KOTILOT***eli kolmatta odottavat***

Kesä todella oli hiljaista aikaa, muutaman kerran käväisin lukemassa palstaa, mutta eipä juurikaan moni kotiloista ollut kirjoitellut tänne.



Oma " syysrytmi" alkoi tänään virallisesti, kun veimme kuopuksen (2v.) kanssa esikoisen kerhoon ja hirveä huutohan siitä tuli.Nuorimmainenkin olisi halunnut jädä sinne ja jouduin kantamaan rimpuilevan neidin autoon...mutta jospa se siitä asettuisi.



Muutama viiko takaperin kävimme 4d-ultrassa ja sukupuolikin selvisi, eli kahdelle prinsessalle on seuraksi tulossa prinssi: )) Hurahdin samantien pienten poikien vaatteisiin, vaikka takaraivossa ajatus kuitenkin siitä, että jospa se sittenkin on tyttö.Mutta näimme molemmat mieheni kanssa selvän pippelin.....aika sen näyttää.

Narahdin myös sokereista viikko takaperin, jolloin paastosokru oli 5.2 ja muut arvot huippuhyvät.Nyt kuitenkin leimana raskausdiabetes, jota seuraillaan neuvolassa.Ruokavalio ja liikkuminen pitäisi pitää sen aisoissa.

Muuten olo on ihan yllättävän hyvä, liitoskipuja on iltaisin aika paljon ja ihme napasärkyä, vatsa kasvaa eteenpäin pallomaisesti ja muutenkin oireet ovat ihan erilaiset kuin tytöistä.



Toivottavasti saadaan niitä alkutaipaleen kulkijoitakin mukaan....luulisi kolmosista nyt jonkun plussanneen; ))

Hauskaa aurinkoista elokuunpäivää...



Happy rv27+4

Minä jo luulin että meidän kotilot on kuivunut kuoloon kun ei ketään näkynyt viikkoihin. Ihanaa meitä on kuitenkin yhä jäljellä.



Mintturouva: Toivotaan että supparit pysyy aisoissa ja että ei ole aiheuttaneet vielä pehmenemistä tms.



Happy: Onnea 4d:n poika uutisista!

Ja tuosta navasta. Mulla kans särkee napaa. Tosi ikävää enkä muista aikaisemmista raskauksista moista vaivaa.



Itsellä ei kummempia. Vauvan vaatteet on pesty ja kaapissa. Kaikki muu onkin tekemättä. Mutta onhan tässä aikaa vielä.

Virtsarakon tulehdus iski, mutta sekin on jo paranemaan päin. Olo on kertakaikkisen valas mainen ja pahenee vaan. Hieman alkaa masentamaankin ja toivon ettei pahene. Loppuraskaudesta aina jotenkin hieman rupeaa masentamaan.

Toivottavasti selviän nyt kuitenkin näistä viimeisistä viikoista kunnialla.



Tsirppana rv 33+2

Viimeksi kirjoittelin tänne siitä, kuinka kiva on saada kotiloihin muitakin alkumatkalaisia. Ja nyt mulla on viikot 38+6 :) Niin se aika vaan kuluu. Tosin HITAASTI nämä viimiset päivät!



Yöt menee pyöriessä, lukiessa, miettiessä, kelloa tuijottaessa. Eli siis kaikkea muuta tehdessä kuin nukkuessa. Ja päivällä on kyllä ihan outo olo. Olen kyllä yrittänyt saada aikani kulumaan touhuilemalla, eilenkin meni monta tuntia sienimetsässä. Mutta mutta... Odottavan aika on pitkä niin se vaan on.



Kuopus 1,7v yrittää kyllä kauheesti saada vauvaa syntymään. Karkailee välillä ihan vimmatusti ja pömppö pomppien saa juosta perässä. Toivottavasti tehois pian.



Terkkuja vaan kaikille kotiloille!



T:Oletettavasti kolmannen tytön piakkoin syliinsä saava Täplä

Olipa mukava kuulla kuulumisia muilta!!



Ja samalla nauroin, että mulle tulee kyllä niiiiin mielettömästi kirjoitusvirheitä kirjoittaessa, kun nopeesti yrittää kirjoitttaa ja tällä 10 sormijärjestelmällä...joka näyttää siis olevan epäkunnossa :) koittakaa kestää!!!!!



