***SUURPERHEKUUMEILIJAT viikkoon 34***

Ihanaa kun maanantai koitti, saatiin taas rytmiä päivään. Lapset lähti kouluun, lähdin nuorimmaisen kanssa kärryttelemään ihanan aurikoiseen aamuun, ja kaveri nukahti 2,5 h hereilläolojakson jälkeen..

No siellä nyt on varhaisilla päiväunilla, ja minä koneella..



Kävin juuri keittiösivuilla, etsin erilaisia vinkkejä uuteen keittiöön. Harmittaa jälkikäteen, jos keittiöön olisikin halunnut JOTAIN minkä olisi voinut kevyesti löytää ja omaa saamattomuuttaan ole löytänyt ajoissa. No pitäisi käyttää ihan keittiösuunnittelijaa hyväksi, mutta kiva on kattoa erilaisia mahdollisuuksia.



Tänne ei mitään uutta. Menkkoja odotellaan. Tanni, luinko oikein että sulla aloitteli vuoto, jos niin, onnittelut, pääsette asiassa eteenpäin!

uuteen viikkoon joo....



Meillä tehtiin vasta keittiöremontti. Lieden viereen kannattaa suunnitella laskutilaa. Meillä myös valittiin erillinen liesi ja uuni, että ei jäänyt kaappien väliin rakoa, jonne kaikki töhnä kertyy. Nykyisin kai kaikki kaapit ulosvedettäviä. Myös iso kaappi, ettei jää purkit ja purnukat takanurkkaan lojumaan. Käyttömukavuutta :-)



Laskeskelin, että jo kp16 menossa. Tai siis en tiedä varmaksi, kun oli sellaista niukkaa ja vaihtelevaa se eka viikko ennen kierukan poistoa. Mutta " ehkäisynä" keskeytys, joten ei tässä vielä miehen puolelta mitään yritystä ole.



Mustikoita kävin poimimassa ja kivaa oli, kun sai hetkeksi vauva-ajatukset muualle!



Nyt tuli koulainen. Pitää mennä kuulumiset kuuntelee.

On tämä palstailu ollut tauossa kesän, kiirettä on riittänyt ihan muutenkin. Joskus yövuorossa olen käynyt lukemassa, mutta ole kirjoitellut ;)

Meille kuuluu ensinnäkin remonttia ja edelleen myymätönt taloa. On se käsittämätönt ettei tätä nykyistä saada millään myytyä. Ilmaiseksiko pitäisi vasta rempattu talo antaa? Kannattavampaa olisi polttaa koko höskä :/

Uudessa asunnossa rempntti etenee hitaasti mutta varmasti. Todella hitaasti. Olisi ollut kiva päästä muuttamaan kesällä, mutta kun ei... Pohjat on edelleen auki, lämminvesivaraaja keittiössä irrallaan, kaikki paikat täynnä pölyä ja purkujätettä *huoks*

Ja tuo mies sitten... mun vauvakuume nostaa pikkuhiljaa päätään- ja mitä tekee mies? Lakkaa kuumeilemasta. Tunnen itseni petetyksi :s

Mieshän meillä eka kuumeili, ja mä toppuuttelin. Ja nyt kääntyikin näin päin. Ehkäisy tosin on niinkin varma kuin kesketetty yhdyntä ja varmat päivät. Mutta- ikävä kyllä- hyvin on toiminut viimeiset pari kuukautta jo.



Yhteisesti onnittelut täsä kesän kaikille plussanneille :)

Juu, oikein Sinuvi havaitsit että meikällä alkoi vuoto, kaipa se on nyt se kp 1 (en taida laskea eilistä kun silloin vain vähän tuhrusti). Tänään jo vuotaa ja alavatsaa kourii kyllä ihan menkkakivuilla. Mulla aina eka kunnon vuotopvä aika kipeä, tänäänkin töissä piti särkylääkkeeseen turvautua että kykeni kuudesluokkalaisille potenssilaskuja opettamaan...



