Miten uupunut työssäkäyvä äiti voisi helpottaa arkea jotenkin?

Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, voit pyytää ja ostaa apua.



Alenna standardejasi, tässä jotain esimerkkejä, joista saat ideaa: vähennä silitystä, siivoa harvemmin, osta joskus valmisruokia, pyri töissä 80 % laatutasoon



Mieti mikä uuvuttaa: Jos se on työ, niin joko työssä pitää tapahtua muutoksia tai sitten pitää vaihtaa työtä. Voitko vähentää työaikaa esim.20 prossaa? Se ei välttämättä ole tuloissa iso tiputus, koska verotus tasaa. Jos se on arki, niin mieti miten arkea voi helpottaa. Jos se on työmatkat, niin voitko miettiä nopeampia tapoja, tehdä ajoittaista etätyötä tms.

Esimerkkejä:



Äiti makaa sohvalla joka ilta ainakin tunnin.



Äiti ja isä nukkuvat vapaapäivien aamuina.



Äiti ei leiki työpäivinä.



Lämmin ruoka syödään töissä ja hoidossa. Kotona vain pieni välipala ja runsas iltapala.

osittainen hoitovapaa.

Siis neljä työpäivää yksi vapaa.

Työpaikka oli kaukana ja olin kotona iltaisin puoli kahdeksan.

Vapaana päivänä NUKUIN myöhään (muulloin herätys jo kuudelta) ja hain lapset hoidosta vasta puolilta päivin.

Sitten olikin energiaa lapsille ja yhteiseen kodinhoitoon.

toki voisin jättää sen yhden ja ainoan harrastuksenikin pois, säästyisi aikaa, mutta tuntuu, että kaipaisi jotain ihan omaakin. Ruokaa meillä on laitettava joka ikinen päivä reilusti, siitä ei voi tinkiä, kun teinit syö niin paljon. ap

Luin nyt ap:n vastauksen. Jos on aina kiire, niin sitten pitää vähentää vaan tekemistä. Ainoasta harrastuksesta en luopuisi, se lienee henkireikäsi.



Entä jos pitäisit päiväkirjaa vaikka viikon parin ajan mihin aika kuluu. Sitä kautta voisi lähteä miettimään, että mihin voisi käyttää vähemmän aikaa esimerkiksi tekemällä kodin sisäistä työnjakoa tai ostamalla palveluita. Ja edelleenkin kannattaa miettiä sitäkin, että onko kaikki tekeminen tarpeellista.

Joku yksinkertainen ruoka mitä voivat tehdä. Voit vaikka maksaa jonkun korvauksen jos ei meinaa innostua...



Tee valtavia määriä ruokaa jotta riittää seuraavaksi päiväksi.



Mieti voisitko tehdä edes yhtenä päivänä viikossa vaikkapa vain tunnin, kaksi lyhyempää päivää.



Yksi hyvä konsti on myös kirjata ajankäyttö ylös, näkee mihin aikaa oikeasti kuluu ja mistä voisi tinkiä. (Vähän kuin rahankäyttö, aika on rahaa...=))

Ehdottomasti hintansa arvoista, ellei siivous ole lempihommaasi. Ei tule kovin kalliiksi verovähennyksen jälkeen. Monelle nimittäin ei onnistu tuo lyhennetty työaika, mitä itse mietin ykkös vaihtoehtona.

Teinit osaavat osallistua ruuanlaittoon.

Meillä ainakin nuoriso tulee mukaan laittamaan ruokaa kun tulen töistä, samalla tulee puhuttua päivän asiat.

Silityksestä voi tinkiä, kodin siisteydestä. Minä ainakin olen tehnyt päätöksen että teen kotitöitä, johon yhdessä tehtävää ruuanvalmistusta laske, tunnin päivässä. Eli pyykkihuoltoa ja siivousta, sen on riitettävä.

Lapset on 3 ja 1v.

Ajattelin itselleni seur. vinkkejä arjessa jaksamiseen:



Raaka-aineita tarpeeksi suuret varastot ettei tarvitse joka päivä suunnata ruokaostoksille. Pääsee heti kotiin tultuaan ruuanlaittoon, joinakin päivinä voi mies tehdä päivällisen.