Onko teillä ollut erilaisia raskaudet keskenään??? Mulla on vaikka siis laatu (eli poikia) on sama. Tai siis tää kolmahan on katsottu rakenne uä:ssä...joten ei ihan varmaa ole, vaikka kaikki kolme pojan uloketta näkyi...mukamas... näin yksi yö, että saatiinkin tyttö :) No, mulle kyllä oikeesti ihan sama. Yhden vaaleansinisen potkarin olen ostanut ja kaksi vaaleaa, jotka käy molemmille.



Happy:lle onnittelut prinssi ennusteesta! Ja Tsirppanako oli ollut jo ahkera ja pessyt vaatteet...

Niin, ja joku oli ihan loppusuoralla, en nyt muista nikkiä.. Jännät paikat siellä siis!!!



Joo, mä todella toivon, ettei olisi lisää mitään vielä tapahtunut, kun oli jo silloin rv 26 lääkärin tarkastuksessa sentillä lyhentynyt ja pehmeähkö- Mutta ei tuo tilanne kait niin hälyyttävää ole kun ei ole ensi synnyttäjä. Pikkasen alkaa jo mietityttää tuleva...kun mulla on se syöksysynnytys vaara, kun kuopuskin tuli 2,5h:ssa. Eniten pelkään, että tulee kotiin, ettei ehdi sairaalaan. Niin, ja sen jo tiedän ettei taaskaan ehdi antaa mitään kivunlievitystä, muuta kuin ilokaasua. Onneksi se auttaa mulla. Miten teillä muilla??????



Tietysti jokainen synnytys omansa. Ystäväni synnytti ensimmäistä yli 16h ja toinen tuli 3,5h:ssa. Ja kait se voi vaikka pidentyä edelliseen nähden se aika..mutta ilmiesesti se on aika harvinaista.



Jaaha, jos sitä menisi yrittää tekemään jotain " viisasta" esim. tyhjentää tiskikonetta--yök!



MR

Järkyttävä ukonilma ja lapset pelkäävät, josko tuo rauhoittuisi iltaan mennessä.

MinttuRouva kyseli raskauksien erilaisuudesta, ja itse täytyy kyllä myöntää että Tyttö-odotukset ovat sujuneet helpommin.

Tytöt:

Ei pahoinvointia

Naama finneillä

Suppareita vasta loppuraskaudesta

Ei liitoskipuja ennen rv35

kahvinjuonti piti lopettaa heti alkuraskaudessa

Makea maistui

Sf-mitta korkealla lähes koko raskausajan (yläkäyrällä)



Nyt ennustettu poika;

Välillä aika rajua pahoinvointia ja oksentelua

Iho hyvänvointinen ja hiukset kiiltävät

Suppareita jo nyt, säteilee välillä kipeästi sisäreiteen

Liitoskipuja aika paljon

kahvia menee edelleen

Sf-mitta keskikäyrällä

Väsymystä edelleen, voisin nukkua 12 tuntia yössä



Hauskaa loppupäivän jatkoa...



Happy rv 27+6

Mintturouva: Mulla esikkohan syntyi hätäsektiolla nukutuksessa ja toinen alakautta ja synnytyskesti ekoista suppareista noin 10 tuntia. Sain epiduraalin ja se oli ihan pyllystä. Sattu laitto ja sain selkään kaamean mustelman ja selkä kipuili puoli vuotta. Ja mokoma puudute autto vain noin 30min.

Nyt kun olen käynyt pelkopolilla niin kätilö totesi että se epiduraali on jotenkin mennyt mönkään ja sanoin että jos alakautta synnytän niin sitä en halua että ilokaasulla yritän pärjätä. Ilokaasu auttaa tosi hyvin kun pääsee jyvälle missä kohin sitä pitää ottaa, vaikka olo onkin hieman humalainen. =)



Pelkopolilla kun olen käynyt niin olen ruvennut pelkäämään myös sektiota ja olen yrittäny tsempata itteäni alatie synnytykseen ja olin jo ihan orjentoitunut synnyttämiseen, mutta nyt taas on ruvennut hirvittämään, että mitä jos taas repeän ja kadun päätöstä koko loppuikäni. No onneksi noita käyntejä vielä on jäljellä.

