Astrologia ei todellakaan ole " epäjumalien palvontaa" / saatanasta!
Myöskin Jumalaan uskova ihminen voi ihan puhtaalla omalla tunnolla parantaa itsetuntemustaan / muiden tuntemusta sen avulla - itseasiassa se olisi hyvin toivottavaa ;o).
Kaikkia asioita voidaan käyttää MYÖSKIN pahuuteen - se ei tarkoita, että asia itsessään olisi paha! Astrologisen ihmiskuvan tuntemuksessa on hyvä opetella arvostamaan erilaisuutta; ja käyttää sitä ymmärryksen kasvattamiseen - ei negatiivisessa hengessä toisen alentamiseen. Kaikilla ihmistyypeillä ja persoonallisuuden piirteillä on oma paikkansa tässä maailmassa; kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Kommentit (42)
Ande:
Uskontojen ulkopuolisena tarkkailijana en näe eroja eri uskontojen/ uskomusten ilmiöille. Ilmiö on sama, ilmaisuun käytetään vain eri synonyymejä. Kristinuskossa olevat ilmiöt eivät ole unikkeja. Mielestäni mikään uskonto ei saisi kääntää asioita toisia vastaan ja todeta niiden olevan saatanasta, vaikka itseasiassa siellä omassa uskonossa uskotaan sen olevan Jumalasta.
Haluan lähettää terkkuja Andelle, joka puhuu asioista hyvin tutun tuntuisesti ja jonka ajatuksiin voin yhtyä vahvasti.
Mietin uskonnon merkitystä ihmisille noin yleensä. Miten erilainen se voikaan olla. Miksi minäkin vielä olen luterilaisen kirkon jäsen, vaikka minua puhuttelevat niin monet " epäortodoksiset" asiat, ja miksi jaksan yhä käydä joulukirkossa, vaikka pidän Jeesusta opettajana opettajien joukossa.
Siksi, että luterilainen kirkko tarjoaa tutuimman tien henkisten asioiden äärelle, mutta ei vie minua perille.
Siksi, että luterilainen kirkko on kotipaikkakuntani ainoa pyhättö (metsän lisäksi) ja voin siellä kokea pyhyyden, voiman ja energian läsnäolon.
Minun on sallittua ihastella kynttilämerta, hengittää hengen lämpöä, hurmaantua urkujen saundista, ja laulaa mukana ylistysvirttä. Matkoillakin tykkään käydä kirkoissa, temppeleissä ja pyhätöissä nuuskimassa niiden tunnelmaa.
Mielestäni kirkko ja uskonto voisivat löyhästi vertautua vaikka taidenäyttelyyn: on ihan jees käydä ihailemassa välillä modernia taidetta, vaikka olisikin virallisesti sitä mieltä, että klassinen taide on ainoa oikea taiteenlaji.
Voiko taiteesta ja uskonnosta puhua samalla viivalla? Kuuluvathan ne molemmat arvokkaiden asioiden sateenvarjon alle; varjon, jonka alla ihminen kokee elämyksiä, kasvaa ihmisenä, ja pääsee lähemmäs - sitä jotakin.
Ja astrologiasta vielä: jos se auttaa ihmistä tutustumaan itseensä ja vie lähemmäs totuutta itsestä, se myös vie ihmistä oikeaan suuntaan. Toki järjenkäyttö on sallittua myös tähtiin tuijotellessa. :) Voi kun elämää elettäisiin rennommalla otteella, eikä otettaisi kaikkea liian vakavasti.
Ensin hiukan siitä mitä totuuden etsintä on.
Totuudenetsiä ei pidä uskontoja, uskomuksia ja uskoa huuhaana, vaan ne ovat tukimuksen ja tarkkailun kohde. Itse syyllistyn joskus vahvaankin kritisointiin, syystä että jotkut ajatukse rikkovat ihmisoikeuksia. Lisäävät ihmisen kärsimystä ja ahdistusta. Tuolloin minun on vaikea pysyä nahoissani. Tekisi mielen huutaa, lopettakaa, te vahingoitatte toisianne.
Totuudenetsiä ei myöskään kallistu mihinkään suuntaan, vaan yrittää pysyä pystysuorassa asenossa, vaikka se kieltämättä joskus onkin vaikeaa;)
Astrologiasta hiukan. Hyvin varhaisessa vaiheessa ihminen alkoi uskoa henkimaailmaan ja kohtaloon ja siihen, että kaikki oli ennaltu määrätty. Jokin korkeampi voima sääteli elämää.
Oli siis täysin luonnollista, että ihminen alkoi katsella taivaalle (minneppä muualle, siellä tapahtui ihmeellisiä asioita aurinko,kuu, pilvet, sade, ukkonen tähdet jne...)
Ihminen alkoi etsiä taivaankappaleiden liikkeistä Jumalan ennusmerkkejä. Taivaankappaleiden liikkeistä opittiin myöskin ajanlasku. Täsmällinen ajalasku oli pappien vastuulla josta he kehittivät myöskin vallankäytön välineen jolla säädeltiin ihmisten elämää. Mitä ihmeellisempiä asioita laitettiin Jumalan tahdon nimiin.
Uskonko Jeesuksen eläneen? Kyllä. En kuitenkaan siten miten kristinusko opettaa. Minun moraalikäsitykseni sotii sitä vahvasti vastaan.
Miten astrologia näkee Jeesuksen syntymän.
Raamatussa tietyt luvut toistuvat useasti esim luku 12 ja 3.
Jeesuksen syntymän lähestyessä nähtiin kolme konjuktiota tähtitaivaalla. Jupitet ja Saturnus kohtasivat kalojen tähtimerkin kolmesti eteläisellä taivaalla. Konjuktiot taphtuivat kolmesti ja kolmiyhteisesti.
Miksi uskovaisia pilkataan? Olisko syynä että uskontoja on liian paljon. Ihmiset osoittelevat toisiaan ja eivät näe että kolme sormea osoittaa itseensä päin. Ketään ei saisi osoitella, oli arvomaailma mikä tahansa. Ihmisten tietämättömyydellä onki suuri osuus tässä asiassa.