Esikoinen (9v) lauantaina vai sunnuntaina huomasi kun surffailin täällä netissä vauvasivuilla ja kysyi; onko sulla äiti vauvakuume?? Sitten ilmoitti yksikantaan että " toivon että minä olen 18 -vuotias ennen kuin saan uuden veljen tai siskon" . Näin kannustavia meillä... No, tämä samainen 9-vuotias on kyllä aika hvaativa ja hankala tapaus muutenkin, kamala esimurkkuikä on jo vuoden jyllännyt,kauhulla ootan oikeaa murrosikää sitten joskus....



Mutta nyt lähden kahvin juontiin, kun mies tuolta kyökin puolelta huutelee... Mukavaa viikkoa kaikille!



Tanni

Meillä alkoi viikko sairastellen, kaikki kolme ovat räkätaudissa. Itsekin pitelen kurkkukipua ja hiukan nenä vuotaa, mutta toivottavasti siihen jääkin! Täytyy kyllä sanoa, että nämä sairastelut ei varsinaisesti vauvakuumetta nosta... Eli taas kerran tässä mietitään syntyjä syviä :). Tosin tämähän on osa lapsiperheen elämää, minkäs sille voi. Ja kuitenkin meillä on selvitty pahemmilta, nuha ja kuume on olleet pääasiassa, mutta ei kierteitä - toistaiseksi.



Mukavat kesäiset ilmat jatkuvat, se on hyvä!



-kaakaokirahvi ja lapsoset-

Meidän keskimmäiselle on kova pala, kun esikoinen lähtee taksilla eskariin. Haluaisi kyytiin myös ja innokkaasti odottaa ensi syksyä, kun on hänen vuoronsa aloittaa eskari. :) Kaikesta sitä lapset onkin ihmeen kiinnostuneita!

Kiitos k@@po keittiövinkeistä, antakaa muutkin hyväksi havaittuja vinkkejä, tai mitä tekisitte nyt toisin jos olisi tilaisuus. Meillä pysyy keittiössä seinät paikallaan, lisää kaappitilaa tulee saarekkeesta, jonka ansiosta keittiostä tulee lähes u-mallinen. Pieni kulkureitti rikkoo yhtenäisen u:n.



Eräs keittiöammattilainen (nainen) sanoi, että hän oli uusinut keittiönsä 2 v sitten, oli laittanut lähelle katonrajaa pienet kaapit lisäksi, että sinne voi laittaa niitä astioita, joita harvemmin käyttää. No nyt kertoi, ettei kertaakaan ollut ottanut niitä pois sen jälkeen kun oli laittanut sinne ylös. Eli jos on " ylimääräisiä" , mitä ei koskaan käytä, kai voisi laittaa kiertoon, eikä ruveta säilömään pienessä (ainakin meillä neliöiden puolestä) keittiössä.



Andrea; harmi, että teillä kuumeilu tuntuu siipan puolelta lopahtaneen. Se kyllä varmaan on väliaikaista, jos ehkäisykin on noin epävarmaa:) Silloinhan voi käydä " onnellisestikin" .



Tanni, meillä tuo esikoinen 11v tyttö on myöskin jo murkkuikäinen käytöksensä puolesta. Eikä haluisi vauvoja lisää.. mutta tämä kuopus 1,6 v on kyllä hyvin häntä pehmittänyt, sekä vasta kyläilleet kaksoslapset, joita hänkin sai hoitaa, ne oli muutaman kuukauden vasta, ja sitten hän huokaili, kyllä olis ihana jos meilläkin olis tämmöisiä.. Että otappa niistä selvää:)



Kaakaokirahvi; karistakaa flunssat pois. Eihän sitä jaksa lapsia hoivata ja töitä tehdä, kun itteki sairastaa:(

Joo, eipä nuo sairastelut v-kuumetta kohota, ja tuli vaan mieleen

ettei myöskään omaa v-kuumetta millään lailla edistä, että ei tee mieli yhtään lähempää kontakta miehen kanssa:)

tosin, eihän niitä menkkojakaan ole ollut, ettei taitais oikein tsäänsejä ollakkaan, mutta aniväy- eihän ne lapset pyhällä hengellä alkuaan saa, tarttis varmaan kääntää pääkoppa kaakkoon, ja ruveta silittelemään siippaa..