Mitä isommaksi vauva kasvaa niin sitä enemmän pelkään synnytystä. Toivon että käynnistäisivät synnytyksen aikaisemmin jotta ei tarttisi jättiläistä synnyttää. Jos eivät käynnistä niin taidan sittenkin kallistua sektioon kuin että pelkään synnytykseen menemistä hulluna.

Pää ihan sekaisin välillä kun oikeen pohdin ja mietin synnytystä ja niitä pelkoja.

No jotenkinhan se vauva sieltä pois saadaan.



Alkaa stressi painaa kun viikkoja on jo näin paljon ja niiiiiin paljon tehtävää ennen vauvan tuloa. No onneksi vaatteet on valmiina, mutta monta asiaa haluttaisi tehdä ennen vavan tuloa kun sitten ei varmaan taas aikaa ihan hirveästi ole.



Jännittää, että minkähän näkönen/luonteinen poika tällä kertaa tulee. Onkohan isoveljen näköinen vai ihan erinäköinen.

Meillä kun on poika ja tyttö ja ovat tavallaan hyvin samannäköisiä, mutta kuitenkin niin erinnäköisiä. Ja luonteet on aivan erilaiset.

Saispa pian nähdä. =)



Tsirppana rv 33+4

Unohtui tuo raskauksien samanlaisuus.



Mulla on ollut hyvin samanlaisia kaikki kolme raskautta.

Ainoa ero on että esikoista odottaessa oli raskaus diabetes ja olin aina pahalla tuulella.

Mutta muutoin hyvin samanlaisia.



Melko helpolla olen päässyt.



Tsirppana taas

noita synnytyksiä.Eli ensimmäistä pakerrettiin maailmaan 7,5 tuntia ja synnytys alkoi pienellä verenvuodolla.Toisesta alkoi supparit aamusta aika säännöllisinä ja jaksoinkin kärvistellä kotosalla aina viiteen saakka jolloin saavuimme synnärille, tuolloin olinkin jo 5cm auki ja tyttö syntyi klo19.38...Molemmilla kerroilla apuna oli epiduraali, joka ekalla kertaa ei auttanut yhtään.Ilokaasusta menee nuppi sekaisin, joten sitä en suostu edes yrittämään.Erilaisiahan ne synnytykset todellakin ovat, eikä niiden kulkua voi oikein etukäteen suunnitella.....Nyt lueskelin muiden synnytystarinoita, ja mieleeni tuli vain: miksi ihmeessä tähän on taas pitänyt ryhtyä: ))



-Happy

Olen viimeksi esikoisen aikaan käynyt täällä palstailemassa ja nyt sitten muutaman vuoden tauon jälkeen tänne taas eksyin. Kolmatta odottelen rv 36+1. Kaksi poikaa 4 v ja 2 v on ja tämä kolmaskin olisi ultran mukaan poika. Olen jotenkin huonommassa kunnossa nyt kuin edellisissä raskauksissa ja pojat on ollu pakko pitää toistaiseksi välillä päiväkodissa vaikka äippäloma alkoikin. On ollut kauheita liitoskipuja joiden takia todella ongelmallista kävellä ja tuon 2 v perässä saisi tosissaan juosta. Hemoglobiinikin on vain 106 eikä tunnu nousevan edes tuplarautakuurilla. Sokereissakin oli jotain häikkää rasituskokeessa ja yritän tässä noudatella dieettiä. Kovasti odottelen että tämä täältä pian tulisi ulos, että pääsisi viettämään koko poikalauman kanssa yhteisiä mukavia (ja varmasti rankkojakin) hetkiä yhdessä. Mitään en kyllä ole jaksanut laittaa vielä kuntoon. Pinnasänky ja vauvan vaatteet odottavat vielä varastossa.