Nyt loppuu aika. Hyvää jatkoa syksyyn.
Sinulla on samoja harrasteita kuin minulla noiden kirkkojen suhteen. Itse olen nuuhkinut eniten eurooppalaisia kirkkoja, katsellen taidetta ja ihmisen kädentyötä. On hienoa nähdä se miten ihmiset pysähtyvät ja hiljentyvät katselemaan ja kuuntelemaan, ajatusten virratessa kaukaisuuteen ja toivoon.
Sytytän kynttilän ja jatkan matkaa etsien...
Hyvää syksyä sinulle... Nähdään kirkonportilla;)
MrsCee:
Haluan lähettää terkkuja Andelle, joka puhuu asioista hyvin tutun tuntuisesti ja jonka ajatuksiin voin yhtyä vahvasti.
Mietin uskonnon merkitystä ihmisille noin yleensä. Miten erilainen se voikaan olla. Miksi minäkin vielä olen luterilaisen kirkon jäsen, vaikka minua puhuttelevat niin monet " epäortodoksiset" asiat, ja miksi jaksan yhä käydä joulukirkossa, vaikka pidän Jeesusta opettajana opettajien joukossa.
Siksi, että luterilainen kirkko tarjoaa tutuimman tien henkisten asioiden äärelle, mutta ei vie minua perille.
Siksi, että luterilainen kirkko on kotipaikkakuntani ainoa pyhättö (metsän lisäksi) ja voin siellä kokea pyhyyden, voiman ja energian läsnäolon.
Minun on sallittua ihastella kynttilämerta, hengittää hengen lämpöä, hurmaantua urkujen saundista, ja laulaa mukana ylistysvirttä. Matkoillakin tykkään käydä kirkoissa, temppeleissä ja pyhätöissä nuuskimassa niiden tunnelmaa.
Mielestäni kirkko ja uskonto voisivat löyhästi vertautua vaikka taidenäyttelyyn: on ihan jees käydä ihailemassa välillä modernia taidetta, vaikka olisikin virallisesti sitä mieltä, että klassinen taide on ainoa oikea taiteenlaji.
Voiko taiteesta ja uskonnosta puhua samalla viivalla? Kuuluvathan ne molemmat arvokkaiden asioiden sateenvarjon alle; varjon, jonka alla ihminen kokee elämyksiä, kasvaa ihmisenä, ja pääsee lähemmäs - sitä jotakin.
Ja astrologiasta vielä: jos se auttaa ihmistä tutustumaan itseensä ja vie lähemmäs totuutta itsestä, se myös vie ihmistä oikeaan suuntaan. Toki järjenkäyttö on sallittua myös tähtiin tuijotellessa. :) Voi kun elämää elettäisiin rennommalla otteella, eikä otettaisi kaikkea liian vakavasti.
Toivottavasti etsintäsi ei kestä koko elämääsi. Ainakin itse ajattelen, että jatkuvassa etsimisprosessissa eläminen voi olla raskasta. Löytämisen ilonkin soisin Sinulle. Mitä oikein etsit? Mitä haluat löytää?
Yllättävää on se, että Raamatun (vai Jeesuksen?) moraalikäsitys sotii omaa moraalikäsitystäsi vastaan. Ei siinä pitäisi olla mitään sellaista, jota yleisesti pidetään moraalittomana. Eri asia on, jos puhutaan kristikunnan moraalista tai kirkkohistoriassa esiintyvästä moraalista. Kirkko/uskonto sekä elävä usko on pidettävä erillään toisistaan tässäkin suhteessa. Saatat myös kokea edellisissä selostuksissani olleen kritiikin tuomitsemisena, vaikka loppuun lisäsinkin, ettei tuomion saarnaaminen ole tavoitteeni, vaan varoitusten julkituominen. Kerroit, että jossakin tilanteessa itsellesi on vaikea pysyä nahoissasi. On myönnettävä, että esim. tällaiset astrologian yms. Raamatun vastaisten henkimaailman asioiden puoltaminen on minulle sellaisia asioita.
Totean myös, että astronomia ja astrologia ovat eri asioita. Taivaankappaleiden liikkeitä on varmasti tutkittu aikojen alusta, sitä en epäile. Jumala on viisaudessaan luonut taivaankappaleet omille radoilleen ja säätänyt niiden liikkeet ja nopeudet. Olen myös kuullut mainitsemistasi Jupiterin ja Saturnuksen kohtaamisista, joka voisi selittää ilmiön tähdestä, jonka itämaan tietäjät näkivät ja seurasivat sitä. Tämä on mielestäni ihan uskottava asia. Mutta siitä pysyn erossa ja kaukana, jos/kun aletaan mennä astrologian puolelle, tutkimaan tähtikarttoja ja laatimaan niiden perusteella horoskooppeja ja mitä kaikkea siihen liittyykään. Perusteluja olen esittänyt jo edellä tässä ketjussa.
Mutta se matkalla oleminenhan juuri on se hienoin kohta koko asiassa =o) - ainakin omasta mielestäni. Kun ei lyö mitään varmaksi lukkoon, pystyy säilyttämään mielensä avoimena itse totuudelle - näin minä uskon.
En pysty uskomaan siihen, että ihminen koskaan pystyisi kattavasti valjastamaan Jumalan ja / tai uskon kirjoihin ja kansiin, ja sanomaan, että " katsokaa, tässä valmis, YLEISPÄTEVÄ teos!" . Ehkä tämä on mysteeri, jonka ei koskaan kuulukaan täysin aueta ihmiselle?
Miksi emme voisi hyväksyä keskeneräisyyttä itsessämme (ja muissa) tämän asian suhteen? Miksi meidän pitäisi varmuudella TIETÄÄ? Miten voimme varmuudella tietää, jos ja kun näitä " tietoja" on olemassa niin paljon?
