Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kaipailen runoa. Siinä odotettu vauva lohdutti

23.08.2007 |

[color=maroon]vanhempia pilven reunalta. En muista tarkkaan muuta, mutta aika pitkä se oli ja täällä siihen joskus törmäsin. Kaveri tarvii lohdutuksen sanoja ja tämä kaipaamani runo olisi juuri sellainen.



Zatu

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
23.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katselen täältä kaukaa

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?

Miksi isällä on niin raskaat askeleet?



Minäkö heille olen surua tuottanut,

kun vain katselen täältä kaukaa.

Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,

että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.



Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,

pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?

Voitko isän olkaa taputtaa,

ettei niin kumarassa hän ois?



Kerro heille, Taivaan Isä,

etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.

Kerro, että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita on

luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.



Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen

lennän perhosena ikkunaan.

Tietäisipä isä, miten tuulen mukana

hänen poskeaan silittää saan.



Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa

ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.

Ja kun vihdoin kohtaamme,

löytää tarkoituksensa pettymys jokainen

Ne on kestettävä jotta juuri minä syntyisin.



Niin ikävä on kaukana täällä äitiä ja isää

Koska saan mennä, Taivaan Isä,

joko pian pääsen omaan kotiin?





~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~





Äiti, minun täytyy jatkaa.

Joku kutsuu kulkemaan.

Täytyy taittaa taival matkaa,

vaikken tietä tunnekaan.



Siellä missä toisiansa

aallot vievät tansseihin,

siellä, veden loiskinassa,

siellä olen minäkin.



Siellä, missä korkealla

siintää pilvi sulavin,

siellä, sinipilven alla,

siellä olen minäkin.



Äiti, katso, kuinka kasvan !

Kuule, kuinka kohisen !

Minkä kasvoin viime vuonna,

tänään kasvan ohi sen.



Avara on taivaan syli.

Tuulen teitä purjehdin.

Pääsky lentää pääsi yli,

siinä olen minäkin.



Älä pelkää. Tulen kyllä.

Tulen kyllä takaisin.

Iltatuulen hyväilyssä:

siinä olen minäkin.







Vierailija
2/5 |
24.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

[color=maroon]Se oli just tuo ensimmäinen mitä kaipasin.



Z

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
31.08.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset


Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.

Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.

Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,

nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.



------------------------------------



Jumala, ota vastaan tämä yksi pienemmistäsi,

joka juuri kasvoi minun sisälläni,

mutta ei koskaan saanut kasvaa elinkelpoiseksi

kohtuni ulkopuolella.

Minun on vaikea

jättää sinun huomaasi tämä elämä,

josta piti tulla minun lapseni,

sillä en halua hyväksyä tätä.



Jumala, ota vastaan myös sekasortoinen sisimpäni. Suruineen, kiukkuineen ja itkuineen. Epäilys sinua kohtaan, joka annat ja otat takaisin.

Kiitollisuus siitä, että lyhyeksi aikaa

annoit minun huostaani

tämän pienen ihmisen kehittymisen.



Ilo, jonka annoit minulle,

kun yhä elin odotuksen aikaa.

Kaipuu nähdä elämä,

joka eli ja kasvoi sisälläni.

Tyhjyys, pysähtynyt hiljaisuus,

nyt kun kaikki on ohi.

Jumala, ympäröi rakkaudellasi

ja parantavalla hyvyydelläsi

sureva sydämeni

ja vertavuotava ruumiini.

Anna minulle voimaa uskoa

että myös tässä tilassa

olen sinun kuvasi.



-Christina Lövestam-



--------------------------

Syntymättömälle



Sinä lapseni - vielä syntymätön

myös syntymättä jäänet...

Oli tulosi onni arvaamaton

- ja nyt huudan ikävääni.

Vain hetkisen olit minun -

vain hetken keväisen.

Miksi ikuisuus kutsui Sinut,

taimen vasta itäneen?

Sillä eikö itselläni

olis lähtöön suurempi syy?

Olen nähnyt liikaa jo varhain

ja elämään väsynyt.

Tunsin Sinussa tarkoituksen

tunsin Sinussa elämän

siksi esitänkin kysymyksen:

onko onnea ensinkään?

Kun taimi sisältäin vietiin

meni samalla uskoni siin.

Ja sairaalan kapeaan petiin

minä murruin - ja itkin niin.

Kuulin kerran että niistä

jotka kohtuun kuolevat

tulee enkeleitä

ja nille siivet kasvavat.



----------------------------------



Olit luonamme hetken, ihan pienen vaan.

Et pitemmälle enää, jaksanutkaan.

Ei koskaan tavattu, tunnettiin vain,

liian pienen hetken sinut pitää sain.



Ei tullut äitiä, ei tullut isää,

vain itkua, kipua, surua lisää.

Pilven reunalla teitä jo liikaa on,

äidin ja isän kaipaus on loputon.

Ei muuta voi kuin rukoilla vaan

että seuraavan jo pitää saan.



------------------------------------



Missä lapseni juoksee?

Kirmaa keskellä niittyjen

keikkuu varsilla kukkien.

Kera kaikkien niiden lapsien

joita äidit odottivat iloiten.

Ovat lapset nuo osa

kaikkeutta suurta

ei heillä ole murhetta, huolta.

Vain täällä - päällä maan,

elon suruja ja ikävää

kannetaan.

-------------------------------------



" Niin paljon särkyneitä

täällä on meitä.

Niin paljon särkyneitä

maassa viimeisten varjojen.

Niin monen valtaa kaipuu,

niin moni taipuu.

Niin monen valtaa kaipuu

luokse valon ja vapauden.



Anna kyyneleiden tulla

niin kuin vedet virroissaan.

Paina pääsi syliin suureen,

siellä haavat hoidetaan.



Anna kyyneleiden tulla,

itke vain jos itkettää.

Kanna kaikki ristin juureen,

sinne kyyneleemme jää.



Vieläkö taivas kuulee:

maan päällä tuulee?

Vieläkö taivas kuulee,

kuinka sataa ja salamoi?

Niin monta tyhjää kättä

jää täyttymättä,

niin monta tyhjää kättä

kohti taivasta haparoi.



Anna kyyneleiden tulla

niin kuin vedet virroissaan.

Paina pääsi syliin suureen,

siellä haavat hoidetaan.



Anna kyyneleiden tulla,

itke vain jos itkettää.

Kanna kaikki ristin juureen,

sinne kyyneleemme jää."



Niin hiljaa kuin hiutale pieni

lennät taivaalla leijaillen.

Niin kaunis, hauras ja hento

enkeli pikkuinen.



Kun taivaan tähdet tuikkii

luokseni lentää saat

jokaisen illan myötä

unessa tavataan.



Kiitos ajasta siitä joka

yhdessä kuljettiin.

Kiitos ilonsäteistä niistä

joita hetkeksi annettiin.



Sydämessäin aina kuljet,

rakkauteni koskaan kuole ei,

vaikka ikävä aikanaan laantuu

sua unhoita, unhoita en.

Vierailija
4/5 |
11.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juuri keskenmenon saaneena nämä oli vähän liikaa...

Vierailija
5/5 |
19.09.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyynel silmin luen näitä :(



Itse sain tänään kuulla, että pieni ihmeemme

ei ole jaksanut elää :( (viikkoja nyt 9+4)



Tunnelmat ovat sen mukaiset, aika sekavat ja surulliset =(