Tsirppana: Oletko käynyt kaikissa kolmessa raskaudessa pelkopolilla vai vaan tässä viimeisessä? Mulla meni eka synnytys nappiin epiduraalilla vaikka pitkä ja rankka olikin. Poika painoi 4,5 kg, mutta tuosta ei traumoja jäänyt. Toinen synnytys sitten taas meni päin honkia. Laitettiin spinaalipuudutus joka epäonnistui täydellisesti, tarjonta oli väärä ja muutenkin synnytys kesti ja oli todella kamala (poika painoi 4,3 kg). Nyt sitten kävin pelkopolilla ja menen kokoarvioon ajoissa jolloin mietitään käynnistämistä jos taas iso vauva. Epiduraalin lupasivat vaikka olenkin uudelleen synnyjä, mutta voi sekin näemmä epäonnistua. Sektio olisi tavallaan helppo ratkaisu, mutta kun siitäkin voi tulla ties mitä ongelmia (11 vuotta sitten olin isossa leikauksessa josta jäi elinikäiset kiinnikkeet vaivaamaan). Ei oikein ole mitään hyvää konstia saada tätä vauvaa ulos. Olispa pian kaikki jo onnellisesti ohi.

Tervetuloa ensinnäkin mukaan. =)

Meillä näköjään lähes samanikäiset lapset. Mulla poika 3v6kk ja tyttö 2v7kk.



Edellisillä kerroilla en ole käynyt pelkopolilla.

Esikoinen syntyi hätä sectiolla rv 34+2 vuotavan istukan takia. Ja tyttö syntyi rv 40+0 ja en osannut pelätä yhtään mitään synnytyksessä kun en tiennyt mitä tulevan pitää.

Olin loppuraskaudesta jo hieman masentunut ja kun tyttö syntyi ja häpyhuuli repesi (josta siis osa on jälkikäteen poistettu repsottamasta) ja istuminen ja vessassa asioiminen oli tuskaa niin masennuin enemmän. Tyttö ei edes ollut hirveän iso 3750g, mutta en kyllä todellakaan uskalla synnyttää enään tuon kokoista vaikka tyttö on raivannut tien.

Pelottaa niin hiivatisti että repeän taas jotenkin ikävästi mitä ei pystytä korjaamaan.

Sektiota pelkään koska edellisen sektion ja ylipainon takia minulla on suuremmat riskit jos leikataan. Tosin mulla on takana yksi onnistunut sektio ja pari vuotta sitten onnistuneesti poistettu umpisuoli ja kummastakin leikkauksesta olen toipunut tosi hyvin, mutta silti se sektiokin pelottaa.



Synnyttää haluisin periaatteessa, mutta alle 3,5kg vauvan jos saisi synnyttää niin en niinkään pelkäisi koko ajatusta. Mulle on kyllä luvattu että tällä kertaa jos synnytän niin lääkäri tulee synnytyssaliin tarkistamaan alapään kunnon ja korjaamaan jos tarpeen.



Tytön synnyttyä tehtiin virhe kun kätilö ei kutsunut lääkäriä vaan jätti repaleet roikkumaan sinne ilman tikin tikkiä ja paikat olisi lääkäri saanut korjattua. Jälkikäteen oli jo niin paljon arpikudosta että korjaus oli mahdoton.



Synnytys itsessään oli helppo enkä pelkää synnyttää vaan pelkään siis sitä että repeän ja saan huonoa hoitoa ja että masennun.

Mitä pienempi vauva niin sitä pienemmät riskit tällä kertaa repeämälle. No katsotaan. Viikon päästä on jälleen pelkolääkärille aika. Sitten olen ehkä hieman viisaampi taas.



Tsirppana

Hei!



Olen aika satunnainen palstailija, mutta nyt kävin kurkistamassa mistä täällä keskustellaan. Minulla on ennestään tyttö (4v) ja poika (1,5v), kolmannen sukupuolesta ei vielä ole tietoa (rv 16). Raskaudet ovat olleet aika samanlaisia, joten en osaa edes siitä vetää mitään johtopäätöksiä.



