Kannattaako lapsia ihan oikeasti hankkia tarkoituksellisen pienillä ikäeroilla?
Tuntuu suorastaan pahalta, kun joissakin perheissä lapsia " tehdään" putkeen useita (>3) jopa reilun vuoden ikäeroilla. Minusta tuntuu, että lapsen olisi parempi saada vähän kasvaa, esim. parin kolmen vuoden ikään, ennen kuin uusi vauva tulee. Kysehän ei lopulta ole vain siitä, että vanhemmat jaksavat, vaan myös siitä, mitä jo olemassa olevat lapset kokevat ja miten vanhemmat riittävät lasten tarpeisiin.
Mielipide perustuu omaan kokemukseen, ei pelkkään ajatteluun ja kuvitteluun.
Kommentit (26)
Minä en keksinyt yhtään syytä odotella tarkoituksella pitempään ennen kuin toivotimme kakkosen tervetulleeksi. Ikäeroa lapsille tuli 1,5 vuotta. Tietenkin alku oli jossain mielessä rankkaa, mutta tuskin siinä esi. puoli vuotta tai vuosi lisää ikäeroon olisi paljoa vaikuttanut. Pienihän vielä 2,5-vuotiaskin on ja myös kykenevämpi mustasukkaisuuteen.
Meille pieni ikäero oli hyvä ratkaisu. Lapsista on nyt isompanakin seuraa toisilleen. Minun kannaltani päätös oli hyvä myös, koska halusin olla putkeen kotona sen mitä olen ja palata vasta sitten töihin. En oikein ymmärrä äitejä, jotka seilaavat edestakaisin, vaikka heidän valintansahan se on. Olin kotona siihen asti kun kuopus täytti 3 v, eikä ajan kokonaiskesto ollut kuitenkaan kuin 4,5 vuotta.
siitä on tullut muotia. Kauheaa katsottavaa puistossakin nämä 3-4 lapsen pienen ikäeron perheet, jossa ryytynyt äiti pinna tiukalla paimentaa sitä ihanaa katrastaan. Yököttää toi katras sana, brrr.
Tietysti nykyään monet aloittaa lapsenteon niin myöhään, että on pakko punnertaa joka vuosi vauva maailmaan ennen kuin vaihdevuodet iskee, jos siis isomman perheen haluaa. 15 vuoden päästä nähdää kivoja perheitä, joissa eläkkeelle jääneet vanhemmat, jotka ovat niiiin nuorekkaita luotsaavat teinilaumaansa.
Eipä käy katteeks ;).
Kommentoisin numeroille 2 ja 3, että otin kantaa nimenomaan usean lapsen hankkimisesta putkeen. Kaksi lasta pienellä ikäerolla on varmaan ihan toimiva ratkaisu kaikkien kannalta monesti, mutta kun kyse on useammasta, alkaa tuntua todellakin metkalta, enkä voi olla pohtimatta, mikä on motiivi lasten " tehtailuun" (provosoin tarkoituksella). Mikä on tuolloin lapsen funktio?
meillä on kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla, kuopuksen vauvavuosi on takana, ja elämä on helpottanut kovasti. Emme jaksaisi ollenkaan kolmatta lasta samalla ikäerolla, ja se (=väsyneet vanhemmat) olisi väärin näitä kahta jo olemassaolevaa lasta kohtaan.
En mäkään ihmettele kahta sisarusta pienellä ikäerolla, mutta nämä " 3 alle 4-v lasta" tai 4 alle kouluikäistä, niin näitä mä ihmettelen. Kun kolmatta ja neljättä lasta tehdään vuoden ikäerolla, niin mulla tulee fiilis että määrä ja tiheys ovat pääasiassa, ja vanhemmat ajattelee että nauttivat lapsistan sitten joskus myöhemmin.
Vierailija:
Kommentoisin numeroille 2 ja 3, että otin kantaa nimenomaan usean lapsen hankkimisesta putkeen. Kaksi lasta pienellä ikäerolla on varmaan ihan toimiva ratkaisu kaikkien kannalta monesti, mutta kun kyse on useammasta, alkaa tuntua todellakin metkalta, enkä voi olla pohtimatta, mikä on motiivi lasten " tehtailuun" (provosoin tarkoituksella). Mikä on tuolloin lapsen funktio?