Ruoka- yms. kodintarvikkeiden hankkiminen netistä, mahdollisesti myös esim. lastenvaateostokset. Säästyy kaupoissa juoksenteluilta, tosin pidän shoppailusta. Huom. emme asu Suomessa, joten en tiedä miten yleistä siellä on ruokien ostaminen nettikaupasta.



Siivoojaa en aio hankkia, mutta ajattelin jakaa viikkosiivouksen kahdelle päivälle, esim. aloittaa siivoamaan jo torstai-iltana ja jatkaa loppuun perjantaina.



Teen tavallisia, helppoja arkiruokia. Olen hyvä ruuanlaittaja, vaikka itse sen sanonkin. Osittain käytän joskus puolivalmisteita ja eineksiä. Vanhin poikani on ollut mukana siivoamassa ja ruuanlaitossa jo noin 2 vuotiaasta asti.



Pyykkejä pesen päivittäin, ja yleensä täytän koneen illalla ja pistän päälle aamulla. Asumme kerrostalossa, joten en voi hyödyntää yösähköä.



Kysyisin vielä ap:ltä, että osaavatko teinisi käyttää pesukonetta? Viimeistäänhän kotoa lähtiessään olisi osattava pyykinpesu, vaikka onhan niitä tarinoita retkistä äidin jääkaapille likapyykkien kera.

teinit osaavat kyllä käyttää pesukonetta, mutta apua heistä ei juurikaan ruoanlaittoon ole. Heillä on niin pitkät koulupäivät, ja sen jälkeen harrastuksia ja vähän työntekoakin, joten sen verran myöhään tulevat kotiin, että ruoka pitäisi olla jo pöydässä. Kyllähän tästä arjesta jotenkin selviää, mutta jotenkin vain koen rasittavaksi sen, että ei ole koskaan aikaa istua alas, ja että kaikki on mietittävä koko ajan etukäteen ja aikataulutettava, millä kellonlyömällä käy kaupassa, milloin vie jonkun harrastuksiin ja milloin laittaa ruoan jne. Olisihan se mukava vaikka katsoa telkkarista joskus joku ohjelma tai käydä itse kävelyllä. ap

Tee viikonloppuisin pakastimeen ruokaa. Tee niin isoja annoksia ruokaa, että siitä riittää ainakin kahdeksi syönniksi. Suosi arkena yksinkertaisia laatikko- ja keittoruokia.



Minusta sinun pitäisi teettää teineillä enemmän kotitöitä. Tuskin niistä jokaisella on joku treeni heti koulupäivän jälkeen! Kiertävät kokkausvuorot vaan kehiin ;-)

Ensinnäkin viikonloppuna käydään ostamassa valtavat määrät ruokaa eli viikolla käydään vain kerran tai kaksi nopeasti täydentämässä maitoja, leipiä yms. Sunnuntaina tehdään pari isoa annosta jotain uuniruokaa, jotka vaativat vain vähän valmistelua ja kypsyvät sitten itsekseen. Arkisin joko lämmitetään noita valmiita tai tehdään jotain nopeaa ja helppoa. Mua helpottaa jo se, ettei tarvitse koskaan käydä suoraan töiden jälkeen kaupassa.



Lisäksi meillä käy siivooja eli itse tarvitsee vain pitää paikat järjestyksessä ja lakaista isoimmat hiekat ja roskat lattialta silloin tällöin. Myöskään meillä ei tarvitse olla tiptop-siistiä koko aikaa, vaan olen oppinut sietämään pientä epäjärjestystä.



Pyykkihuoltoa helpottaa kuivausrumpu ja se, että ostetaan vain rumpukuivattavia vaatteita. Ei mene aikaa ripustamiseen ja viikonloppuna ehtii pestä valtavan määrän pyykkiä, kun ei kuivaustila rajoita.



Lisäksi tietty mies tekee osansa eli kaikki ei suinkaan ole minun harteillani. Ja lapset auttavat sen verran, mihin ikänsä puolesta kykenevät. 3-vuotiaskin osaa kattaa ja korjata pöytää, laittaa tiskejä koneeseen yms.