Tytön kanssa oli ehkä hieman enemmän pahoinvointia, mutta se oli samalla ensimmäinen raskauteni. Pojan kanssa sain loppuvaiheessa lievän raskausmyrkytyksen, mutta se tuskin liittyi sukupuoleen mitenkään. Supistuksiakin oli loppuraskaudessa, mutta arvelin sen kaiken johtuvan kiireestä ja stressistä. Nyt yritänkin viedä tämän raskauden sopivan rauhallisesti läpi. :)



Lina

Musta tuntuu et kaikki muut pihan naiset tuli laitokselta suoraan pihalle leikkimään toisen lapsen saatuaan ja mä ketkuilin pyrstö kipeenä sisällä monta päivää. En siis missään nimessä revenny yhtä pahasti kuin tsirppana, mutta kunnolla kuitenkin. Ja ihan molemmista, vieläkin nousee kylmä hiki pelkästä muistamisesta kun kakkahätä vaan paheni ja poru kurkussa kävin vessareissuilla. Kiva stoori :) Oikeesti kanssa pelottaa miten käy tän kolmannen kanssa, povaavat vielä isoa. En kai omaa mitään hirveen joustavaa kudoslaatua.



80 kiloa on taas paukkunu rikki ja on näitä kiloja kyllä raskas kantaa. Toivottavasti lähtevät kuitenkin taas poiskin. Tosin maha mulla roikkuu mukana yleensä vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin. Mutta sitäkin roikkumahaa jo innolla odotellessa.



Täplä 39+1

Oli aika hurja ukkonen täällä Espoossa tänään ja kauan sitä kestiki. Onneks sade sentään loppu iltapäivällä ja päästiin tyttöjen kaa ulkoilemaan. Kesä ku on menny ulkoillen ja jos joutuu olee paljon sisällä huomaa et tulee vähän levotonta.



Meillä kuopus (3v) alotti samassa kerhossa ku esikoinen ja tuntuu hyvin viihtyvän. Tytöt käy kerhossa kahtena iltapäivänä viikossa ja ittellä on sillon vaan aikaa. Viime viikolla kävin kaverin kaa kahvilla ja toisena kertana menin eväiden kanssa puistoon lukemaan, ihanaa! Voiku huomennaki ois hyvä ilma ni pääsis johki lukemaan ja nauttimaan ulkoilmasta.



Vointi on muuten ollu hyvä paitsi öisin tuntuu jalat puutuvan ku nukkuu kyljelllään. Ei auta vaik on tyyny jalkojen välissä ja 2 tyynyä pään alla. Vauva liikkuu sopivan paljon ja välillä masu on ihan hassun muotonen ;) Pari viikkoo sit oli keskiraskauden lääkäri jossa kaikki oli hyvin!



Mintturouva: Toivottavasti kivuliaat supparit helpottaa. Mulla on ollu kaikissa raskauksissa huonovointisuutta mut aina ollu pahempaa ja kestäny pidempään ku edellisessä. 2 tyttöä meil siis on ja niiden välissä yks meni kesken.



Happy: Onnea masussa köllivän poikavauvan johdosta. Meilläki on 2 tyttöä joten jännittää et tuleeko kolmas prinsessa vai prinssi kenties.



Tsirppana: Mäkin oon pessy täs lähipäivinä vauvanvaatteita ja katellu mitä kaikkee meillä on jäljellä ja missä kunnossa. Sitteri ostettiin viime viikonloppuna, samoin turvakaukalo. Kummatki oli niin huonos kunnos tyttöjen jälkeen (tosin kummatki oli sillon ostettu käytettynä).



Jänniä hetkiä niille jotka jo porskuttelee viimeisillä viikoilla. Itellä tuntuu siihen olevan viel aikaa vaikka kyllä mustaki tuntuu et aika on menny nopeesti.



Synnytyksistä oli puhetta: Esikoinen synty alakautta imukupilla. Oli otsatarjonnassa ja ponnistusvaihe kesti tunnin eli mun voimat alko jo loppua. Koko synnytys kesti 18 tuntii. Kuopus synty suunnitellulla sektiolla koska oli perätilassa. Nyt on taas parin kuukauden kuluttuu synnytystapa-arvio ja saa nähä miten tällä kertaa...



Tarald ja tiitiäinen 27+4

Ja taas on päivät vierineet!!!



