Mitä sitten kun ihana pikkulapsiaika on ohi?

Minusta vauva- ja taaperoaika oli raskasta, lähinnä alituisen unenpuutteen takia. Lasten kanssa on ollut mukavaa nyt, kun nuorimmainenkin on yli 5-v. Eskari- ja ala-asteikäisten kanssa voi tehdä vaikka mitä, ovat (ainakin meillä) iloisia ja joustavia, aina innolla mukana kaikessa. Tykkäävät puuhata vanhempien kanssa yhdessä. Heidän kanssaan voi myös keskustella vaikka mistä ja yleensä keskustelut ovat kiinnostavia ja avartavia. Tykkään!

Teini-ikä meillä vielä edessä, siitä siis en vielä tiedä.

Mahdoton varmaan sitä sanoa on, missä iässä lapsi mukavin on.

Joka iässä on varmasti ne hyvät ja huonot puolensa, siksi pitäisikin elää hetkessä ja olla unohtamatta itseään koska ne lapset vanhetessaan tulevat aina vain itsenäisemmiksi eikä äiti voi olla kokoajan perään katsomassa. Kasvatus tai sen puute voivat vaikuttaa siihen, joutuuko lapsi elämässään vaikeuksiin ja mitä ne vaikeudet sitten tulevat olemaan.

Vauva-aika tosiaan menee parhaimmillaan ihanasti vastarakastumishuumassa verovaroilla nautiskellessa. Mikäs sen parempaa. Sitten kemiamyrskyt päässä hellittää ja pitää mennä töihin. Senpä vuoksi on niin suuri houkutus tehtailla lisää niitä vauvoja. Ei voi syyllistää yksilöä, kun uskomattomat saavutetut edut on saatu yhteiskunnalta.

Kannattaa nauttia joka hetkestä ja olla kiitollinen :)

Musta paras ikä on 1-5v. Vauvat ja 6-10v:t kaikkein raskaimpia kestää. 10-14v taas ihan kivaa aikaa, vanhemmista ei vielä kokemusta.

Samat santa, se uneton taaperovaihe kesti meillä yhteensä 7 vuotta, kunnes kuopuskin alkoin nukkumaan...en kaipaa yhtään

Nyt ihanat koululaiset. Ihana jutellä eidän kanssaan asioista, kun ihmettelevät ja oppivat uutta ja kyselevät elämästä, pohtivat. Ovat omatoimisia, nautin myös siitä kun talo täynnä kavereita, Elämää. Murkkuaika lähestyy, toivottavasti luottamukselliset  välit omien lasten ja heidän kavereiden kanssa säilyy, meillä on avoimet ovet.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2012 klo 09:46"]

Olen nauttinut jokaisesta vaiheesta, paitsi se pikkulapsitaapero -ikä (10kk - 2v) on ollut vähiten näistä se mun mielestä paras aika.

Nyt on kotona 5-luokkalainen ja 8-luokkalainen teini. Heidän kanssaan on mukavaa, kun voi tehdä jo paljon erilaisia asioita, matkustaa, keskustella maailman menosta.

Aina vaan musta paranee.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2012 klo 11:12"]

Kannattaa keskittyä nykyhetkeen, siinä piilee onnellisuuden salaisuus :-)

Fakta on kylläkin se, että eri jotkut vaiheet sopii toisille paremmin kuin toiset. Vasta kun lapset ovat aikuisia, voi varmuudella sanoa mistä ajasta nautti kaikkein eniten.

Elämän merkityksellisyyttä ei kannata laskea pelkästään lasten varaan, se on heille loppujen lopuksi taakka. Lapsi ei ole olemassa siksi, että vanhempien elämä olisi merkityksellistä.

[/quote] Onpa hyvä että sinä laskeuduit keskuuteemme kertomaan mikä on "fakta" ja missä piilee onnellisuuden salaisuus, kun kukaan muuhan ei ymmärrä mistään mitään.