Kyllähän se kaakaokirahvi on ylellistä, kun taksi tulee päivittäin hakemaan, ajattelepas, jos meitäkin..

Mulla nyt kp25 meneillään...kierto on ekaa kertaa elämässäni säännöllinen, 27-28pv.

Vaikka vauvaa pitäisi ruveta puuhailemaan vasta ensi vuonna, niin mies aloitti jo nyt. :)

Tosin raskaaksi tuskin vielä tulin, oli ovulaatio mennyt jo menojaan. Mutta ensi kierrosta sitten...ehkä....



Onneksi on nyt muuta ajateltavaa hieman, kun pitäisi työt aloittaa ensi viikolla ja koirakin saa viikon-parin sisällä pentuja.



Hyvää viikon jatkoa kaikille! :)

Täällä tuore palsteilija painoi viestin liian aikaisin lähtemään... tässäpä jatkoa.



Me rakensimme kodin muutama vuosi sitten ja keittiön osalta olemme olleet erittäin tyytyväisiä vetolaatikoihin astianpesukoneen vieressä. Lasten on helppo ottaa juomalasi ja välipala-astiat itsenäisesti, kun arkiastiat on riittävän alhaalla. Tiskikoneen purkaminen on kätevää, kun on paikka, mihin astiat latoa aivan koneen vieressä. Itse olen kovasti tykännyt myös kivitasosta, jonka päälle voi laittaa kuumat uunipellit yms.. Meillä on kaikki jauhot ym. kuivatavarat myös vetolaatikoissa ja myös tämä ratkaisu on tuntunut toimivalta. Oikeastaan ainoa asia, mikä on jäänyt vähän harmittamaan on rosteripintaiset jääkaappi ja pakastin. Pinta naarmuuntuu aika helposti, ainakin kun meidän lapset ovat innokkaita jääkaappimagneettien liikuttelijoita.



Täällä odotellaan kuukautisten alkamista ja huvittuneena olen taas tässä miettinyt näitä oireita. Rinnat on kipeät, mahassa juilii ja viluttaakin. Pahan olonkin sain kehiteltyä itselleni eilen illalla. Minulla siis nämä pms-oireet muistuttavat kovasti raskautumisen ensioireita. Pieni mahdollisuus tärpille on olemassa mutta en nyt oikein usko siihen. Pian ollaan taas viisaampia. Harmittaa vaan, kun nämä kierrot venyvät aina välillä tosi pitkiksi, nytkin menossa jo n. kp 50 !!! Raskaana en kuitenkaan ole, yhden testin tuossa jo varmuuden vuoksi eilen tärväsin.



Kyllä täällä meilläkin aina nuo sairastelut horjuttavat vauvahaaveita. Oma jaksaminen on tiukilla, kun esim. oksennustauti saa vallan perheessä. Välillä ihan tämä normaali sisarusten välinen kinastelukin on hermoille käypää. Ovat mokomat niin mahdottoman hyviä ärsyttämään toisiaan. Esikoinen meillä myös jo murrosiän kynnyksellä ja oven saranat välillä koetukselle joutuvat nuoren herran huoneessa, kun pitää ovea niin paukutella.



Ihanan kesäisiä päiviä edelleen. Ei oikein nämä sisähommat houkuta. Sain tänään peräti yhden ikkunan pestyä..



oliviaana

Aamulla kun heräsin oli nenä ihan tukossa ja on vieläkin...ja nokka vuotaa. Toivottavsti menisi samantien ohi, hus hus flunssa, mene pois!!



Me rakensimme pari vuotta sitten; keittiöön olemme olleet tyytyväisiä. Astianpesukone korkeammalla on hyvä juttu -varsinkin kun minä ja mieheni ollaan molemmat pitkiä (minäkin yli 170cm ja mies lähes 2m. ) Meillä yksi iso allas keittiössä on ollut toimiva. Samoin nuo alavetolaatikot. Lieden ja vesipisteen vieressä kivitaso ja mahd. paljon laskutilaa.

Meillä myös osa tasoista korkeammalla (5cm) kuin normaali omasta pituudesta johtuen. Ikkunan edessä oleva taso normaalikorkeudella kun havittiin tarve vasta myöhäjunassa...



