tuo kivan statuksen, toisille oma jaksaminen on tärkeämpää.

Kieltämättä minäkin ajattelen tällä hetkellä, että " ihanaa, lapset on nyt tehty. Valvotaan putkeen nyt, sitten seuraavan kerran kun pojat on murkkuikäisiä ja odottelen niitä kotiin" . Kuopus on nukkunut kaikkiaan 2 kokonaista yötä eläessään, joten valvomista on täälläkin harrastettu toista vuotta jo.

Vierailija:

Julkisesti tämä perhe kehuu, kuinka helppoa on kun lapset on " kerralla" tehty ja kaikki yövalvomiset menevät samassa.

Meillä kaksi lasta pienellä (1v3kk) ikäeroolla ja ihan hyvin heidän kanssaan on mennyt. Uskon että olemme pystyneet tarjoamaan heille kaiken tarpeellisen ja jotta pystyisimme siihen vielä jatkossa olemme katsoneet parhaaksi ettei perheenlisäystä ruveta havittelemaan vielä ihan lähiaikoina. Kuppus on nyt 1v3kk ja tällä hetkellä tuntuu että ainakin 2v saa mennä ennen kuin vauva-asiaa ruvetaan seuraavan kerran nostamaan esiin, ehkä kauemminkin.



Varmaan sitä pärjättäisiin vaikka vauva tulisi aiemminkin, mutta en halua haukata liian sioa palaa jos on kerran mahdollista odottaa vielä hiukan ja siten " helpottaa" tilannetta. Haluan myös itse nauttia raskaudesta ja vauva-ajasta, nyt tuntuu että viimevuodet ovat olleet pelkkää raskautta ja vauvoja. Varmasti pieni väliaiaka tekee asiasta taas ihanamman ja sitten olisivat nämä vanhemmat lapset jo sen verran isoja että osaisivat hekin nauttia pienestä.



Mutta siis meille riiittää kaksi lasta lyhyellä ikäerolla, jonkun toisen kohdalla se voi olla 3 tai 4 lasta. Ja kolmas ei sitten kannata lyhyitä ikäeroja edes kahden kohdalla.

Seuraavan pitäisi syntyä kun kuopus on 1v2kk. Itse olen kokenut vauva-ajan rankkana mutta nyt huomaa hyödyn. Kaksoset oli tosin kyllä vahinko... Lapset ovat todellakin lämpimissä väleissä, leikkivät keskenään sekä pitävät toistensa puolia. Jäin yh:ksi kun odotin kaksosia, silti ollaan pärjätty ihan mukavasti vaikkei lapset ole missään tekemisissä isänsä kanssa vauvaa lukuunottamatta. Ollaan vauvan isän kanssa naimisissa.