Mulla on kolme lasta, vanhin 5 vuotias. Myönnän rehellisesti että kaikki ovat olleet mahtavia nukkumaan, 2 kuisena kaikki on nukkuneet jo 12 tunnin unia syömättä, sitäkin ennen yhdellä yöimetyksellä pärjättiin. En ole koskaan valvonut lasten takia! Eikä meillä ole sairastettu juuri mitään. Täpäin sellainen asia mistä en uskalla puhua ääneen, ihmiset reagoi jostain syystä jopa vihamielisesti jos kerron miten meillä on mennyt. 

vauva ajasta en nauti. kaikki meneminen ja tekeminen on hankalaa. nautin siitä kun lapsi oppii kävelemään, urkenee ihan uudet kuviot sitten. Toinen iso juttu on se että lapsi voi samaa ruokaa kuin muutkin, loppuu eväiden kuljettelu.

Nyt on lapsiluku täynnä ja onhan se helpotus. Nautin kasvavista lapsista. Ei jää ikävä vauva-aikaa :)

Uppp

Elämä vain paranee kun lapsi kasvaa. Varsinkin sitten kun näkee että lapsen siivet kantaa ja on itsenäinen. Pikkulapsiaika on niin sitovaa ja jatkuvasti täytyy olla skarppina ettei satu mitään. 

No ap, mitä kuuluu kun 12 vuotta on kulunut aloituksesta?

Minusta vauva- ja taaperoaika oli kuluttavaa koska se oli niin 24/7 hommaa ja kommunikaatio vielä hakusessa. 3-5v oli mukavaa kun lasten kanssa pystyi jo vähän monipuolisemmin tekemään ja kommunikaatio sujui ja olivat vielä "kilttejä". Sitten alkoi se mini-itsenäistymisvaihe ja kavereiden vaikutusvalta näkyä, se oli ihan peestä. Siitä pari vuotta sitten taas helpompaa, kun lapset jo "isoja" mutta vielä lapsia ja arki rullaa hyvin. Sitten tuleekin jo teini-ikä joka on kokonaisuutena arvioiden hirvein kaikista kaikkine huolineen.

Mutta jokainen ikäjakso on tuonut mukanaan myös paljon hyvää ja lasten kasvua ja kehitystä on ihana seurata. Toisinaan se aika tuntuu tosiaan liitävän ohi ja tulee haikea fiilis, toisinaan vaan toivoo että pääsisipä tästä vaiheesta jo yli. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta vauva- ja taaperoaika oli kuluttavaa koska se oli niin 24/7 hommaa ja kommunikaatio vielä hakusessa. 3-5v oli mukavaa kun lasten kanssa pystyi jo vähän monipuolisemmin tekemään ja kommunikaatio sujui ja olivat vielä "kilttejä". Sitten alkoi se mini-itsenäistymisvaihe ja kavereiden vaikutusvalta näkyä, se oli ihan peestä. Siitä pari vuotta sitten taas helpompaa, kun lapset jo "isoja" mutta vielä lapsia ja arki rullaa hyvin. Sitten tuleekin jo teini-ikä joka on kokonaisuutena arvioiden hirvein kaikista kaikkine huolineen.

Mutta jokainen ikäjakso on tuonut mukanaan myös paljon hyvää ja lasten kasvua ja kehitystä on ihana seurata. Toisinaan se aika tuntuu tosiaan liitävän ohi ja tulee haikea fiilis, toisinaan vaan toivoo että pääsisipä tästä vaiheesta jo yli. 

Hyvin todettu.

Pikkulapsiaikana oli ihania hetkiä. Parhaimpia ne kun lapsi tulee halaamaan ja sanoo "äiti on ihana". 

Mutta pikkulapsiaika söi minua muuten henkisesti, kun en päässyt pitämään harrastuksiani yllä. Nämä harrastukset ovat olleet elämässäni 10 vuotiaasta asti ja niin kauan kuin olin lapseton niin nämä harrastukset olivat elämäni valo ja henkireikä, joihin tukeuduin ikävinäkin aikoina että jaksan päivästä toiseen.

Nyt kun lapsi alkaa olla itsenäisempi, tunnen itsekin olevani taas oma itseni kun pääsen viettämään aikaa yksin harrastusten parissa! Ihanaa! (Älkää ajatelko lapsellisen mustavalkoisesti, kyllä mä lapsenkin kans vietän aikaa ja tehdään asioita yhdessä mm ruuanlaitto, ulkoilu, askartelua yms mutta saan nykyään myös sitä kaivattua omaa rauhaa)

Uppp