Mutta täytynee lähteä viemään esikoinen jalisharkkoihin...

Kiitos vinkeistä keittiöön!!

Ja muutkin laittakaa kortenne kekoon!

Tuo että myös jauho-ym alas, houkuttaa.. Yläkaapit ei ole kivoja käyttää, ainakaan lyhyemmän/lapsen.



Mutta nyt nukkumaan,



oliviaana, ne sun oireet kyllä oli kuin raskaanaolevan..

Niin se on taas aika vierähtänyt, että ei ole yhtään joutanut tänne palstalle notkumaan... Keskustelu keittiöistä käy kuumana. Jos nyt tekisin keittiörempan, niin yhtään kaappia en alas laittaisi. Pelkkiä vetolaatikoita vaan. Ja mun mielestä keittiössä pitää olla laattalattia! Tosi kätevä ja helppo puhdistaa. Kaappien värin valinta olisikin kinkkisempää. Kermanvalkoista on ollut muutaman vuoden niin paljon esillä, että se vähän tökkii. Yhdellä tuttavalla oli harmahtavat kaapinovet ja ne olivat aika hienot! En tykkää järin modernista tyylistä, mutta hän oli yhdistänyt harmaat kaapit kivasti vanhahtavaan ja romanttiseen tyyliin. Taitaa jo mennä asian vierestä..... ;)



Huomenna olisi sitten aika gynelle ultraukseen. Näkee, onko clomit saaneet mitään elämää aikaan. Tänään haksahdin ostamaan ovulaatiotestin ja sen mukaan ei oviksesta ole tietoakaan. Täytyy tässä aamuisin tikutella... Tai tietysti ultran jälkeen näkee, kannattaako tikkuja edes haaskata. Jos mitään ei kasva, niin turhaa sitä sitten edes tikuttelee.

Oikein ärsyttää tuo ovistestin tulos. Jos kalenteria katselee, niin nyt olisi juuri otolliset päivät ovulaatiolle, kp. 13 menossa. Toisaalta olen lukenut noista testeistä niin paljon pahaa, että en tiedä niiden luotettavuudesta. Lh-huippu voi kai vilahtaa tosi nopeasti ohi ja testi näyttää parinkin tunnin sisällä aivan eri tulosta.



Peittoja vissiin pitäis pöllyttää varmuuden vuoksi urakalla. Meillä on kyllä ollut tuo elämä vähän alavireessä kuluneen kesän aikana. Iltaisin on niin väsynyt, että mielummin alkaa nukkumaan. Ja päivisin ei hirveästi ole tilaisuuksia petipuuhiin ryhtymiseen.

Tuntuu, että kun muuten menee ihan kivasti, niin sängyssä on hiljaisempaa. Sitten taas kun koko ukko ärsyttää noin muuten ja perhe-elämä tuntuu rasittavalta, niin seksipuoli rullaa! Outoa.



Nyt lopetan nämä lörinät ja alan ihmetellä, että mitähän taikoisi sapuskaksi katraalle. Koskas saadaan kuulla vähän plussauutisia tästäkin pinosta? Edellisistä uutisista alkaa olemaan pitkä aika!



Meriutu kp. 13

Hitsit, että tuo tämän päiväinen ultra voi jännittää! Ihan kuin olisi menossa johonkin vähän tärkeämpäänkin tutkimukseen....

Ei vaan haluaisi ottaa vastaan sitä pettymystä, jos Clomeista ei ole mitään tehoa.

Koska kolme tervettä tenavaa jo on, niin mihinkään järeämpiin hoitomuotoihin en ryhtyisi. Tämä on siis ikäänkuin jonkinlainen totuuden hetki sen suhteen, että onko meillä vielä joskus toivoa neljännestä vipeltäjästä. Tietysti clomiannosta voi lisätä seuraavaan kiertoon, jos tämä pieni annostus ei tehoa.



Meriutu tärinöissään kp.14

Toivottavasti saat hyviä uutisia :)!



Tänne ei kuulu mitään uutta. Nuhaa vielä riittää, mutta helpolla silti ollaan päästy, noin niinkuin öitä ajatellen.