Oli kiva lukea teidän tarinoita. joo, kyllä täälläkin tuo synnytys alkaa enemmään ja enemmän tulla tajuntaan..." taas se tuska" ...voi ei..ja väenvängällä tähän tilaan on taaaaaaas hakeuduttu :)



No, vauva jutut edelleen laittamatta...mutta vähän asia edennyt, kävin ostaa korisysteemejä eilen. Joten eiköhän vaatteet kaappiin ala kohta pikkuhiljaa valumaan......



Esikoinen 3v 7kk on ihana...on alkanut kuuntelee masua ja kokeilee onko vauva hereillä ja muutenkin kyselee paljon vauvasta. Ja toivoo poikaa riehukaveriksi.....heh, heh...



Ai joo, kävin suppareiden takia lääkärissä vähän niinkuin varmuudella. Ei ollut onnksi lyhentynyt/auennut, mutta pehmeinä oli. Mutta se ei kait ole kumllista kolmannen kanssa. Eli ihan mukava tilanne. Supparitkin helpottaneet, onneksi.



Mukavia päiviä kaikille!!



MR 32+2



Ai joo, joko teillä alkanut 2vko:n välein neuvolat???Mulla on...toisaaltaan ihan hyvä, mutta toisaaltaan tuntuu, että siellä pitää ravata nyt alvariinsa :)

Eipä ole pitkään aikaan tullu kirjoteltua mut kiva et pino vielä löytyy.

Mulla on siis tyttö 7v, just alotti koulun ja poika 4v. Kolmannen sukupuolta ei tiedä mut eiköhän tuo aikanaan paljastu.

Aika on menny tosi nopeesti, nyt jo rv 30+3. sf-mitta tuntuu hipovan taivaita 28cm. Olo on kuin norsulla vaikkei kärsää näykkään. Mikään ei sovi päälle ja kylkiluut rupeaa olemaan kovilla.

Muuten olo on ihan ok. liitoskivut on vaivannu jo 14 viikosta lähtien mut pärjään niiden kans. paineet on pysyny alhaalla 110/60, painokin pysynyt rajoissa, hb on alhaalla eikä meinaa suostua nousemaan. Närästystä eikä turvotuksia ei ole. vessassakaan ei tartte hypätä normaalia enempää.

Toivon vaan ettei vauva kasva kovin suureksi koska en ole mikään iso ihminen, varmaan sellanen 3,5 on aika maksimi et synnytys sujuis hyvin.

edellinen tuli aika nopeesti, sairaalassa kerkesin olemaan tunnin, nyt vaan toivon et edes kerkiän sairaalaan..... vaikkei matkaa oo ku 10- 15min.



et semmosia tänne päin.

72oinas rv 30+3

Joskus tsiljoona vuotta sitten kirjoittelin pari kertaa tähän ketjuun, mutta koska siitä on niin kauan, niin tässä esittely uudestaan. Kolmatta siis odotan, laskettu aika on ensi viikolla, eli rv 39 on menossa. Isommat lapset ovat syksyllä 5 v ja 3v, molemmat tyttöjä. Nyt pitäisi olla poika tulossa.



Minulla kaikki raskaudet ovat menneet saman kaavan mukaan, pahoinvointi on vaan joka kerta ollut pahempi kuin edellisellä kerralla Tällä kolmannella kerralla voin tosi huonosti peräti 10 viikkoa, josta useamman viikon oksensin aamusta iltaan.



Painoa minulle on tullut joka raskaudessa saman verran eli peräti 20 kiloa tai vähän yli, mutta kaikkien vauvojen paino-arvio on ollut 3,6-3,9 kiloa, eli ei mitään superjättivauvoja onneksi kuitenkaan, vaikka itse olen aina muistuttanut loppuraskaudessa enemmän norsua kuin ihmistä.



Yksi merkillisyys on aina vaivannut minua, eli se, että minulla vauvat eivät ole koskaan laskeutuneet ennen kuin vasta synnytyssalissa. Aika tukala olo on siis näillä viimeisillä viikoilla, keuhkot tuntuvat olevan niin lytyssä, että hyvä kun henkeä saa...



Odottavan aika alkaa käydä tässä vaiheessa raskautta pitkäksi... Ei mitään merkkejä synnytyksestä tänne, mutta minulla on kyllä molemmilla edellisillä kerroilla tullut ensimmäinen supistus silloin, kun synnytys on lähtenyt rytinällä käyntiin, joten eiköhän tämäkin etene niin.