Itse uskon niin, että hyvin monet eri uskonnot / uskomukset pitävät kukin tahollaan sisällään pienen totuuden siemenen (ns. hyvää) - mutta mikään ei yksinään kata koko totuutta. Ja hyvä niin =o). Ehkä niin on tarkoitettu.
Kiitos Andelle ja MrsCee:lle arvokkaasta (mutta niin harvinaisesta ;o)) vertaistuesta tämän asian tiimoilta!
Jos hyväksyt ja uskot osasen astrologiaa omassa uskonnossasi, miksi et koko " pakettia" ; miksi se palvelee uskomuksiasi tuon Jeesuksen syntymän osalta, mutta muilta osin onkin osa " pahuutta" tai pahasta?
On myönnettävä Uppis, että en voi olla samaa mieltä kanssasi tuosta ¿matkalla olemisesta¿ totuuden suhteen. Joskus opiskeluaikana filosofian opettaja sanoi myös tuohon suuntaan, kun joku kysyi, mistä voi tietää mikä on totuus. Hänen filosofisesta näkökulmasta ¿koko elämä muodostuu totuudeksi ja näyttäytyy vasta kun elämä on päättymässä.¿ Oma sisäinen maailmani on rakennettu siten, että en kestäisi yhtään hetkeä elää ilman varmaa tietoa totuudesta.
Oletko koskaan ajatellut, että totuus ei olisikaan ainoastaan joku oppi, määritelmä, uskonnollinen pyhä kirja tai yleensäkään asiakokonaisuus, jonka voi sanoiksi pukea? Kristillisen uskon ydin kaikessa totuudessa, josta Raamattu puhuu, on se, että Jeesus on Totuus. Eli totuus ei ole ainoastaan asioita, vaan henkilö. Ja kun on löytänyt totuuden, se siten tarkoittaa, että on löytänyt Jeesuksen ja ennen kaikkea yhteyden Häneen. Kirjoitit myös ajatuksen, että jos on ¿lyönyt lukkoon¿ totuudenlöytönsä, ei olisikaan enää totuudelle avoin. Itse taas ajattelen, että miten voi olla avoin totuudelle, jos ei edes tiedä, mistä se mahtaisi löytyä. Tuskin kukaan ihminen on sellainen, että menee sydän avoimena jokaisen miellyttävän aatteen ja uskonnon yms. perään ja imee sitä itseensä ja sitten ehkä päättää itse, olikohan tämä totuus vai ei. Tai vain odottaa, että pikku hiljaa ja palasina sitä totuutta ¿tulee vastaan¿ tai sitä löytyy vähitellen.
Mahdottomuus on ihmisen tietää, mikä ¿tieto¿ on totuus, niin kuin kirjoitit. Mutta totuuden voi löytää. Itselleni se on avautunut Raamatun sanasta rukouksen kautta. Avain totuuden löytymiseen onkin juuri rukous. Jos päättää kokeilla rukousta, siinä ei menetä mitään. Totuuden löytyminen on sitä, kun Totuuden Henki sen ilmoittaa ja siitä alkaen kaikki muut henget paljastuvat valheen hengiksi. Tämä hetki on kuitenkin vasta alku totuuden tuntemisessa. Tästä hetkestä se ¿keskeneräisyys¿ voi alkaa täydentymään. Ajattelitko tuota ¿lukkoon lyömista¿, että silloin tavallaan kyllästyy olemaan herkkä ja halukas saamaan lisää tietoa totuudesta? Ja kenties sitäkin, että silloin vain mahtailee toisille löytäneensä totuuden ja tuomitsee toisten ajatukset? Tartun näihin keskusteluihin täällä, koska tuntuu niin pahalta nähdä jonkun totuudenetsijän harhailevan (anteeksi Uppis, en voi muutenkaan tätä ilmaista kuin sanalla harhailu).
En tunne astrologiaa, mutta sitäkö se on, kun uskon, että Jumala saattoi viisaudessaan asettaa Jupiterin ja Saturnuksen kohtaamaan Jeesuksen syntymän aikoihin? Ja että tuosta kohtaamisesta on saattanut näkyä se Raamatun ilmoittama tähti, joka oli merkkinä itämaan tietäjille? Jeesus syntyi sinä hetkenä, ¿kun aika oli täytetty.¿ Olihan toki tuolloin olemassa Vanha testamentti ja siinä olevat lukuisat profetiat Jeesuksen syntymästä. En siksi kallistu ajattelemaan, että itämaan tietäjät olisivat olleet astrologeja, vaan Jumalan palvelijoita, jotka olivat herkkiä Jumalan Hengen maailmaan. Heistä kerrotaan, että he kumarsivat lapselle ja heillä oli mukanaan kallisarvoisia lahjoja ja he tiesivät, että lapsi on Jumalan Poika.
äitimummi:
Tartun näihin keskusteluihin täällä, koska tuntuu niin pahalta nähdä jonkun totuudenetsijän harhailevan (anteeksi Uppis, en voi muutenkaan tätä ilmaista kuin sanalla harhailu).
Hei äitimummi!
Osoitit tekstisi Uppikselle, mutta saanen omalta osaltani kommentoida, sillä kuulun näihin onnellisiin totuuden etsijöihin ja matkalla oleviin minäkin. :)
Tiedostit itsekin käyttäväsi voimakasta ilmaisua " harhailu" . Harhailevalla ymmärrän päämäärätöntä liikkumista eri suuntiin, ilman todellista halua löytää perille.
Mielestäni elämänkatsomukseni ei sovi kyseisen sanan alle. Yhtä asiatonta olisi kutsua totuuden löytämistä Jeesuksesta " jumittumiseksi" . Mieluummin kutsun niitä molempia valinnoiksi.
Totuutta voi toki etsiä vaikka kaurapuurosta, mutta tunnistan kyllä tälläkin palstalla kirjoittavien Uppiksen, Anden ym. " etsijöiden" olevan todellisella sielun elämäntehtävän etsimisen tiellä. Tämän enempää en uskalla toisten elämänkatsomusta arvioidakaan, ja puhunkin jatkossa vain omasta puolestani.
