KOTILOT***eli kolmatta odottavat***

Sintagma:

Joku pelkäsi synnytystä kun oli revennyt niin pahasti. Luulisin, että se on " tuurikysymys" että repeääkö vai ei ja samoin jos episiotomia on tarpeeksi iso niin se varmaan vähentää repeämisen todennäköisyyttä. Mun molemmat vauvat olivat isoja, tyttö oli 3940g ja sitä kyllä ponnisteltiin ja pakerreltiin, ja episiotomian lisäksi repesin hiukkasen. Sitten taas 2,5v myöhemmin poika 4850g syntyi tosi helposti 11min ponnistuksen jälkeen eikä mitään repeämiä. Episiotomia oli tosin hyvin pitkä viilto koska tiedettiin että vähintään 4,5kg vauva tulossa.

Mulla tuli ekassa synnytyksessä 2-asteen repeämä (15-20 tikkiä), vaikka tyttö oli vain 3655g. Repeämiseen vaikutti varmaan ponnistusasento, eli synnytyn jakkaralla. Epparia ei tehty. Toinen vauva oli yli 4-kiloa, mutta silti en revennyt yhtään eikä tikkejä tarvittu, vaikka epparia ei tässäkään tehty. Veikkaan, että tätän vaikutti se, että synnytyn puoli-istuvassa asennossa, ja kätilö pystyi tukemaan hyvin välilihaa pyyheliiinalla.

MUTTA: tässä toisessa synnytyksessä minulta murtui häntäluu, ja se oli paljon kipeämpi juttu kuin tuo repeämä, ja paraneminen kesti paljon kauemmin. En pystynyt istumaan puoleen vuoteen ja vuoden verran häntäluuhun sattui usein. Joten, mitä tästä opimme... no, en tiedä...;) Itse ainakin valitsen mielummin tähän kolmanteen synnytykseen jonkun muun ponnistusasennon kuin puoli-istuvan, se ei sopinut minulle ollenkaan, oli suorastaan kauhea. Otan mielummin uudestaan sen repeämän kuin murran luuni... (Ja toivon tietenkin, että tässä kolmannessa ei tarvitsisi kokea enää kumpaakaan...)

Kiva kun oli noinkin moni pitkän tauon jälkeen kirjoitellut kuulumisia.Teillä oli puhetta vauvan laskeutumisesta ja repeämisistä...Täälläkin molemmat edelleiset vaavit ovat laskeutuneet vasta synnytyssalissa, eli saa kyllä tehdä töitä tosissaan että saa vauvat laskeutumaan synnytyskanavaan, ja molemmilla kerroilla on kalvot puhkaistu...hienosti kalvorakot pullottaa mutta eivät suostu itse puhkeamaan ja sen puhakisun jälkeen se on aina menoa: ) Siitä ei kauaa mene kun lapset ovat olleet maailmassa.

Molemmissa synytyksissä tehtiin pienet epparit ja häpyhuuliin tuli pari pientä nirhaisua jotka tikattiin eli aika helpolla olen päässyt...toivotaan että tälläkin kertaa.

Olo täällä on aika kurja, ristiselkää särkee jo kolmatta päivää ja kipu siirtyy iskiaksen paikkeille.Eikä oikein mikään auta...naureskelinkin eilen miehelle, ettei kannata edes sairaslomaa hakea: )) Kotiäidin on vain pakko jaksaa....taitaa kroppa jo viestittää, että meidän lapsiluku alkaa olla täynnä.

Torstaina olisi neuvola ja tarkistetaan sokerit: / Dietti on mennyt vähän miten sattuu, mutta toivotaan ettei lukemat ihan pilvissä ole.



Happy rv 28+5 ja touhotin

Jospa tänne ilmoittautuisin. Kolmoskuumeilijoita olen käynyt lukemassa, mutten sinne juurikaan kirjoitellut.



Meillä on kaksi tyttöä, syntyneet 12/03 ja 02/06. Raskausviikkoja mulla on nyt 12+1, laskettuaika täsmälleen kaksi vuotta kuopuksen lasketusta eli 10.3.08. :) Np-ultra oli viime viikolla. Veikkaisin tulevaksi kolmatta tyttöä, mutta aika sen näyttää.