Täytyy mennä nyt pihalle nauttimaan tällä erää ilmeisesti viimeisestä helteisestä kesäpäivästä. Viikonlopulle ja ensi viikolle lupasivat jo yllättävän viileää!



kaakaokirahvi

MERIUTU: Ensimmäiseksi ONNEA ultraan täältäkin !! Toivottavasti clomit olisivat tehneet tehtävänsä:)

Sitten kysyn sulta niistä rosteripintaisista kylmäkalusteista; jääkö teillä niihin paljon sormenjälkiä? luin että niihin saa jotain ainetta, ettei niin herkästi jäisi, sekä myöskin että olisi sellainen " käsitelty" rosteripinta, johon ei edes jäisi.. tiedä häntä, mutta sellaisia ollaan suunniteltu.

Tuosta laattalattiasta keittiöön, minusta ne on ihanan näköisiä, mutta ainakin meillä lasit lentelee vauhdikkaasti, etten uskaltaisi laittaa sitä. Nyt tulee sitten parketti, keittiö ja olohuone kun on aika lailla samaa isoa tilaa, niin ei tule turhia saumakohtia lattiaan kun samaa materiaalia laittaa.



Kaappien väristä ollaan miehen kanssa aikalailla samoilla linjoilla, valkoiset (pienesti sävytetyt, ei kermaan:)) maalatut ovet, hienon hienolla peilillä, olisin ottanut itse ilman peilikaiverrusta, mutta mies halusi sen peilin, ihan ok, se on hieman enenmmän vaakaan painottuva kuin pystyyn. Tasoksi tumman ruskeaa, palawengea.



Mutta sitten aiheeseen joka koskee lasten käyttäytymistä...ja kasvatusta.

Ja lähinnä tietenkin kiinnostaa teidän, joilla on kutakuinkin samanikäisiä lapsia kuin meillä 11,9,1.(tanni, oliviaana..oliko sofurilla samoin kuin meriutulla minkä ikäiset lapset..)



Eli, minun kovin esimurkkuikäinen tyttöni 11v, " unohtaa" asioita/sääntöjä, joita pidän itsestään selvyytenä, kun hän tuo kaverin meille. Esim, he rakastaa leikkiä säikytys leikkiä, kun meillä pääsee kiertämään pesutiloista wc:n kautta olohuoneeseen. Taloa pimennetään, ja sitten he kiertää ja kiljuu säikkyessään. Ja jos olen kotona, minä taas en voi sietää tuota kiljumista, ja sitä etten näe tehdä hommia. Ja jotenkin se että talo " vallataan" aiheuttaa ahdistusta.

Vaikka mielestäni tyttöni tietää tuon, hän jostain syystä on ehdottamassa tuota leikkiä, ja enhän seuraa heidän tekemisiään koko ajan, joten koen sitten " järkytyksenä" että vitsit, menenkö väliin ja patistan ulkoleikkeihin. Myöskin tämä 11v osaa olla välillä nenäkäs kaverinsa läsnäollessä minulle.

Samoin läksyistä puhun että ne pitää olla tehtynä ennen kaverin tuloa, sitten illan päälle selviää että matikkaa onkin vielä jäljellä.

Ja sitten tietenkin me riidellään kaiken päälle. JA haluaisin niin kovin että meillä ois seesteistä:) Mitä harhakuvitelmaa kaikkien näiden vuosien jälkeen:) JA tämä siis tuon vanhimman tytön kohdalla, nuorempi on paljon " helpompi" tapaus. Ja lisään vielä, että mies on hyvin rauhallinen 11v suhteen, minä olen se joka on kiivas, ja hermostuu..ja sitten tietenkin harmittaa jälkikäteen tosi paljon.



Löytyykö kohtalotovereita, tai mikä tärkeämpää: NEUVOJA tuon esimurkkuisen avuksi.

Paljon mietin myös että muutoksenhan pitäisi lähteä itsestä, eli... minun suhtautumisesta esikoiseeni. Mutta mutta, eipä olekaan ihan helppoa.