Itselleni totuuden etsiminen on kuin " sielun palapelin" kokoamista väärinpäin. Palat ovat edessäni kuvapuoli alaspäin, ne löytävät toinen toisensa luo, ja lopuksi pääsen kurkistamaan palapelin toiselle puolelle kuvaa, jonka sain aikaiseksi. Jotakin tämän suuntaista.
Onko tuossa isossa kuvassa valkopartainen herrasmies, joka ojentaa kätensä pilven reunalta, vai kirkas energiakenttä, joka kattaa maailmankaikkeuden - se jäänee nähtäväksi. Totuus paljastuu vasta, kun palapeli käännetään ylösalaisin.
Mutta mistä siis tiedän, että olen menossa oikeaan suuntaan, jos en kerta " elä totuudessa" tai " ole varma siitä, että esim. Jeesus on totuus" .
Tiedän sen siitä, että palaset loksahtelevat paikoilleen.
Joskus palapeli menee solmuun, ja on aika tarkistaa suunta. Ja sen voi tehdä monellakin tavalla: hiljentymällä sielun taajuudelle (meditoimalla = rukoilemalla), hoitamalla ruumista eli urheilemalla, joogaamalla, opiskelemalla elämää, ihmisyyttä, kasvua; mikä nyt sielua ilahduttaa - vaikkapa astrologialla.
Uskon ns. vetovoiman lakiin (Law of attraction). Jos elämme sielumme huomioiden, vedämme puoleemme niitä asioita, jotka tukevat sieluamme ja kasvuamme. Tästä asiasta puhuu muuten myös elokuva The Secret, jota kaikille lämpimästi suosittelen. (Lisää vetovoiman laista myös Oprahissa 5.10, kurkistakaa! )
Vetovoiman laista puhui myös Gautama Buddha aikoinaan sanoessaan: Mitä ajattelet, sellaiseksi tulet. Buddhalaisuus saattaisi olla ainoa tie, jonka uskallan mainita, ja uskon vievän lähimmäksi sitä totuutta, jonka totuudeksi ymmärrän. Olen vain liian keskeneräinen tuolle tielle, joten " harhailen" sitä kohti. :)
Buddhalaisuuden lopputulema on valaistuminen. Valaistunut ihminen on löytänyt totuuden. (Myös Jeesus oli valaistunut) Siksi en todellakaan rohkene sanoa, että olen löytänyt totuuden - olen vielä hyvän aikaa matkalla, ehkä ainiaan. " Älköön etsijä lakatko etsimästä, ennen kuin hän löytää; ja löytäessään hän hämmästyy, hämmästyttyään hän hallitsee, ja hallittuaan hän lepää."
Henkilökohtaisesti pidän teoriasta, jonka mukaan Jeesus olisi viettänyt ns. " kadonneet vuotensa" Intiassa, Egyptissä ja Persiassa gurujen opissa. That makes sense. ;)
Oheinen tekstinpätkä on ns. essealaiskirjasta, kristityt varmaankin tietävät hyvin nuo kiistellyt munkit ja Kuolleen meren kääröt. Rauhaa kaikille!
" Siunattu on Valon lapsi,
joka rakentaa maan päälle
taivaan valtakuntaa,
sillä hän on asuva molemmissa maailmoissa.
Noudata veljeyden Lakia, joka sanoo:
kenelläkään ei saa olla rikkauksia
eikä kenenkään pidä olla köyhä,
ja kaikkien pitää työskennellä yhdessä
veljeyden puutarhassa.
Kuitenkin jokaisen pitää seurata omaa polkuaan
ja noudattaa oman sydämensä neuvoja.
Sillä Äärettömässä Puutarhassa on paljon erilaisia kukkia:
Kuka voi sanoa yhtä parhaimmaksi,
koska sen väri on purppurainen,
tai toista suosituksi, koska se on pitkävartinen ja hento?
Veljillä saattaa olla erilainen ulkomuoto,
kuitenkin kaikki työskentelevät
Maaäidin viinitarhassa
ja kaikki yhdessä kohottavat äänensä
taivaallisen Isän kiitokseksi.
Ja yhdessä he murtavat pyhän leivän
ja jakavat vaieten pyhän kiitosaterian.
Ei ole rauhaa ihmisten keskuudessa,
ennen kuin maa on veljeyden puutarha.
Sillä kuinka olisi rauhaa,
jos jokainen ihminen seuraa omaa päämääräänsä
ja myy sielunsa orjuuteen?
Sinä, Valon lapsi, liity veljiisi
ja lähde sitten heidän
kanssaan opettamaan Lain teitä niille,
jotka tahtovat kuulla.
Ken on löytänyt rauhan ihmisten veljeydestä,
hän on tehnyt itsestään Jumalan työtoverin.
Tunne tämä rauha hengelläsi.
Kaipaa tätä rauhaa sydämelläsi,
täytä tällä rauhalla kehosi."
Kertomasi palapelivertaus on minulle aivan uusi näkökulma ja herättää kysymyksen, kuinka liität sen juuri totuuden etsimiseen? Noin voisin ajatella jostakin muusta keskeneräisestä ajatustyöstä, jossa yrittää itselleen selvittää ja hahmottaa esim. jonkun ilmiön " kasvoja" , alkuperää ja merkitystä.