Mulla on raskaudet ollu aika samanlaisia, alussa kovaa pahoinvointia ja lähes päivittäistä oksentelua sekä migreenikohtauksia turhan usein. Närästys alkaa heti alkuraskaudessa ja kestää loppuun asti. Ai niin, alussa olen aina laihtunut kilon pari ja puolivälissä on alkupaino saavutettu. Ei ole päässyt liikaa kiloja kertymään... :)



Mistäs oli vielä puhe? Synnytyksien kestosta tais olla... Esikoisen synnytys kesti 7,5h ja kuopuksen neuvolakortin mukaan 8,5h. Molemmat alkaneet lapsivesien menolla. Pelkäsin, että toinen syntyisi kovin nopeasti, kun esikoiseenkaan ei hirveästi aikaa mennyt, mutta kestikin sitten vähän pidempään.



Onkos kukaan teistä mukana Predo-tutkimuksessa? Se on sellainen raskausmyrkytys ja kasvunhidastuma tutkimus. Mulle tuli kutsu, kun edellisten syntymäpainot ovat olleet niin pieniä. Esikoinen syntyi rv 39+2 ja painoi 2635g, ja kuopus taasen rv 37+4 2535g. Mulla on tutkimusultra ens viikolla, saa nähdä mitä siellä.



H-M ja pikkulilli rv12+1

Mulla molemmat on laskeutunut hyvissä ajoin. Esikoisesta repesin kolmeen suuntaan, vaikka niin pieni vauva olikin. Epparia ei tehty. Joku repeämistä tulehtui ja istuminen oli niiiin kipeää. Jonkinlaisen " kiputrauman" sain. Alapäätä uskalsin aluks vaan suihkuttaa, koskettaminen pesuissa hirvitti... Toisesta en revennyt ollenkaan ja istuminen sujui alusta asti. :)



H-M

Moi kaikille,

Te olettekin suurin osa jo loppusuoralla. No, onhan se hyvä että uusiakin tulee, niin ei kotiloiden lista ihan kokonaan tyrehdy.



Olen 36 vuotias äiti. Minulla on 9 vuotias poika ja 1 vuotias tyttö.

Nyt tärppäsi 7. kierrosta.



Synnytyksistä: en oikein edes halua ajatella koko asiaa. Molemmat olleet aika traumaattisia synnytyksiä. Itse synnytys, eli ponnistusvaihe on ollut helppo mutta se kaikki muu :( Éka synnytys taisi kestää 16 h ja toka 14 h. Molemmissa leikattiin väliliha kun ei muuten mahtunut.

Synnytysten jälkeen olin ihan pihalla. Molemmissa kärrättiin sängyssä osastolle. Onneksi olen toipunut fyysisesti nopeasti molemmista synnytyksistä, eikä mitään vaivoja ole jäänyt.



Viola rv vaivaiset 4+1

Täällä on keskusteltu vauvan laskeutumisesta sekä repemämisestä. Meijän esikoinen ei meinannu laskeutuu kunnolla ollenkaan ja tuli sit otsatarjonnassa imukupin avuin maailmaan ku ponnistusvaihe oli kestäny pari minuuttii vajaan tunnin. Kuopus viihty loppuun asti perätilassa joten sektio oli selvä juttu. Nyt saa nähä miten käy eli ehkä viikolla 36 sit synnytystapa-arviossa tiedän enemmän.



Mulla leikattiin eppari esikoisen synnytyksessä ja oli pirun kipee pitkään. Istuin ekat viikot uimarenkaan päällä ja kävely oli aika ikävän tuntusta. Kuopuksen jälkeen taas sektiohaava tulehtu ja oli kipee pitkään joten kummastaki on ikävää kipua muistona.



Käytiin äsken kuopuksen hammaslääkärissä ja näytin samalla omaa särkevää hammastani. Reikähän siinä on ja ihanaa ku sain jo huomiselle ajan paikkaukseen. Nihkeesti niillä aikoja on ja oli kiltti täti ku anto mulle ilman puhelinvaraukseen soittoo ajan. Onneks tän reiän voi paikata istualtaan koska makuuasennossa en voi enää selällään olla. Esikoista oottaessa pyörryin ultrassa viikolla 30 joten paras olla varovainen. Hammaslääkärin tätiki luuli et oon ihan viimisilläni (heh ja viel on laskettuun aikaan 2,5 kk), niin iso massu mulla on ja aika alhaalla jo. On ainaki helpompi hengittää eikä närästäkään juuri ollenkaan.