Ensimmäistä kun odotin, niin heräsin klo 6 lauantaiaamuna elämäni ensimmäiseen kipeään supistukseen. Nousin ylös, ja aloin seuraamaan supistuksia. Ne tulivat melkein heti 5 minuutin ja aika pian 3 minuutin välein ja kestivät minuutin kerrallaan.



Odotin kuitenkin " oikeaoppisesti" kaksi tuntia ja soitin vasta klo 8 sairaalaan. Sairaalasta käskivät vielä odotella kotona, mutta sanoin, että minusta tuntuu, että nyt kyllä pitäisi jo tulla.



Olimme sairaalassa klo 9 ja kätilö totesi, että kohdunsuu oli jo 7 cm auki. Klo 10 kohdunsuu oli 10 cm auki, mutta vauva syntyi vasta klo 12.00, koska ensin vauvan piti laskeutua ja sen jälkeen seurasi vielä pitkä ponnistusvaihe.



Ensimmäinen synnytykseni kokonaiskesto oli siis 6 tuntia ensimmäisestä kipeästä supistuksesta vauvan syntymähetkeen laskettuna. Mielestäni aika sopiva synnytys, ei liian pitkä, mutta kuitenkin sen verran pitkä, että ehti itse mukaan hommaan...



Toinen synnytys oli sitten enää 4 tuntia, mutta se oli käynnistetty yliaikaisuuden vuoksi, joten olin valmiiksi jo sairaalassa, kun supistukset alkoivat. Nopeaa toimintaa kuitenkin. Ja sen verran traumaattinen kokemus, että en enää vapaaehtoisesti käynnistystä ottaisi, en ainakaan ilman kivunlievitystä...:/



Tämä kolmas kyllä jännittää, koska jos synnytys edelleen lyhenee samalla jatkumolla, niin sitten kesto on enää 2 tuntia... Eihän tuo ihan tavatonta olisi, joten saas nyt nähdä... Mielummin ehtisin kuitenkin sairaalaan ennen kuin alkaa ponnistuttaa...



sparven, synnytys mielessä, ja pikkutiainen rv 38+4

Huomenna siis 40 viikkoa täynnä! Tuntemukset ovat lisääntyneet, liitoskivut ja kaikki oudot tunteet mutta varsinaisia supistuksia vielä odotellaan. Kropan kanssa kyllä jaksan mutta polla ei jaksa tätä lastenhoitomiettimistä enää pitkään. Meillähän siis kävi niin, ettei viimeksi ehditty sairaalaan ja kakkonen syntyi kotona (tosin apu ehti paikalle). Tällä kertaa lähdemme ajoissa, mutta ihan koko ajan veivaan päässä, kenelle kullonkin soittaa kun lähtö tulee. Yritän kovasti pitää lukua naapureistakin, missä kulloinkin liikkuvat. Eli kypsyttää toi funtsiminen. Saispa jo muuta ajateltavaa vauvan merkeissä. Vois vaikka murehtia ylimääräisiä kiloja ja roikkuvatsaa :)



Täplä 39+6

Sumuista tiistai päivää kaikille!

Esikoinen lähti kouluun joten jos itse istuis hetkeksi tähän koneen ääreen.

Mitään en ole vielä vauvalle laittanu valmiiksi. kaikki vaatteet ym on vielä komeron kätköissä. Koskahan sais aikaiseksi, no jos sit äippälomalla jos ei ennemmin. Kyllä se vaan niin on et mitä useampi lapsi niin aina vain venyy kauemmaksi kaikki laittamiset. Ekan kerran kun sai plussan ruutuun niin melkein seuraavalla viikolla oli jo kaikki valmiina ;)

Ihmettelin tos just eillen ku tuolla neuvolassa saa hypätä jatkuvasti mut minttu rouvako se oli joka paljasti et niinhän se tosiaan näin loppupuolella kuuluukin olla.