Ymmärsinkö myös oikein, että Sinulle totuus on sellaista, joka " tukee sieluasi ja kasvuasi" ? Taidamme ymmärtää sanan totuus aivan eri tavoin. Tarkoitan yleisesti sanaa totuus käsitteenä ja myös sitä, mitä se voisi sisältää. Sinulle sana totuus saattaa (tai sitten ei, voin käsittää väärin) merkitä jotakin sellaista, joka on ihmislähtöistä. Tähän käsitykseen päädyin, koska otit esille buddhalaisuuden ja sen päämäärän, valaistumisen. Varmasti siihen liittyy paljon sellaista, joka taas ei ole ihmislähtöistä (vaikkapa ulkopuolelta tulevat " energiat" ), mutta kuitenkin viime kädessä totuuden löytäminen olisi jotakin, joka voidaan liittää esim. ihmisen henkiseen kasvuun tai muuten henkisyyteen ja " sielunelämän harjoittamiseen" (mitähän se olisi? :o). En osaa näköjään selittää, mitä ajan takaa. Mutta joka tapauksessa totuus ei saata Sinulla liittyä mitenkään siihen, mitä seuraa kuoleman jälkeen ja vaikuttaako totuudessa eläminen ihmisen iankaikkiseen kohtaloon. Tätä pähkäilen siltä pohjalta, että kristinuskossa ihminen on siis iankaikkisuusolento ja kuoleman jälkeen olotila jatkuu joko hyvässä tai pahassa henkimaailmassa.
Kerro vielä pohjaa sille, miksi mielestäsi " Jeesus oli valaistunut" ?
äitimummi:
Oletko koskaan ajatellut, että totuus ei olisikaan ainoastaan joku oppi, määritelmä, uskonnollinen pyhä kirja tai yleensäkään asiakokonaisuus, jonka voi sanoiksi pukea? Kristillisen uskon ydin kaikessa totuudessa, josta Raamattu puhuu, on se, että Jeesus on Totuus. Eli totuus ei ole ainoastaan asioita, vaan henkilö. Ja kun on löytänyt totuuden, se siten tarkoittaa, että on löytänyt Jeesuksen ja ennen kaikkea yhteyden Häneen.
* Minä uskon Jeesukseen; uskon siihen, että hän on elänyt ja tehnyt (siihen maailman aikaan) ihmetekoja - ja ollut valovoimainen henkilö. Mutta mitä me oikeastaan varmuudella tiedämme hänen elämästään, tai niistä asioista, joita hän kohtasi? Raamattuhan on, niinkuin muutkin uskonnolliset kirjat / ylipäätään kirjallisuus, ihmisten kirjoittama - perustuu hyvin pitkälti " kuulopuheisiin" ja kansan kuljettamiin tarinoihin. Antavatko ne meille aukottoman käsityksen " totuudesta" , Jumalasta / ylipäätään jumaluudesta? Minä en usko niin. Uskon, että ripaus totuutta on löydettävissä muualtakin ;o)..
äitimummi:
Kirjoitit myös ajatuksen, että jos on ¿lyönyt lukkoon¿ totuudenlöytönsä, ei olisikaan enää totuudelle avoin. Itse taas ajattelen, että miten voi olla avoin totuudelle, jos ei edes tiedä, mistä se mahtaisi löytyä. Tuskin kukaan ihminen on sellainen, että menee sydän avoimena jokaisen miellyttävän aatteen ja uskonnon yms. perään ja imee sitä itseensä ja sitten ehkä päättää itse, olikohan tämä totuus vai ei. Tai vain odottaa, että pikku hiljaa ja palasina sitä totuutta ¿tulee vastaan¿ tai sitä löytyy vähitellen.* Miksi ihmisen tulee tietää varmaksi, mistä se totuus löytyy? Itseasiassa minä tahtoisin ajatella olevani juuri tuollainen kuvailemasi henkilö, jota sanoit, että " tuskin kukaan on" ;o) - ainakin haluan ajatella pystyväni ottamaan uusia asioita / uskomuksia / elämän viisautta vastaan mahdollisimman avoimin sydämin, ja ennakkoluulottomasti - enhän minä muuten voisi oppia mitään uutta; jotakin todella arvokasta saattaisi päästä ohitseni sillä välin, kun ajattelisin JO tietäväni kaiken. Jäin myös miettimään tuota ajatusta uskonnon " sisään imemisestä" - itse pyrin tarkastelemaan asioita / ilmiöitä / uskontoja / uskomuksia objektiivisesti tietyn etäisyyden päästä; ja harvoin purematta nielen mitään, mitä syötetään ;o). Eli siis analyyttinen mieli mukana kaikessa ajattelussa, uuden asian lähestymisessä.. silti pohjaton uteliaisuus patistaa etsiskelemään.
äitimummi:
Mahdottomuus on ihmisen tietää, mikä ¿tieto¿ on totuus, niin kuin kirjoitit. Mutta totuuden voi löytää. Itselleni se on avautunut Raamatun sanasta rukouksen kautta. Avain totuuden löytymiseen onkin juuri rukous. Jos päättää kokeilla rukousta, siinä ei menetä mitään. Totuuden löytyminen on sitä, kun Totuuden Henki sen ilmoittaa ja siitä alkaen kaikki muut henget paljastuvat valheen hengiksi. Tämä hetki on kuitenkin vasta alku totuuden tuntemisessa. Tästä hetkestä se ¿keskeneräisyys¿ voi alkaa täydentymään. Ajattelitko tuota ¿lukkoon lyömista¿, että silloin tavallaan kyllästyy olemaan herkkä ja halukas saamaan lisää tietoa totuudesta? Ja kenties sitäkin, että silloin vain mahtailee toisille löytäneensä totuuden ja tuomitsee toisten ajatukset? Tartun näihin keskusteluihin täällä, koska tuntuu niin pahalta nähdä jonkun totuudenetsijän harhailevan (anteeksi Uppis, en voi muutenkaan tätä ilmaista kuin sanalla harhailu).* Minä uskon myös, että rukous on avain yhteyteen Jumalan kanssa; rukoilen kyllä - ajatuksella. Ajattelen sitä rukoilemista myöskin " The Secret" ajattelumallin mukaisesti (kiitos MrsCee, kun sivusit myös aihetta =o)), eli ajattelullani lähetän pienen toiveen universumille; ja koska uskon ja luotan siihen, saattaa se myös toteutua. Ensisijaisesti uskon universaaliin oikeudenmukaisuuteen, uskon kohtaloon (se mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi, tapahtuu) ja kaiken parantavaan rakkauteen. Uskon tuon kaiken olevan lähtöisin Jumalasta. Ja uskon, että olen uskoni kanssa oikealla tiellä, vaikka en karsinoisikaan sitä jonkin tietyn uskonnon alle yksistään - muut poissulkevasti. En siis koe harhailevani ;o); koen jo löytäneeni - olenhan löytänyt arvokkaan Jumalayhteyden, mikä voisikaan olla sen tärkeämpää?