Tervetuloa Viola71 mukaan! Taisit just tulla kuumeilemaan kolmatta toivoviin ku mä plussasin?!Meilläkin kolmas onnisti yrityskierrosta 7 ja tuntu et kaikki tutut nimimerkit oli jo kadonnu pinosta viimestään yrityskierrolla 3-4 :(



Tarald ja tiitiäinen 28+4

Ja lämmin tervetulotoivotus kaikille uusille ja " vanhoillekin " palstalaisille!!!!!!!!!!



Joku oli ihan viime metreillä...jännittävää!!! Ja moni oli tosiaan siinä alku-keski vaiheella..lupaan, että aika alkaa mennä kohta siivillä ja huomaatte olevanne pian viimeisillänne :) Ja minusta on ainakin ihana kuulla alku/keski vaiheiden kuulumisia!!!



Tuossa kesän korvilla oli kova rytinä..jännitettiin kuka pääsee ponnistelemaan ensimmäisenä. Nyt meitä 30+ ei niin hirveästi ole, mutta eiköhän ihmiset ala pikkuhiljaa heräilemään.



Joku puheli repeämistä..mulle tuli myös 2.asteen repeämiä ekassa (poika 3200g), tokassa ei sitten tullut isoja (poika 3600g). Mulla ekassa johtui ilmeisesti siitä, että avautumisvaihe tapahtui niin rytinällä ja poika piti vetää alhaisetn sydänäänien vuoksi imukupilla.

Mulle ei myöskään oikein taida tuo puoli-istuva synnytysasento sopia....pitäis nyt olla jo viisaampi ja tajuta avata suunsa, ettei se ole hvyä asento :)



Jaaha kohta siis sinne neuvolaan TAAS :)



Ai niin, Sintigma mainitsi myös neuvolakerroista. Mustakin tutui aluksi, että ompa tyhmää, kun siellä ei " oteta" vastaan, mutta mulla se tunne helpotti, kun alkoi tuntemaan liikkeet, niin sitten tiesi, että vauvalla ainakin hengissä kun liikkuu. Ja nyt toisaan tuntuu, että saa käydä siellä usein :) Rv 30alkaen kahden vko:n välein.



MR

Huh huh! Olipas fyysisesti raskas reissu! Kätilö oli ihana ja lääkärikin, mutta kun olin lupautunut että mukana saa olla opiskelijakin (muuten en olis saanu näin nopeesti aikaa). Siis jouduin olemaan tosi paljon selälläni ja tuli vähän väliä tosi huono olo. Tän mahan kanssa edes takas veivaaminenkin oli rankkaa kun oli ton pahoinvoinnin takia vähän väliä noustava istumaan. Ja tutkimukset teki aina ensin lääkäri ja sitten opiskelija, jolla tietenkin vielä kesti kauan. Hyvä että tolpillani pysyin kun lähdettiin miehen kanssa kotiin ja selkäkipuihin olenkin ottanut tänään panacodia.



Kovasti odottavissa tunnelmissa täällä ollaan kun eka synty 40+3 ja toka 40+0.



Tervetuloa uusille kotiloille!



Täplä 40+1

Täällä mietitään milloin tilaisi ekan neuvolan ja meniskö alkuraskauden ultraan omalla kustannuksella.



Vähän jännittää myös lasten pieni ikäero, 1v 9 kk. Mies reissaa työnsä puolesta tosi paljon, joten saa nähdä minkälaista se sitten on.

Toisaalta ikäero on kuitenkin melkein 2 vuotta, joten ei se ihan minimaalinen kuitenkaan ole. Vauva-aika on muutenkin aika lyhyt, että rankkaa ei varmaan ole kuin se hetki ja sitten helpottaa.



Tarald: kyllä muistan sinut, koska lueskelin 3-kuumeilijoita jo ennen kuin uskaltauduin itse sinne kirjoittamaan.



Viola rv 4+2

Hei kaikille, uusi kotilo ilmoittautuu.

Pitkä odotus on vihdoin palkittu. Ennestään kaksi tyttöä 2/00 ja 6/02 ja nyt vihdoin taas tärppäsi, tosin ollaan ihan alkumetreillä vielä. Ja jännitysviikkoja on vielä aika monta edessä, ennen kuin uskaltaa edes ruveta iloitsemaan. Ensimmäiseen neuvolakäyntiinkin vielä 2,5 vko.



6+2

Tulin vaan pikaiseen kurkkaamaan,,,,,



Lämmin tervetulotoivotus uusille Viola71 ja Fuuria73!!! Olikos vielä joku muukin...