Kaksi teimme tarkoituksella putkeen (siis yritimme ja onnistuimme), ikäeroa 1 v 6 kk. Nyt kun lapset ovat 6 ja kohta 5 olen tyytyväinen. Ovat hyviä kavereita, harrastukset menee kaksi yhdellä vaivalla kun ovat samoissa ryhmissä jne.
Olimme muka pysyvästi kaksilapsinen perhe, kunnes kuopuksemme täysin puun takaa ilmoitti tulostaan. Esikoisemme oli silloin 4 ja keskimmäinen 2½. Yllätyskolmonen syntyi niin, että ikäeroa keksimmäiseen on 1 päivä vaille 3 v.
Mielestäni kaksi vanhempaa ovat jo tosi helppoja juuri pienestä ikäerosta johtuen, toinen auttaa toista jne. Kuopus on tietenkin perheen palvottu vauva, nyt 2 v. Juu, olen välillä poikki ja välillä karjun, mutta kyllä mua enemmän väsyttää esim. oma työni ja miehen matkustelu kuin nuo kolme.
Nyt kuopus on reilun vuoden ja voin sanoa, että ihanaa on. Ensimmäiset kuukaudet kolmen lapsen kanssa meni pienessä sumussa opetellen tätä härdelliä mitä elämämme on. Mutta jo nyt pojat leikkivät todella paljon yhdessä ja ovat hitsautuneet upeasti kolmikoksi.
Me emme hankkineet lapsia, me saimme lapsemme näin. Päivääkään en vaihtaisi, muutaman yön kylläkin. Rankkaa on silloin, kun mies on yövuorossa ja kahdella pojalla on korvatulehdus, jne. Mutta rankkaa olisi kahden tai yhdenkin lapsen kanssa varmasti.
Meidän lähellä ei asu muita lapsia, mutta veljekset ovatkin mitä parhaimmat ystävykset ja heistä on leikkiseuraa toisilleen. Toki on sellaista, että isompi yllyttää pieniä tekemään tyhmää, mutta sitä varmasti olisi suuremmallakin ikäerolla?
Välillä on kovaa ja kyllä, poikamme aiheuttavat meteliä ja vaarallisia tilanteita jatkuvasti. Vastaavasti on upeaa, kun kolme pientä tulee sohvalle viereen, syödään porukalla viinirypäleitä ja luetaan kirjaa. Huonejärjestelyn olemme ratkaisseet niin, että vanhempien huone on pienin, pojat nukkuvat yhdessä huoneessa ja suurin huone on leikkihuone. Toimii loistavasti.
Eipä ole tärpännyt, saa nähdä kuin pitkäksi ikäero venyy. Harmittaa ettemme aloitaneet yritystä aikaisemmin, jospa olisikin tärpännyt paremmin.
Vieläkös on mukavaa kun ovet paukkuu oikein kunnolla =) ? No eihän se aika montaa vuotta vie, mutta kuitenkin...
13: onko sitten kivaa jos on vuosikaudet joku murrosiässä?? jos siis on isommat ikäerot lapsilla.
ja itse asiassa mä luulen, että voi olla hyväksi, että murkut katselee toistensa touhuja - ehkä oppivat jotain toisiltansa, eivätkä tee kaikki samoja tyhmyyksiä.
meillä on alle vuoden ikäero....ja hyvin menee ja jatkossa myös!!!!!!
Hyvin on mennyt ja lapset leikkii keskenään. Alussa tottakai oli rankkaa kun yövalvomisia oli yli neljä vuotta putkeen mutta kyllä se nyt palkitsee kun lapsilla pienet ikäerot. Jokainen tyylillään ja tää oli meille hyvä ratkaisu.
Hain aloituksellani lapsen näkökulmaa, en niinkään vanhemman, jota moni kirjoittaja tarjoaa. Mikä on lapsen näkökulma???
