Kertokaapa miksi ensirakkauteni kummittelee ajoittain mielessäni?

Välillä on jaksoja jolloin kuvittelen kokonaan " unohtaneeni" hänet enkä ajattele häntä, elän onnellista elämää perheineni.



Joskus taas tulee kausia jolloin hän pyörii mielessä aivan kamalasti ja vanhat tunteet roihahtaa ja kaipuu ja ikävä. Samoihin aikoihin on yleensä mulla sellainen masennus-alakulojakso kun arki ei kiinnosta ja tahtoisin uppoutua vaan omiin maailmoihini.



Olen nyt 31-vuotias ja tuon ensirakkauden elin 14-19 -vuotiaana eli ei todellakaan ole mikään tuore juttu ;)) Suhteemme oli hyvin omalaatuinen mutta myös oli hyvin kiinteä rakkaussuhde. Erosimme koska arkisilta tavoiltamme ja mieltymyksiltämme olimme kovin erilaisia vaikka toisaalta ajattelimme olevamme sielunkumppanit, syvemmässä mielessä. Se oli sellainen tulinen mutta kovin viaton ensirakkaus.



Nykyisen mieheni kanssa olen ollut jo 8 vuotta ja arki pelaa loistavasti. Meillä on kaksi pikkuista lastakin.



Sen mitä olen jutellut tuon ensirakkauden kanssa niin hän kertoili että hänelle tulee itselleenkin välillä sellaisia kausia että on mua ikävä.



Ja kuitenkin siis moneen kertaan todettiin ensirakkauden kanssa että ei meistä ole elämään yhteistä arkea. Ei tapeltu juurikaan mutta molemmilla oli ihan erilaisensa omat juttunsa.



Nuorempana kuvittelin vielä unohtavani tuon ensirakkauden. Olin siitä varma. Mutta kun kerta toisensa jälkeen on tullut niitä jaksoja että häntä ikävöin ja kaipaan niin en enää edes uskalla ajatella unohtavani kokonaan. Vaikka välillä menee vuosi etten ajattele niin sitten taas saatan rypeä häntä miettien pari viikkoa.