Eli äiteet, antakaapa vinkkejä perhearkeen---

Vähän on sellainen " plääh" -olo, vaikka uutiset eivät täysin masentavia olleetkaan. Kohdun limakalvo oli hyvä ja paksu. Ultrassa näkyi yksi 10mm rakkula, joka siis vielä on aivan liian pieni puhkeamaan.

Minulla on taipumusta pitkiin kiertoihin, joten saattaa hyvin olla, että rakkula kasvaa ja puhkeaa alkuviikosta.



Maanantaina aamusta on uusi ultra, jossa katsotaan, onko kasvua tapahtunut. Lääkäri oli vielä hyvinkin positiivinen sen suhteen, että ovulaatio saattaa tulla tässä kierrossa. Sitä vaan olisi toivonut, että heti näkyy hieno puhkeamassa oleva rakkula ja jne...

No, ei auta kuin odotella...



Sinuvi. Ne rosteriset kodinkoneet on kyllä jollakin muulla ;) Meillä on vaan tylsät valkoiset.... Kiitos muuten tsempityksestä!

Meillä on " isot" pian 14 (poika) 12 (poika) 9 (tyttö) ja ainoana pienenä pian 4 täyttävä poika. Jotenkin on ollut haikeaa, että tässäkö meidän lapset nyt on? En tunne olevani valmis vielä irrottautumaan pikkulapsi- arjesta. Vaikka aikanaan ajattelin kuinka kivaa tulee olemaan kun lapset on isoja ja minä ja mies edelleen nuoria :D Näin se pää vaan kääntyy :DD

Esimurkku- neuvoja en osaa antaa. Kyllä meillä tanner tärisee välillä, ja ihan murkkuelkeitä noilla isoilla on ollut jo muutaman vuoden. Ja pahenee vaan. Esikoinen on aika tasainen, hän jäi 9- vuotiaana kiinni näpistksestä, mutta muuten on antanut typeryyksien olla. Hän viihtyy tietokoneen kanssa, tekee ties mitä ja hankkii kansainvälisiä kavereita+ pitää yhteyttä jorpakon taakse jääneisiin kavereihin (muutimme 2 vuotta sitten Ruotsista).

Mutta tuo toinen sitten... hän on niin ikään jäänyt kiinni näpistyksestä 9- vuotiaana, ja sen jälkeen häärännyt vaikka mitä. Hän on aktiivinen, liikkuva lapsi, jolle kaverit ovat hirveän tärkeitä- ja joukossahan tyhmyys tiivistyy. Viimeksi eilen hän jäi kiinni tpakan poltosta. Ja taas keskusteltiin, ja mietittiin, miksi tääkin teko oli typerä *huoh*

Miksi noiden täytyy kaikki aina itse kokeilla, miksi ei voi uskoa aikuista joka sanii että tu on typerää...?? Samanlaisia lapset kai on aina olleet, mutta kiukuttaa vaan.



Keittiön lattiast oli kanssa juttue... meillä on 1,5 vuoden kokemus korkista, ja ollaan supertyytyväisiä. Helppo hoitaa, pehmeä jalkaan, ei mene astiat rikki, ei naarmutu, kupruile, asennus helppoa, lämmin ilman lattialämmitystä. Ei ehkä muodissa, mutta muuten todella huippu!!!

Värejäkin löytyy nykyään.. meillä on kovaksi pinnoitettu, eli ei vahaamista, ei kiillottamista, pyyhkäisy nihke' ällä, siinä se. Kestää koiran ja muksut :)

mulla samanlaisia tuntemuksia tästä esimurkkuiästä ja varsinkin omasta kiivaudestani kuin sullakin. Enkä todellakaan osaa antaa mitään vinkkejä tai ohjeita tilanteeseen. Jos kuitenkin helpottaa se tieto, että et ole ainoa kiivastuva äiti. Minä myös haaveilen seesteisestä ja rauhallisesta kommunikoinnista ja elämästä. Ja niitä kuuluisista Tanja Saarelan lanseeraamista lehmän hermoista. Joo, jatkan haaveilua.