Itselläni NIIIIIINNNNNNN KAMALA päivä takana...taisi aamukahvin sijasta tulla juotua jotain känkkäränkkä ainetta/ myrkkyä..itse piru ollut päivän valloillaan.... tylsää.



Eilen neuvola, kaikki ok, hemppakin oli 126. Eli seuraavaksi sitten parin vkon.n päästä lääkäri se viimeinen.



Mutta mukavampaa päivää teille muille...itselläni kun se on ollut niin masentavan äkäinen...poika parkani ovat saaneet aimoannoksen kiukkua---turhastakin, se harmittaa.



MR ja sintti 32+5

Viola: meillä tulee kanssa pieni ikäero näille pahnanpohjimmaisille eli 1v7kk. Nyt kun katselen kuopusta, niin väkisin käy mielessä että ehkä tota ikäeroa olis vähän voinu miettiä etukäteen ;) Mulla viikkoja nyt 40+2, joten pikkasen myöhästä painaa paniikkinappuloita. Olen aikalailla sissiasenteella liikenteessä. Ekat 1-2 vuotta kun vaan selvii hengissä niin hyvä. Minkä ikänen sun eka on? Meillä täytti just neljä vuotta, eli kovasti kyllä viihdyttää pikkusiskoa, mikä on hyvä juttu.



Mutta muuten täällä ei mitään uutta. Tämä vauva viihtyy masussa näköjään pisimpään näistä kolmesta. Esikoinen kyllä syntyi 40+3, mutta synnytys oli kyllä jo käynnissä 40+2 tähän kellonaikaan. Ja nyt siis ei pienintäkään merkkiä että pääsis tositoimiin. Toivottavasti on vaan tyyntä myrskyn edellä.



Täplä 40+2

Oli tänään pelkopolilla lääkäri aika ja känkkäränkkänä sieltä pois tulin. Toivoin niin että saisin viimeinkin rauhan tuon synnytyksen kanssa kun pelkään sitä kuin ruttoa. Sektiota kun en halua niin haaveilin että edes käynnistettäs kun pelkään isoa vauvaa noh ei heru edes käynnistystä.

Lasketun ajan tiimoilla voivat rikkoa kalvot jos sopivasti paikat auki.

No eipä kyllä helpottanut mun mieltä pätkääkään.

Nyt sitten saan stressata ja pelätä loppuun asti.

Tuli sellanen tunne että ne varmaan antas mennä viikolle 43 ja vauvan olla 5kg iso ja menkööt vaikka koko hela hoito taas piloille.

Aaargh. Ärsyttää, ahdistaa, pelottaa ja itkettää.

Pitikin ruveta kolmatta tekemään.

Noh täytyy toivoa että tää on nyt ohi menevä ahdistus kun en saanut minkäänlaista apua tuohon pelkoon.



Seuraava aikakin on vasta 2 päivää ennen laskettuaaikaa. Oivoi. Mies raukka sai kärsiä kun tulin lääkäristä kun olin niin kiukkunen.



Mitähän lie agropatiaa sitä vois harrastaa synnytyksen edistämiseksi sitten kun on hieman paremmat viikot? =)



Kohdunkaula oli edelleen 3cm, mutta pehmeä ja ulkopuolelta tms 1cm auki. Mutta sehän nyt ei sano mitään. Voi hyvinkin siis mennä rv 40.

Ja joka paikkaan sattuu ja mitään ei jaksa tehä.

Miten ihmeessä mun mielenterveys säilyy jos tässä on vielä 6viikkoa edessä.



Vali vali ja vali. Kiitos että sain valittaa. ;)



Niin ja tervetuloa uusille. =) Autuasta ja helppoa raskautta muille. =)



Tsirppana rv 34+5

Terveluloa Fuuria73, kiva kun muitakin uusia ilmoittautuu tänne.

Mulla vielä edessä ekan neuvolan tilaaminen. Käyhän ilmoittautumassa myös tonne Kotiloiden listalle.



Täplä: ihanaa että on muitakin kohtalotovereita. Mun eka " vauva" on jo 9-vuotias! Isoveljestä on tosi paljon kyllä apua pikkusiskon hoidossa.



Viola 4+4

Meilläkin kolmas mukelo tulossa. Kaksi tyttöä ennestään ja ikäerot meillä(kin) aika pienet. Tyttöjen ikäero on 1v9kk ja nuorimmaisen ja tämän uuden tulokkaan ikäeroksi tulee myös 1v9kk eli säpinää luvassa.



