Lue keskustelun säännöt.
Meidän perhe ei taaskaan pääse sukujuhliin!
23.08.2007 |
Meidät on kutsuttu erääseen tilaisuuteen ja me ei taaskaan mennä. Syynä on mieheni sairaus, sosiaalinen fobia, paniikkihäiriö. Ei olla oltu missään juhlissa yhdessä koskaan. Alkuvuosina menin lasten kanssa keskenään, mutta nyt ottaa niin pattiin tämä tilanne, etten ole moneen vuoteen jaksanut mennä lasten kanssa keskenään. Tyttönikin totesi ettei hän ole ikinä ollut kyseisessä juhlassa, ja ei nytkään mennä! Tuli ihan suru hänen puolestaan.
Ymmärrän täysin mieheni sairauden enkä aio häntä pakottaa tai ei voi edes pakottaa häntä sinne. Mutta suututtaa joskus tämä tilanne, että jos haluaa jonnekin, on aina mentävä yksin, oli sitten juhla tai vaikkapa vaan huvipuistoreissu!
Onko muita?
Kommentit (27)
menen ja vien lapsen sinne, mihin haluan ja viitsin ja loppuihin en vie enkä mene. Ei se sen kummempaa ole, eikä meidän mun mielestä tarvitsekaan aina olla koko jengin yhdessä. Tiedän kylä, että esim jotkut lapsen harrastuksen ihmiset varmaan kuvittelee että olen yh, mutta väliäkö sillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kostat lapsillesi miehen (tahattoman) sairauden..? En ymmärrä tätä millään muulla tavalla.
ja arvaas miten siitä alettais päivittelemään, jos lapsemme menisivät yksin?
En vaan jaksa tätä tilanne!
ap
mitäs jos menisit ja kertoisit sitten ihan avoimesti että miksi miehesi ei käy tällaisissa tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen oli aina pakko ottaa rohkaisuryyppy(jä) ennen tilaisuutta, mutta sitten kävin lääkärillä hakemassa beetasalpaajat, ja niiden avulla selviän tilanteesta. En niistä nyt tykkää, mutta pystyn kuitenkin siellä kahvit juomaan ilman että kädet vapisee kamalasti... Yritä ymmärtää miestäsi, toi on kamala sairaus!!! Onneksi oma mieheni ei pakota minua mihinkään noihin tilaisuuksiin mukaan, se on oikeasti kamalaa kun tuntuu että pyörtyy ja iskee kamala paniikki :(.
säksi tunnen muutamia ihmisiä jotka eivät viihdy esim juhlissa tai suurissa porukoissa ja hekin sanovat suoraan. Menisin itse, tottakai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli kyseessä sit paniikkihäiriö, syöpä, sydänsairaus tai mikä hyvänsä! Ei tietenkään saa puhua toisen asioista, se on juoruilua!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Oli kyseessä sit paniikkihäiriö, syöpä, sydänsairaus tai mikä hyvänsä! Ei tietenkään saa puhua toisen asioista, se on juoruilua!!
Harvemmin kukaan jaksaa tuommoisessa tilanteessa mitenkään häiritsevästi asiaa puida, siksi itse kertoisin mikä on tilanne ja menisin nauttimaan mukaan juhliin.
mäkin liikun aika paljon yksin, sekä siksi, että mies vierastaa kaikkia ihmisjoukkoja ja varsinkin vieraita ihmisiä, että siksi että mies on vähän työnarkomaani. Kun se ei ole töissä, se nysvää kotona tai mökillä ja kun se ei nysvää kotona, se on töissä.
Mutta en mä anna sen itseäni häiritä. Minä elän kuten normaalit ihmiset, käyn sukulaisissa, matkoilla, teatterissa jne, joko lapsen kanssa tai yksin. jos joku ihmettelee niin ihmetelkööt. Multa ei ole kukaan kehdannut tulla kyselemään että " meneekö teillä huonosti" ja kun tätä nyt on jatkunut useamman vuoden niin nekin jotka ovat ihmetelleet itsekseen, ovat varmaan huomanneet, että me ollaan edelleen naimisissa joten tuskin niin kauhean huonosti menee.
