Lapsi vuoden seurustelun jälkeen?ev

Ja erittäin hyvin heillä on mennyt. Naimisissa jo ja lapsi kohta vuoden.

Minusta olisi hyvä odottaa 3-5 vuotta ennen lasten yrittämistä. Vähän jo tuntisi sitä toista osapuoltakin.

ja lapsemme syntyi 2000. Edelleen hengissä ja yhdessä. Itseppähän tiedätte oletteko valmiita niin isoon vastuuseen. Ei sitä muut päätä.

Itse tiesin HETI (kk:n sisällä) mieheni tavattuani, että hän on se elämäni mies. Ja nyt on oltu 15 vuotta yhdessä.

Oikeasti meille on jo vauva tulossa. Seurustelu alkoi viime syksynä ja keväällä muutettiin yhteen ja mentiin kihloihin. Kaikkihan tässä on hyvin mennyt, mutta kyllä todella pelottaa, että miten tämä muutos vaikuttaa. Mies oli alusta alkaen sitä mieltä, että " noh mikäs siinä sitten jos näin on" , eli tavallaan passiivisesti hyväksyvä. Nyt on ollut kesän aika vaisu, muttei suostu syytä selvittämään. Vauvasta kuitenkin puhuu innostuneesti.



ap

Olette olleet yhdessä vajaan vuoden, puolessa vuodessa kihloihin ja vauva tuloilleen. Noh, onhan noita yksinhuoltajia muitakin.

aikaa on kulunut 7 vuotta ja lapsia nykyään kolme.. että voi se onnistuakin.

rustella vuosia ja lykätä lapsentekoa.

kouluttamattoman ja alaluokkaisen kuvan itsestään, jos heti sikiää.

Ollaan kummatkin enemmän vähemmän yli 30. Mulle lapsirakkaana tämä oli iloinen yllätys, miehelle ehkä vain yllätys. Mutta yhdessä tähän nyt on ruvettu ja isompaa asuntoa katsellaan. En kyllä, edes lapsirakkaana, olisi suositelut tätä kellekään, sen verran ajatukset nyt myllertää. Elämässä ei vaan aina mene kuten on suunnitellut.

ihmisen...

Luuletteko että sata vuotta tai parikymmentäkään vuotta sitten kaikilla oli mahdollisuus seurustella 5 vuotta ja olla kihloissa 5 vuotta. Kyllä silloin monesti mentiin avioon vuoden tuntemisen perusteella ja vauvakin tuli seuraavana vuonna. Varmaan oli onnettomia liittoja silloinkin, mutta varmaan myös onnellisia sen takia, että ei kokoaikaa mietitty muita vaihtoehtoja, vaan siinä se elämä oli, tässä ja nyt, ja siinä elettiin.

Mä tulin raskaaksi miehelle, jonka olin " Tuntenut" 4kk. Olemme olleet yhdessä kuusivuotta. Nyt on toinen tulossa.



Ylämäkeä ja alamäkeä suhteessa on ollut, vaikka en tavallaan tuntenut miestä, kun hynttyyt yhteen laitettiin. Kuitenkin mies osoittautui kiltiksi mieheksi, joka on paljon kotona ja ottanut vastuun lapsesta alusta saakka.



Jokaisesta löytyy huonoja piirteitä, ei kukaan ole täydellinen. Kyllä se elämä kantaa, vaikka teidän yhdessäolo ei samanlaiseksi osoittautuisikaan.

minä tapasin mieheni heinäkuussa ja sain km syyskuussa samana vuonna. eli suht pian tulin raskaaksi, se oli kyllä kännisten kämmäys, mutta sen jälkeen puhuimme lapsista ja molemmat oli sitä mieltä että lapsia saa tulla. no seuraavassa toukokuussa tein plussan, nyt lapsia meillä on kaksi.

En lähtisi vertaamaan nykyisiä parisuhteita sata vuotta sitten olleisiin. Moni asia on muuttunut. Harva nainen kävi töissä tai oli edes koulutettu sata vuotta sitten. Eikä maamme edes ollut itsenäinen.



Jokainen tehköön miten lystää, mutta sanomattakin lienee selvää, että parin kuukauden tuntemisen jälkeen on eri lähtökohdat alkaa perustaa perhettä kuin muutaman vuoden tuntemisen jälkeen.

Kuopuksen isän kanssa oltiin oltu 4 kk kun plussasin. Että en sit oppinut kantapään kautta... Oltiin yhdessä silti 3 vuotta, " mies" oli vasta 17v kun tulin raskaaksi...



-Onnellinen yh (silti!)

Tapasin nykyisen mieheni marraskuun lopulla, heinäkuun lopulla tein positiivisen raskaustestin ihan suunnitellun ehkäisyn poisjättämisen tuloksena. Vuosi oli kulunut tapaamisesta kun mentiin naimisiin. Akateemisella alalla olemme molemmat :) Tosin olen sanonut, että jos joku muu toimisi noin, pitäisin varmaan uhkarohkeana ja vastuuttomana, mutta meille tämä oli hyvä ratkaisu!

Vierailija:

Ollaan kummatkin enemmän vähemmän yli 30. Mulle lapsirakkaana tämä oli iloinen yllätys, miehelle ehkä vain yllätys. Mutta yhdessä tähän nyt on ruvettu ja isompaa asuntoa katsellaan. En kyllä, edes lapsirakkaana, olisi suositelut tätä kellekään, sen verran ajatukset nyt myllertää. Elämässä ei vaan aina mene kuten on suunnitellut.

Jos harrastaa seksiä ilman ehkäisyä, niin ei pitäisi olla yllätys jos tulee raskaaksi, vai??

Nyt 12 vuotta yhdessä josta 8 vuotta naimisissa ja toinen lapsi on myös. Voin sanoa, että olemme onnellisia. En sano, että on aina helppoa, mutta ei elämän pidäkkään olla. Onnea aplle!

omasta vaikutusmahdollisuudesta. Kai koulutettu ja työssäkävyä nainen voi edelleen päättää yrittää edistää liittonsa onnistumista? Ainoastaan elättäminen tulee mieleen erona, eli sen takia ei nykyisin kenenkään tarvitse solmia pikaliittoa.



16