Joku puhu tosta vauvan laskeutumisesta. Mulla on ihan sama juttu et vauva laskeutuu vasta sitten kun syntyy. Ehkä johtuu siitä että koska olen niin lyhyt ei vauvalla oo loppuaikana enää tilaa,on aina ahtaalla ja äitin kylkiluut kovilla loppuun asti. Ja supistusten kanssa on sama juttu et kun ekan kerran supistaa niin sit alkaa kans synnytys. ennakkoon ei supistele. Ihan hyvä niin,kuhan vaan sairaalaan kerkiää.



Jaa-has pitäisiköhän sitä nousta tästä sohvalta ja tehdäkkin jotain, edes petata lasten sängyt ku nuorimmainenkin sai vaatteet päälle.

Mukavaa päivän jatkoa kaikille!



72oinas

Minäkin joskus kauan sitten kirjoittelin tähän pinoon... Suurin osa kotiloista vaan niin pitkällä raskaana että elämäntilanne tuntui niin erilaiselta. No huomenna mulla tulee 23 viikkoa täyteen eli ollaan tässä yli puolenvälin jee :-)



Meillä on siis poika 3v4kk ja tyttö 5v9kk ja tästä kolmannesta ei tietoa. Raskausoireiden perusteella (ja fiiliksen -) päättelisin että poika tulossa.

Tytöstä raskausoireet mulla taas olivat tosi pahoinvoivat alussa mutta suklaa maistui läpi raskauksien! Pojasta taas ei pahoinvointia lähes ollenkaan ja karkki ei maistunut ekoihin 20 viikkoon (samanlainen raskaus siis nyt).



Joku pelkäsi synnytystä kun oli revennyt niin pahasti. Luulisin, että se on " tuurikysymys" että repeääkö vai ei ja samoin jos episiotomia on tarpeeksi iso niin se varmaan vähentää repeämisen todennäköisyyttä. Mun molemmat vauvat olivat isoja, tyttö oli 3940g ja sitä kyllä ponnisteltiin ja pakerreltiin, ja episiotomian lisäksi repesin hiukkasen. Sitten taas 2,5v myöhemmin poika 4850g syntyi tosi helposti 11min ponnistuksen jälkeen eikä mitään repeämiä. Episiotomia oli tosin hyvin pitkä viilto koska tiedettiin että vähintään 4,5kg vauva tulossa.

Luulis, että kun sun eka alatiesynnytys on takana niin todennäköisesti samankokoinen vauva tulee aika helposti nyt kun kudokset venyneet.

Ja voihan olla, että kätilö teki pienen mokan ja antoi sun ponnistaa liian aikaisin, siinä vaiheessahan kun kohdunsuu on täysin auki, täytyy yleensä vielä odotella jotain ihme " kielekettä" että se vetäytyy ennen kun rupeaa ponnistamaan, ja ehkä se repeytymä tulee helpommin jos ponnistaa liika aikaisin. Tiedä näitä...

Tsemppia kuitenkin ja rohkeutta synnytykseen! (Kuten myös kaikille muillekin).



Sintagma 22+6

vauvan laskeutumisesta oli puhetta... Mulla esikoinen laskeutui hyvissä ajoin mutta kakkonen ei meinannut laskeutua millään... Synnytys ei edennyt, kohdunsuu 4cm auki ja poitsu kellui ylhäällä... Sanottiin että jos ei kohta laskeudu niin pakko leikata, kalvoja ei uskalla puhkaista ettei napanuora luiskahda. Johtuikohan suuresta päänympäryksestä (38,5cm) ettei " mahtunut" oikein laskeutumaan? Onneks sit laskeutui!



Neuvoloista... Mä olen käynyt kokonaista 3krt neuvolassa tässä raskaudessa! Niitä ei kiinnosta nähdä uudelleensynnyttäjiä kovin usein... Nlat olivat siis rv 8, rv 14 ja rv 22... Seuraava rv 28! Sen jälkeen ehkä alkaa kuukauden välein?



Joudun sokerirasitukseen parin viikon päästä, YÄÄÄÄÄÄK!!

Meillä on herätys joka aamu viimeistään 6.30 (ihme lapset kun eivät NUKU!) ja kiva sitten sinnitellä melkein 2h ennen kun joutuu juomaan sitä karseeta litkua... Siinä vaiheessa varmaan oksennusolo jo nälästä... Tarpeeksi monta kertaa olen joutunut sitä jo juomaan!