Synnytysten kestostakin oli puhetta. Esikoisen synnytys kesti 24 h (ponnistus 2,5h!) ja kuopus taas " syöksyi" 3,5 tunnissa maailmaan. Nyt siis täälläkin vähän pelottaa, että ehtiikö sairaalaan, vaikkei matkaa ole kuin 10 km.



Raskaudet ovat olleet sillä lailla erilaiset, että esikoista odottaessa pystyin urheilemaan ihan loppuun asti ja olin elämäni kunnossa koko ajan. Toista odottaessa piti rv 20-25 eteenpäin kulkea bussilla tai autolla ihan lyhyetkin matkat, kun supisteli niin. Saa nähdä miten tämä kolmas sujuu.. Toistaiseksi ihan hyvin.



Sirius rv13+1

Huh huh, tuleepas teille todella vilskettä sitten!

Joko sinulla on eka ultra ollut?



Viola 4+5

Heips!



Täällä menossa rv10+1 ja aivan kauhea pahoinvointi ja väsymys. Jospa ne hiljalleen helpottaisivat. Esikoinen on kohta 4v tyttö ja eka raskaus sujui tosi helposti ja pahoinvointi oli lievää. Toka muksu on kohta 2½v tyttö ja tokassa raskaudessa oksensin kaks kuukautta ja kaikki kuvotti. Nyt on ollu rv6 lähtien kunnon kuvotus ja oksentelua ihan reippaasti. Yks päivä oksensin niin, että naama oli verenpurkaumilla, onneks oli perjantai-ilta, ettei tarvinnu lähtee ihmisten ilmoille. Kivoja juttuja..



Odottelen siis tosiaan jo ekaa ultraa ja olon helpottamista. Meillä on muksut perhepäivähoidossa ja itse olen opiskelemassa. Kotiäitinä ois kyllä ollu aika hankalaa nämä ekat viikot. Kovasti mietityttää kuinka tehdään hoito ym. asioitten kanssa sitten kun kolmas ois tulossa. Kunhan nyt UÄ:ssä saa varmistuksen kolmannesta.



Synnytyksistä oli puhetta. Mulla eka kesti 22½ tuntia ja toka 5½tuntia. Eka ehkä pitkittyi osin siksi, etten halunnut kovin kivunlievityksiä. Lopulta otin epiduraalin ja sitten loppu meni suht nopsaan. Ponnistus 11min ja 2.asteen repeämät. En pässy ammeeseen enkä saanu ponnistaa jakkaralla niinku oisin halunnu. Tokassa pääsin ammeeseen ja loppu meni vauhdilla. PCB:tä meinattiin laittaa, mutta siinä vaiheessa täysin auki ja kalvojen puhkaisulla sellaiset supistukset, etten jaksanu vääntäytyä jakkaralla, mutta kätilö ehdottikin kontallaan ponnistusta. Siihen sain kiepsahdettua ja oli tosi hyvä asento sängyn nostettuun yläpäähän nojaten. Ponnistus kesti 8min ja ihan pieni pinnallinen repeämä. Oli kyllä tosi hyvä kätilö, joka osasi tukea välilihaa siinäkin asennossa. Ainoa ongelma molemmissa synnytyksissä on ollut se, että istukka ei meinaa irrota. Molemmilla kerroilla kaksi kätilöä painanut mahan päältä ja kipu ollut järkyttävä. Siinä vaiheessa olen vetänyt itseni ilokaasulla tainnoksiin..



Synnytykset siis menneet kaikenkaikkiiaan ihan hyvin ja traumoja ei ole jäänyt. Pahinta on alkuraskaus. Kolmatta tuhisijaa odotellen,



KenguRuu rv10+1

Kiva kun on tullut muitakin uusia tulokkaita. Teretulemast!

Johan tähän asti ihmettelinkin kun ei ollut minkäänlaisia tuntemuksia että olis raskaana. Nyt viikonloppuna iski aivan mieletön väsymys. Nukuin 12 h yöunia ja senkään jälkeen en jaksanut evääni liikauttaa sohvalta. Onneksi isommat lapset olivat viikonlopun poissa sai hyvällä omalla tunnolla löhötä vaan. Ja kyllä oli hankalaa tänä aamuna nousta töihin... Onneksi ei sentään ole minkäänlaista pahoinvointia. Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!



Fuuria73