Kuten aloituksessa totesin, kirjoitin kokemukseen perustuvasti, en vain ajatteluun.
Mistä sitä vielä mitään osaa sanoa kun on näin pienet lapset.. Mutta meillä pojat kaipaavat toisiaan kovasti jos osa on mummolassa tms. Haluavat olla yhdessä, tehdä juttuja porukassa ym. Koitamme järjestää pieniä hetkiä kaksin yhden lapsen kanssa, äiti+poika, isä+poika.. että jokainen tuntee olevansa tärkeä. Tosi harvoin on sellaista " vie tuo pois, haluan olla yksin" -juttua.
Meillä isovanhemmat ottavat välillä vain yhden pojan erityseen hellittelyyn päiväksi tai pariksi. Silloin myös kotona olevat saavat enemmän vanhempien huomiota. Kuitenkin pojilla on kova ikävä tuona aikana toisiaan, ei niinkään vanhempia.
Uskon, että pieni ikäero hitsaa pojat yhteen niin, että ovat tekemisissä vanhoinakin. Toivoisin ainakin.
Vierailija:
Mikä on lapsen näkökulma???
Mistä voin tietää lasten näkökulman?
Kaksi vanhempaa lastamme ovat 6 v ja kohta 5v. Kun nuorempi syntyi, esikoinen oli vielä aika pieni ymmärtääkseen mitä tapahtui, eikä muista aikaa ennen pikkusiskoa. Joskus kun imetin alkoi repiä minua tukasta ja änkesi syliin. Tilane rauhoittui kun imetyksen jälkeen vietin aikaa isomman kanssa. Nyt 6 v ja 5 v isompi totesi että " xx (=pikkusiskon nimi) oli minusta kaikkein kaunein tänään päiväkodissa, xx valitsi niin kauniin rooliasun.
Nuorimmainen syntyi kun isommat olivat 5½ v ja 3 v. Kun kerroin tulevsta pikkuveljestä (tiesimme sukupuolen) jännitin, mutta tytöt ottivat tiedon innoissaan vastaan ja ovat olleet ihania pikkuveljelle. Pikkuveli jumaloi iosja siskoja ja selvästi esim. uskoo paremmin juttuja jos siskot sanovat. Pikkuveli (2v) on juuri oppinut esim. nipistämään ja repimään tukasta, mutta kun on kaksi isompaa komentamassa niin jotenkin ymmärtää asian paremmin.
Oliko tarpeeksi lapsen näkökulmaa?
johon tulee syksyllä uusi vauva. perheen vanhin lapsi täyttää silloin kaksi ja seuraava on vuoden... siis vauvan synnyttyä niillä on hetken kolme alle kaksivuotiasta! aika hurjaa, mut ne on onnellisia...
meillä on ollut pieni lapsi perheessä jo kohta 20 vuotta. Kahteenkymmeneen vuoteen ei ole ollut mitään omaa tai miehen kanssa kahdenkeskistä aikaa, ja meillä on varmaan lapsenlapsia jo paljon ennen, ennenkuin nuorimmainen muuttaa kotoa. Monilla ystävillämme on yhtä monta lasta kuin meillä ja esikoiset samaan aikaan syntyneet, ja he ovat vuosikausia jo saaneet elää isojen koululaisten kanssa ja vaikka matkustaa kahdestaan.
Mutta täytyy myöntää, että 2 pientä on meille tarpeeksi. Ikäero 1v8kk. Tuntuu että nytkään ei ole molemmille aikaa niin paljon kuin haluaisi antaa.
1 v 8 kk ja 3 v 2 kk. Ollaan tosi tyytyväisiä, että saimme lapset noin pienellä ikäerolla. Lisälapsistakin haaveilemme, mutta haluamme nyt, että nuo kaksi saavat kasvaa kaikessa rauhassa vähän isommiksi. Ovat todella läheisiä ja leikkivät jo jonkin verran yhdessä. Kun on kaksi aikuista ja kaksi lasta, molemmille voi helposti järjestää aikaa vain toisen vanhemman kanssa.