ELi syödään eineksiä, ostellaan kaupan valmistiskeiltä " kotiruokaa" jne. Tehdään itse, jos tuntuu siltä, muttei pakosta. Ei oteta ylipäätään mistään kotityöstä stressiä vaan tehdään, kun jaksetaan. Kotisiivousta kokeiltiin vähän aikaa, mutta en ollut tyytyväinen, joten siivous hoidetaan itse.



JA tärkeintä kaikesta: Mies osallistuu meillä kotitöihin todella hyvin ja on oma-aloitteinen!



Meillä on kohtalaisen siistiä aina, pyykkiä korissa maksimissaan kahden pesemättömän koneen verran ja jääkapista löytyy aina syötävää.

Kuivausrummusta vaatteet suureen esim. rottinkikoriin, josta jokainen perheenjäsen hakee omansa, ja laskostaa itse kaappiin. Siivousapua esim. kerran kahdessa viikossa, saahan siitä vielä kotitalousvähennyksenkin.

Lisäksi kannattaa karsia ympäristöstä kaikki turha tavara kierrätykseen, pysyy paikat paremmin hallinnassa.

Tee kerralla isompia satseja ruokaa, pakasta osa.

Tee ruokaostokset kerran viikossa isossa marketissa, ja osta täydennysmaidot ym. viikolla pienesdtä lähikaupasta, jossa ei tarvitse juosta puolta kilometriä maitohyllylle.

Vasta viestissä 16 puhuttiin MIEHEN OSALLISTUMISESTA!! Apua, onko teillä kaikilla sovinisti miehet vai ootteko sinkkuja? Tottakai mies siivoaa siinä missä nainenkin!! Okei, meillä ollu äitiysloma tms vaan poikkeus jollonka minä naisena siivoan enemmät mutta kun ollaan töissä molemmat niin toiselle ei kasaannu kaikki kotityö.



Meillä on kaksi alle 4- vuotiasta lasta. Ja lapset tyhjentää ja täyttää apuna tiski- ja pesukonetta. Pesuaineitten laitto on aikuisen homma siinä. Lapset siivoo huoneensa ja kerää muutenkin leluja ja astioita pöydiltä, pyyhkii pöytiä ja pesee lattioita -siis auttaa lähinnä.. ;) Mutta kun on teini-ikäsiä talossa niin joka päivä ei hilluta pois kotoa vaan osallistutaan siivoomiseen! Koululaisenkin kuuluu osata kuoria oma ruokaperuna, miksei myös kuorisi seuraavan päivän perunat kattilaan valmiiksi teininä?

Säähän olet jo tilanteessa kun sun ei tartte tehdä kotitöitä kun murto-osa!! Sää menet harrastukseesi ja muut hoitaa silloin kotia tai kun haluat katsoa jotain telkkarista niin katsot. Et todellakaan siivoa YHTÄÄN enempi, vaan päinvastoin delegoit hommia muille!



Vapaa-aika on muutenkin vähän kumma käsitys! Miten sää nytkin siinä hillut koneella ja mitä muut perheenjäsenet tekee? Siivotkaa NYT -niin ei tartte siivota illalla kun telkkarista tulee se murhadokkari jonka haluat nähdä! Sillon sää tiputat tekemiset ja istut sohvalle. Maailma ei siihen kaadu jos annat asioiden olla ja rentoudut.



Itse en pysty karkaamaan töistä aikasemmin, lopetin juuri osapäivätyön täysiaikaseksi ja homma pelittää kun miettii mitä tekee -ja mitä muut tekee!

Meillä koneet pyörii yöaikaan, tai satsataan enempi koneitten käymiseen vapaa-ajalla. Teillähän jokanen voisi hakea pyykistä omat kuivat vaatteet; kippaa vaatteet sängylle ja jokanen noutaa vaatteensa ja viikkaa ne hyllylleen. Tai muuta vastaavaa.