Älä sinäkään ap anna miehesi sairauden estää itsäsi - häntä se estää ihan aidosti, mutta älä anna sen sairastuttaa sinua ja lapsia. Läheisriippuvuus kun ei ole vain alkoholistien perheiden ongelma, vaan myös masentuneiden, paniikkihäiriöisten jne perheiden ongelma. Älä sairastu itse, sen enempää eristäytymällä kuin katkeroitumallakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen monesti kertonut hänen sairaudestaan suoraan mutta harva ymmärtää ennenkuin se omalle kohdalle sattuu. Usein kun olen kertonut, tulee vaivautunut hiljaisuus.
Ja ei ole kiva mennä juhliin yms. yksin lasten kanssa, ei totta totisesti! Haluaisi että se oma mies olisi rinnalla. Sitä ei voi ymmärtää kuin se joka on saman kokenut!
Tänäkin kesänä ollaan oltu monessa paikassa lasten kanssa keskenään, että kyllä me käydään mutta se tuntuu kurjalta olla aina yksin.
Ja miehelläni on lääkitys, mutta paniikki on niin voimakas ettei pysty mihinkään menemään!
ap
mitä virkaa on sukujuhlissa, joissa on noin epämiellyttävää. Minä olen käynyt monet kerrat siellä ja muualla, koska mies on paljon työmatkoilla. Ja mies on vastaavasti ollut, kun minulle on työeste tms.
Ei ole ikinä tullut oloa, että sen ydinperheen pitää jotenkin liisteröitynä liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menet itse lapsesi kanssa, ja sanot vaikka, että miehesi ei töiden puolesta päässyt. Tai että oli sopinut jonkun muun tapaamisen, tai että oli vaan väsynyt tms. Meidän suvussa ainakin on ihan tavallista, että jotkut ei juuri koskaan tule noihin juhliin mukaan, ei sitä sen enempää kummastella. Älä ainakaan miestäsi pakota, tai aiheuta mitään syyllisyydentunnetta, ei hän tuolle sairaudelleen mitään voi.
Vierailija:
mitä virkaa on sukujuhlissa, joissa on noin epämiellyttävää. Minä olen käynyt monet kerrat siellä ja muualla, koska mies on paljon työmatkoilla. Ja mies on vastaavasti ollut, kun minulle on työeste tms.Ei ole ikinä tullut oloa, että sen ydinperheen pitää jotenkin liisteröitynä liikkua.
Se on ihan eri asia, jos joskus oma mies ei tule mukaan, mutta meillä tilanne on ollut aina, nyt 12 vuotta!
Ja sekin on eri asia jos se on vapaaehtoista mutta meillä se ei ole vapaaehtoista se yksinmeneminen.
Ja totta hemmetissä juhlissa on mukavaa! Mutta ei yksin!
ap
kun mies on ulkomailla puoli vuotta putkeen ja minä olen täällä kotomaassa lasten kanssa. Kyllä se on kuule ihan pakollista silloin.
Se mikä on vapaaehtoista on se, miten asioihin suhtautuu. Näivettyykö oman navan ympärille vaiko eikö.
kotona neljän seinän sisällä töitä tehden?
Vai pystyykö itse käymään töissä autolla? liikkenneruuhkissa?
Tämä asia on täysin minun korvien välissä, keljuttaa vaan koko homma! Ja yksin en mene, se keljuttais vielä enemmän, muistuttais mua koko ajan tilanteestamme. Mut surettaa lapset, ne kärsii tästä, mä tiedän, mutta tunteilleni en voi mitään, keljuttaa niin vietävästi nyt!
ap
Minustakin on kurjaa lähreäjoskus sukujuhlille pelkästään lapsen kanssa, mies ei joko halua tai oikeasti pääse, mutta yleensä menen kuitenkin,koska minusta on kiva nähdä sukulaisia ja lapsesta myös.
Tai kaikki muut sukulaiset? Eikö kukaan heistä voi viedä tyttöä?