Mutta tiedän kyllä, äitimummi, mitä tarkoitat, kun sanot, että tuntuu pahalta nähdä totuudenetsijän harhailevan - ja siksi haluat auttaa; tiedätkö, minusta tuntuu aivan samalta astrologian suhteen - koen löytäneeni hienon työkalun ja välineen auttamaan ihmisten elämää paremmaksi, ja halu kertoa siitä kaikille on kova! Minua suorastaan välillä pelottaa se, miten niin harvat käyttävät sitä hyödykseen tehdessään suuria loppuelämäänsä koskevia ratkaisuja; kunnes ymmärrän, että elämä kantaa meitä jokaista =o). Muitakin välineitä elämän ymmärtämiseksi varmasti löytyy, ja (ehkä) kaikki ovat yhtä arvokkaita.
Terkuin; Uppis.
Kiitokset Uppis ajatuksistasi. Pieni kommentti vain. En tietenkään missään vaiheessa ole tarkoittanut, että totuudesta voisi tietää jo kaiken, vaikka löisikin lukkoon totuudenetsintänsä. Jossakin sepustuksessa jo mainitsinkin, että totuuden tuntoon pääseminen on vasta alku. Mutta se että pääsee totuuden tuntoon, tarkoittaa, ettei enää tarvitse etsiä sieltä ja täältä.
En halua olla mikään käännyttäjä eikä kanssaihminen voikaan toista käännyttää. Teksteistäsi Uppis saan väistämättä käsityksen, että etsit, mutta et soisi löytäväsi. Mutta kukin elää tavallaan, se on valinta, niin kuin MrsCee totesi.
äitimummi:
Kertomasi palapelivertaus on minulle aivan uusi näkökulma ja herättää kysymyksen, kuinka liität sen juuri totuuden etsimiseen?
Kerro vielä pohjaa sille, miksi mielestäsi " Jeesus oli valaistunut" ?
Ensin tarkennan, mitä tarkoitan totuuden etsimisellä. Totuus on tieto elämän mysteeristä, olevaisen syvimmästä olemuksesta. Ja palapeli vertauksessa kuvasin, miten koen rakentavani oman elämäni karttaa kuin palapeliä väärinpäin. Lopuksi, kun olen tullut tieni päähän, minulle selviää totuus ja näen kokonaiskuvan.
Jeesus oli valaistunut hengellinen opettaja. Kristinusko nimesi hänet Jumalan pojaksi, jonka käsitän tarkoittavan valaistumista. En usko, että sitäkään, niin kuin ei valtaosaa Jeesuksen jutuista, ole tarkoitus ottaa kirjaimellisesti.
Käsittääkseni valaistuminen tarkoittaa kristillisessä mielessä sielua, jota korkeampi voima valaisee. Filosofisessa mielessä se on korkein tiedon taso. Buddhalaisille se tarkoittaa hereillä oloa ja havahtumista, kärsimyksestä vapautumista. Hindulaisuudessa valaistuminen tarkoittaa yhteyttä jumalan kanssa.
Mielestäni nämä kaikki määreet osuvat Jeesukseen ja muodostavat sen symbolisen tason, jota Raamattu tarkoittaa puhuessaan Jumalan pojasta. Jumalan poika on nimitys valaistuneelle, joka on siis yhteydessä jumalaan, jota korkeampi voima valaisee, jolla on korkein tieto, joka on vapautunut kärsimyksestä (jälleensyntymästä) ja on siis symbolisessa mielessä noussut taivaaseen.
Nyt kristityt ja buddhalaiset tietysti haluavat sanoa, että ei noita asioita saa sekoittaa toisiinsa, tarkoittavat eri asioita. Eivätkä tarkoita. Ihan samasta asiasta tässä on koko ajan kyse, jos katsotaan sanojen taakse. Ja juuri siksi Raamatun teksti onkin jumalallista alkuperää, sillä se puhuu kieltä, jonka voi ymmärtää (jos haluaa) mistä tahansa kulttuurista tai uskonnosta käsin. Tosin tätäkin kirjaa ovat ihmiset vahvasti editoineet ja muuttaneet.
Yhtä lailla asian ytimessä ovat Koraani, Talmud, Toora, Veda-kirjallisuus, Tipi Taka, I Ching, intiaanit, shamaanit...
Eli on tässä vielä työsarkaa matkalla totuuden äärelle. Eihän tieteellistä tutkimustakaan tehdä yhden lähdekirjan perusteella.
äitimummi:
Mutta joka tapauksessa totuus ei saata Sinulla liittyä mitenkään siihen, mitä seuraa kuoleman jälkeen ja vaikuttaako totuudessa eläminen ihmisen iankaikkiseen kohtaloon. Tätä pähkäilen siltä pohjalta, että kristinuskossa ihminen on siis iankaikkisuusolento ja kuoleman jälkeen olotila jatkuu joko hyvässä tai pahassa henkimaailmassa.
Epäilit, josko totuuden etsintäni liittyisi mitenkään kuoleman jälkeiseen elämään. Ensinnäkin se liittyy vahvasti maan päälliseen elämään, sillä siihen me pystymme teoillamme ja valinnoillamme vaikuttamaan. Elää totuudessa, elää oikein, tehdä hyvää.
Uskon, että se miten elämme, vaikuttaa siihen, miten kuolemme ja mitä kuoleman jälkeen seuraa. Kyllä, uskon jälleensyntymiseen ja siihen, että tulemme tänne uudelleen ja uudelleen niin kauan, kuin on tarpeen. Oppiaksemme sen, minkä sielumme tarvitsee oppia.
Ja kun läksyt on opittu, on mahdollisuus vapautua jälleensyntymästä.