Me käydään kaupassa ennenkö haetaan lapset hoidosta tai yhdessä kun alkaa viikonloppu. Ostetaan usean päivän safkat. Pakastetaan hitto vaikka osa isosta satsista. Jos keität perunoita jokka teinisi kuorii, teet seuraavalle päivälle osasta jääneistä potuista jonkun ruuan ja osasta joku teinisi väsää vaikka pyttipannun!



Mutta nytten mää lähden harrastamaan! Suljen koneen ja nautin tästä päivästä ilman että teen kaiken itse.

Ruokalistat suunnitellaan su ja to. Mies hoitaa kaupassa käynnit ma ja pe. Joskus käydään la yhdessä, jos itsekin haluan päästä hypistelemään mausteita ;) Mies laittaa ruoan ti, ke ja to, minä ma ja pe. Viikonloppuisin laitetaan jompi kumpi, yleensä kyllä minä.



Minä hoidan eskarilaisen haun töistä tullessani, ruoka on yleensä valmista 16.30. Syödään ja lapset katsoo pikkukakkoset. Me juodaan sillä välin rauhassa kahvit ja rupatellaan päivän kuulumiset.



Torstaisin pojan muskari, tytön liikuntaharrastus on sunnuntaina. Muuten illat menee rauhallisesti, katotaan telkkaria, lapset on ulkona, mies käy lenkillä, mä joskus lähimarketeissa lasten kanssa.



Pyykit pestään viikonloppuna. Ylläpitosiivouksesta kaikki huolehtivat viemällä tavarat paikoilleen niitä käytettyään, astiat koneeseen ym. Paremmin siivotaan viikonloppuna, minä joskus arkena hujautan imurilla keittiön, eteisen ja ehkä muut likaiset paikat.



Mä liputan sen puolesta, että kaikkea ei ole tarkoitus tehdä yhtenä päivänä, eli ei pestä joka päivä pyykkiä tai harrasteta joka päivä. Panosta suunnitteluun, jos tuntuu että aika ei riitä. Me pidetään miehen kanssa aina viikonloppuna ns. palaveri, jossa suunnitellaan ja mietitää seuraavan viikon menot, ruokalistat ym. juoksevat asiat. Hyvin suunniteltuna asiat tulevat hoidetksi ja itsellä rauhallinen mieli.

kaikkia hyviä neuvoja ei vain voi käyttää. Meillä on lapsilla jokaisella vain yksi harrastus, mutta kas niitä kertyy kuitenkin joka ikiselle viikonpäivälle kuljetettavaksi. Meillä on lisäksi yritetty käydä kaupassa niin harvoin kun voi, mutta miten käyt kaupassa kerran viikossa ilman autoa seitsemänhenkiselle perheelle?

Oikeesti, se on vaarallista!



t. palomiehen vaimoke

minäkin neuvoisin, että teinit hommiin! Ihan tosissaan. Sen tulisi kuulua aivan luontevana osana lapsen elämään, että kotona jokainen tekee osansa. Omassa lapsuudenkodissani meitä oli neljä lasta (tosin nuorin oli down lapsi, ja hän ei osallistunut samalla tavalla kotihommiin.) Minulla on sellainen olo, ettemme joutuneet lapsena tekemään paljoakaan " kotihommia" , mutta silti teimme monia asioita esim. näin



-jokaisella lapsella oli vuorollaan (vuoropäivinä siis) keittiövuoro, jolloin oli ko. henkilön vastuulla, että keittiö oli siisti (vähintäänkin niin, että illalla oli keittiö siivottu.) Kaikki laittoivat itse tietenkin omat astiansa koneeseen jne. syötyään, mutta kattiloiden pesu ym. yleissiisteys oli sen vastuulla, jolla oli keittiövuoro



-kaapissa oli koneentyhjennys-lista erikseen, ja vuorollaan jokainen tyhjensi astiapesukoneen (nyt tuli mieleen, että miksi se ei ollut keittiövuorolaisen vastuulla;)



-viikkosiivous tehtiin aina KOKO PORUKALLA, siis koko perheen voimin. Isä vei matot ulos ja tamppas ne, me lapset ja äiti siivottiin: monesti niin, että joku veti imurilla ja toinen tuli perässä ja moppas. Viikkosiivous tapahtui näin yhdessä hujauksessa!