Meillä tämä hermojen koettelija on tyttäreni, joka täyttää lokakuussa 9v. Ja valitettavan usein kuulen hänen sarkastisista huomioistaan jotakin tuttua, samoin äänensävyistään...Ja sitten tulee tunne, että itseäni saan syyttää. Tosin samainen neiti on myöskin hyvin kypsä ja luotettava jne. joten ihan hukassa ei olla. 10v poika puolestaan on paljon lapsellisempi, sopuisampi ja saan jopa valita hänelle aamuksi kouluvaatteet jne. mikä ei tyttären kanssa tule kuuloonkaan.



Ja hermoja koettelee myös kohta 2v pojan järkyt uhmakohtaukset. Niihin on kyllä helppo kokemuksen tuomalla varmuudella suhtautua jopa huumorilla. Joidenkin vuosien kuluttua näille jutuille jo nauretaan makeasti. Yhdessä.



Meillä on reilu vuoden vanha talo. Itse rakennettu. Keittiö on toimiva. Samoja juttuja oli täällä muillakin; astianpesukone ja uuni korkeammalla. Ei tarvitse kumarrella lattianrajaan. Uuni ja hella erillään. Hellassa ei lainkaan väännettäviä säätöjä vaan digitaalinen. Ei pääse pienet ropaan levyjä päälle.Kaikki laatikot ja kaapit vetolaatikoita. Ei yhtäkään" vanhanaikaista" jonne tavarat hukkuu taakse. Meillä myös työskentelytaso saareke.



Vauvakuumetta on ja ei ole ilmassa. Pedin puolella niin hiljaista, että epätodennäköistä, että vauva näin saisi alkunsa.



Kaikille sairastaville toivotan pikaista paranemista ja kesän viimeisistä hetkistä nauttimista toivon kaikille.

Teksti omasta kiivaudesta oli kuin omasta kynästä kirjoitettua. Meidän esimurkkuikäinen 9½-vuotias poika on välillä aivan järkyttävä. Naputtaa astaan-jos ei muuten niin kun kääntää selkänsä niin pupattaa itsekseen (tätä en voi sietää). VAstaa kysymyksiin ivallisesti, ärsyttävää on että osaa olla kuin ilmaa eli häneen ei saa mitään kontaktia. Saa välillä mielettömiä raivareita ja tavarat lentää-näin on myös hajottanut ihan kalliitakin tavaroita =( Sitten joskus on taas niin kultainen ja kiltti. Koulutyönsä hoitaa ihan hyvin. Luonteeltaan on vähän sulkeutuva varsinkin tuntemattomammassa seurassa ja on aina ollut huono häviäjä. Hiillyn IHAN liikaa ja minua joten kammoksuttaa oma huutamiseni - huomaan pojassani NIIN paljon samaa kuin itsessäni että ihan pelottaa...toisaalta ajattelen että kasvatusalan ammattilaisena pitäisi osata toimia korrektisti ja selvittää tilanteet suit sait. Osaankin kyllä mielessäni pohtia että mistä kaikki aina osittain johtuu mutta ratkaisukeinoja ja toimintatapoja en.



Nenäni on edelleen tukossa ja keskenmenon jälkeen ekat kuukautiset yhä jylläävät. Blääh. Onneksi enää päivä töitä ja sit viikonloppu.

Esimurkuista olitte jutelleet, minä myös tunnustaudun helposti kiihtyväksi äidiksi, etenkin tuon 6-vuotiaan tyttären hömpötyksiä en jaksa ollenkaan... Meillä on jatkuvaa ristiaallokkoa ja ollaan vastatusten, kauhulla odotan murkkuikää mitä sitten! Poikien kanssa asiat sujuu, eikä tarvitse joka asiasta vääntää. (Jos vienon toiveen saa esittää, niin olisiko se neljäs sitten mieluummin poika... =D ) Tosin nuo pojat on vielä sen verran pieniä, että tulevaisuus vasta näyttää paremmin asiantilan.



Nyt seuraa tyhmä kysymys; tähän asti olen päässyt, enkä vieläkään muista onko ovis kaksi viikkoa ennen menkkojen alkamista vai kaksi viikkoa alkamispäivästä?





kaakaokirahvi