Uskon myös, että Jumala on meissä jokaisessa. Anthony de Melloa siteeraten: " Jumala on tanssija ja luomakunta on hänen tanssinsa. Ei ole siis niin, että Jumala olisi suuri tanssija ja te pieniä tanssijoita."
tekstissäsi oli melko paljon uutta asiaa itselleni. Valintojahan nämä ovat itsekullakin. Sinä olet kohdallesi omaksunut buddhalaisuuden ja jälleensyntymisen, koska kerroit jo uskovasi näiden olevan totuudesta.
Kiitokset myös kaikille muille keskustelijoille ajatuksista!
Buddhalaisuudessa ei tunneta " ikuista" sielua, joka jälleensyntyisi, kuten esimerkiksi hindulaisuudessa. Vain karma on jatkaa kulkuaan, mutta sekään ei pysy muuttumattomana.
Ajattelin näin hiukkaisen oikaista...
Jeesus Nasaretilaisen opit muuten ovat hämmästyttävän samankaltaisia Siddharta Gautaman opetusten kanssa. Siddharta Gautama eli myöhemmin Buddha eli 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Buddha ei kuitenkaan ole jumala eikä buddhalaisuudessa tunneta omnipotenttia jumalaa, vaan jumalat ovat samassa liemessä meidän tavisten kanssa. Hekin tarpovat samsarassa ja jos riittävästi tyynnyttävät mielensä, voivat joskus valaistua. :)
Buddha kehotti myös testaamaan ja kyseenalaistamaan kaiken, sillä kukaan ei voi korottaa itseään toista paremmaksi. Gurujen ja suurten opettajien opit pitää todeta itse toimiviksi. " Me emme voi puhua totuutta, me voimme vain puhua totuudesta" .
Mutta palaan samaan asiaan, mihin aikaisemminkin...
MrsCee:
Nyt kristityt ja buddhalaiset tietysti haluavat sanoa, että ei noita asioita saa sekoittaa toisiinsa, tarkoittavat eri asioita. Eivätkä tarkoita. Ihan samasta asiasta tässä on koko ajan kyse, jos katsotaan sanojen taakse.
Kyllä pitää kuunnella niitäkin, jotka sanovat näiden olevan eri asioita.
Vaikka itse uskoisikin toisin, voisi silti kai osoittaa eri elämänkatsomuksille sen verran kunnioitusta? On jollakin tavalla epäkunnioittavaa selitää miten ne toiset kuitenkin loppupelissä ihan oikeasti uskovat...
Jos suoraan saan sanoa, niin minua jotenkin loukkaa sellainen asennoituminen, että " kyllä minä hyväksyn sinun uskosi - mutta loppupelissä se onkin minun uskolleni alisteinen" . Sanoisi sitten reilusti vaan, että omasta mielestä toinen on väärässä. :)
Tuon tämän asian esiin, koska en taas ole jaksanut palstailla, kyllästyn aina vakuuttelemaan samaa asiaa. Silti olisi kiva keskustella kanssanne, kyllä te fiksuja ihmisiä olette.
Vielä tiivistetysti: ei ole olemassa " neutraalia" elämänkatsomusta. Siis siinä mielessä, että sen alle saisi ympättyä kaikki maailman ihmiset: ei se loppupelissä onnistu muita loukkaamatta. On paljon ihmisiä, jotka uskovat että kaikki uskonnot johtavat samaan loppupisteeseen (ette suinkaan ole siinä mielessä mitenkään harvinaisia Uppo-Nalle, MrsCee ja Ande), MUTTA - ja tässä tulen tärkeään pointtiin - ei minun uskoni teidän mukaan kuitenkaan loppupelissä johda totuuteen. Miksi ette voi myöntää sitä?
Ja asiasta toiseen, näen buddhalaisuudessa paljon hyvää ja hienoa. Tutulla buddhalaisella on todella hienoa, henkistä ajattelua, hyviä arvoja ja meillä synkkaa. Ei siitä kuitenkaan pääse mihinkään, että perusperiaatteet ovat erilaiset. Onko kristinusko kenties ainoa usko, jossa Jumala itse lähestyy ihmistä? Tätä ketjua lukiessa ja asioita pohtiessa alan olla siitä vakuuttunut (ja siitä voikin sitten avata ihan oman keskustelun, jos joku haluaa!).
Lueskelin nyt vanhoja viestejä, ja suoraan sanottuna - anteeksi kauheasti uppo-nalle2 - minä vähän järkytyin seuraavasta:
uppo-nalle2:
Suorastaan ajattelen pelon sekaisin tuntein sitä asiaa, että suurin osa ihmisistä kuitenkin elää, ja tekee suurien linjojen ratkaisuja, ilman sitä - astrologiaa. Esimerkiksi astutaan avioliittoon ja hankitaan lapsia ilman tätä tietoa. Tai palkataan uusi työntekijä tehtävään, joka suorastaan vaatii tietynlaisia luonteenpiirteitä, täysin " umpimähkään" ts. luottaen siihen, mitä ko. ihminen 2 tuntia kestävässä haastattelutilanteessa itsestään saa tuotua ilmi.
Eikös tässä taas ole kyse siitä, että pidetään yhtä ainoaa mallia ainoana oikeana?
Kun itse olen ollut kohta kymmenen vuotta onnellisesti naimisissa - ilman astrologiaa - ja niitä lapsiakin on saatu.
No toisaalta, ei se minulta henk.koht. ole pois, jos noin ajattelet. :)
...anteeksi nämä moninaiset viestit... (Ja anteeksi myös, jos niihin tulee hyökkäävä sävy: myöhään illalla päätin pitkän tauon jälkeen käväistä palstalla, ja näinhän tässä käy kun alkaa väsyneenä kirjoitella.)