-ruuan laitosta vastasi äiti, joka muutenkin teki tosi paljon hommia, mutta toista lämmintä ruokaa meillä ei kouluaikoina syöty...muistaakseni.



Minusta on melkein vastuutonta, ettei lapsilta vaadita nykyään mitään. Äidin (ja isän) pitäisi olla joku yleiskone, joka tekee kaiken valmiiksi kaikille, ja se otetaan aivan itsestäänselvyytenä. Ei ole ollenkaan liikaa, jos koululainen auttaa koulun jälkeen kotihommissa!!! Kyse on kuitenkin tosi lyhyistä ajoista, jos ihmiset vuorotellen tekee hommia.



Voimia sinulle ap!

itselläni on vain yksi lapsi tällä hetkellä ja työssä olen alkanut käydä.



Omaa arkeamme on helpottanut seuraavat asiat:



Ostan usein Prismasta 1 kg:n kanan filesuikaleita (halpoja verrattuna 400 g:n rasioihin!) ja paistan koko satsin kerralla! Samoin teen ostaessani 700 g:n jauheliha paketin. Osan käytän sen päivän ruokaan, loput heitän pakkaseen. Niistä saa tosi nopeaa ruokaa töiden jälkeen: heittää pastan kiehumaan, suikaleet pannulle sipulin kanssa ja ruokakerma mukaan. Tai kuorii ja keittää perunat ja heittää lihat sekaan ja kasviksia, niin tulee nopeaa keitto.



Peruna-sipuli-sekoitusta pakastin täyteen: jos on kiire, niin peruna-sipulisekoituksesta voi helposti tehdä keiton (ei tarvi kuoria perunoita) tai hyvää " muhennosta" kun heittää ne teflon-kattilaan ja ruskittettu jauheliha mukaan ja vähän vettä ja ketsuppia.



Eli yksinkertaiset ruokaohjeet kunniaan! Eikä ole mitään väliä, jos välillä tehdään ranskalaisia ja makkaran paloja uunissa: lapsikin osaa sen tehdä!



Kauppaan kerran viikossa ja launtaisin miehen kanssa siivotaan. Valitse myös pesupäivä(t), jolloin pyykkiä pestään: jokainen vuorollaan ripustaa pyykit, ja hakee omansa pois.



Juuri luin, kun joku psykolgoi tms., sanoi, että lapsille pitää opettaa PIENESTÄ PITÄEN, myös se että " nyt äiti ei leiki tai tee muutakaan, nyt äiti katsoo telkkaria/on netissä/lukee lehteä/viettää vapaahetkeään" . Ja nimenomaan siksi, ettei lapsista kasvateta sellaisia egoisteja, jollaisia nykyään on hirveästi! Se on kuulemma aivan uusi, kasvanut ilmiö lasten parissa. Eli on OPETETTAVA kädestä pitäen, ettei joku koko aikaa ole heitä varten, vaan että jokaisella ihmisellä (myös äidillä ja isällä) on rajansa ja vapaahetkensä, jolloin lapsen on leikittävä itsekseen jne. Että aikuinen on kyllä lähellä, muttei koko ajan tarjoa palvelujaan ja ole " käytettävissä" . Muuten kasvatamme itsekkäitä, kaikki-mulle-heti-nyt sukupolvea.



Radikaalit uudistukset vaan kehiin, ja saahan siinä pulikoida vastaan, mutta sitten otetaan lapsilta etuuksia pois, jos ei toimita vanhempien ohjeiden mukaan. Olisi varmaan hyvä idea kertoa lapsille rehellisesti tilanteestasi, ja sanoa, että nyt tähän täytyy tulla muutos. Ja ottaa lapset mukaan suunnittelemaan, miten kotihommat järjestetään.



Toivon, että saat vietyä elämääsi siihen suuntaan, että jaksat paremmin! On itsestään selvää, että sinulla on oltava OMAA AIKAA, jolloni vaan löhöät, katsot telkkaria jne. :) Onnea matkaan!