Voisin kyllä käydä kurkkaamassa noilla sivuilla. Mikä niiden osoite on? Saahan tänne laittaa muita nettiosoitteita? En oikein viitsisi kuitenkaan laittaa julkiselle palstalle syntymäaikaani - sitten jo tutut tunnistavat...:D :D Ei se sinänsä haittaisi, mutta toisaalta on kivempi kirjoitella kun ei tunnisteta...
uppo-nalle2:
Ihana Essai, kun kysyit tuota =o) - astro:n sivustolla on ainakin mahdollisuus laskea (ilmaiseksi) oma kartta; sinun pitää vain tietää tarkka syntymäaikasi ja syntymäpaikkasi (paikka määräytyy sen mukaan, missä sairaalassa synnyit). Tai laita minulle nämä tiedot (eli syntymäpäivä; pvä / kk / vuosi, kellon aika ja se paikkakunta) sinusta tähän, niin käyn katsomassa =o).Uppis
zkelvin:
Buddhalaisuudessa ei tunneta " ikuista" sielua, joka jälleensyntyisi, kuten esimerkiksi hindulaisuudessa.
Aivan kuten zkelvin muistuttikin, en ole löytänyt totuutta buddhalaisuudesta, olen vain kiinnostunut siitä ja sen opetuksista.
Henkilökohtaisesti nämä keskustelut tukevat omaa sisäistä dialogiani. En koe tarvetta julistaa mitään suuntaa oikeaksi, kunhan spekuloin.
Minä en voi vetää yhtäläisyysmerkkejä mihinkään yhteen olemassa olevaan kirjaan, ja osoittaa sen mukaisesti olevani oikealla tiellä. Pohdintani on jatkuvasti käynnissä oleva prosessi. Osa ajattelun tuotoksista toivottavasti muuttuu ja osa kirkastuu.
Kun sanoin, että nuo yllämainitut asiat kuulostavat ja tuntuvat mielessäni samalta asialta (valaistuminen eri uskonnoissa), oli se omaa henkilökohtaista pohdintaani. Ja se kuvasti sitä riemua, jonka koen, kun ymmärrän, miten samankaltaisia asioita eri uskonnoissa käsitellään. Se täyttää sydämen toivolla siitä, että ehkä me ihmiset emme olekaan niin kaukana toisistamme. Minun vaikea ymmärtää sitä, mikä nousee esiin niin monen uskovan puheissa; Vain uskomalla meidän tavallamme pelastut.
Haluan uskoa, että olemme kaikki henkisellä tiellä olevat menossa samaan päämäärään, eri matkatoimistojen matkoilla. :)
Tekstisi perusteella minulle tulee heti päällimmäisenä mieleen, että et halua ottaa huomioon uskon vaihtoehtoa. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi uskoa kissan olevan karhu. Minulla ei ole mitään tiedettä vastaan, mukaan lukien tähtitiede. Varmasti suurin ja viisain tähtitieteilijä on Jumala itse, joka on luonut koko universumin. Siitä olen samaa mieltä, että maailman luomiseen on tarvittu paljon energiaa. Ajatellaan vaikka atomia. Aikamoinen energialataus on siten aineessa kuin aineessa. Uskon puolelle mennäänkin jo siinä, kun aletaan puhua maailman luomisesta. Raamatun mukaan maailma luotiin siis tyyliin: Jumala sanoi ja se tapahtui. Tästä esimerkkinä vaikkapa " tulkoon valkeus, ja valkeus tuli." Tieteen ja uskon välisen mittelön jätän sikseen.
Tuot esiin myös näkemystäsi eri uskonnoista ja sen, että Raamattu on sinulle myös astrologinen kirja. Tässä suhteessa sinulla on varmasti valtavan suuri tietomäärä, minulla ei juurikaan mitään. Taidat kallistua siihen suuntaan, että usko/uskonnot ovat huuhaata, mutta sitä vastoin esim. astrologia puhuu totuutta. Minulla ei edes ole tietoa siitä, mitä kaikkea sanan " astrologia" alaisuuteen luetaan. Edellä nimimerkki Uppo-Nalle2 toi esiin astrologian nimissä ennen muuta jo puheena ollutta henkimaailman puolta. Ja tähän esitin eriäviä näkemyksiäni, jotka eivät perustu siinä mielessä tietoon, että tuntisin astrologiaa.
Näkemykseni perustuvat siis Raamattuun ja se on elämäni totuuspohja. Sinulla totuuspohja on toinen, mutta ilmeisesti esim. tunnustat kuitenkin Jeesuksen eläneen maan päällä.
Kaikki on Jumalasta, siitä olen samaa mieltä myös. Raamatun mukaan saatana on langennut enkeli, joka syöstiin alas taivaasta. Ei tarvinne sanoa, että tämän jälkeen tästä enkelistä tuli vastakohta Jumalalle ja ihmisten vihollinen. Jeesuksesta sanotaan, että Hän on Totuus; saatanasta taas, että hän on valheen isä, synnintekijä, tappaja ja tuhoaja. Ja Jeesuksesta edelleen, että Hän on tullut (maailmaan) tekemään tyhjäksi perkeleen teot. Ja niin Hän totisesti teki ristinkuolemansa kautta.
Vielä pari sanaa uskon todellisuudesta, vaikka menee ohi aloittajan aiheen. Jumalan lapsilla on uskon kautta yhteys Jumalaan, Häneen, joka on Sanallaan ja Hengellään luonut kaiken. Viime aikoina olen ajatellut ja kysellyt, miksi meistä Jumalan omista ei näy tämä enemmän ulos? Jos kerran olemme löytäneet ainoan Totuuden ja maailmankaikkeuden suurimman voimanlähteen, kuinka on mahdollista, että tämä usko on suurelta osin pilkan kohteena? Uskallan väittää, että jos ihmiset suostuisivat ottamaan huomioon sen, että ilman uskoa Jeesukseen jokainen menee helvettiin, kyllä jok' ikinen tekisi mitä tahansa, että välttäisi sen kohtalon. Ja jokainen rukoilisi sydämensä pohjasta pelastusta Jeesukselta. En tiedä, mitä tarvittaisiin, että " tämä suunnattoman suuri voima" loistaisi uskovista ihmisistä niin, " että maailma uskoisi" .