Alkuviikkoa SYYSQ 04¨^

Viikkis täällä:

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=11050648&p=2&mpage=3&tmod…



T@hti

" Elmo-news: 2 wkoa vasta yli, nyt ollaan kuitenkin jo sairaalassa ja häätötoimet on aloitettu. Parin päiwän sisällä odotetaan tuloksia. Sitkeä kaveri on Ü"



Viestinlähettäjän luvalla välitän tiedon teillens :)

Ayap. Laitathan tsempitykset ja terkut meiltä kaikilta!



Kyllä huomaa, että oon väsyksissä, kun piti lukea kahteen kertaan viestisi ja sitten pikku hiljaa vasta tajusin.



Laittakaahan gallupvastauksia ja muutakin.



T@hti



ps. s-postin puolella myös asiaa



ps.2. Enkeli, voitko paremmin? Jos et, mars lääkäriin!

Ei voi mennä paria vuorokautta pitempään. Peukut pystyssä, ettei mene kovin rankaksi!



T@hti, en oikein ole varma minkälaisista tehtävistä puhut. Kyllä meillä oletus on, että kotihommat hoidetaan, oli kumpi tahansa yksin lasten kanssa kotona. Mun mielestä niihin hommiin kuuluu myös pyykinpesu, jonkinlainen viikkosiivous jne, mitä milloinkin on tarpeen. Alkujaanhan kesän alussa " määräsin" (en edes puhu, että yhdessä sovittiin), että siivous on tehtävä, oli tilanne mikä vaan. Eli jos toinen on pois, niin hoitaa sen ennen menojaan mahdollisuuksien mukaan, tai sitten kotonaolija huolehtii siitä. Kuulostaa tiukkapipoiselta, mutta meillä pakollista. Muuten on monta viikkoa kokonaan siivoamatta. Alkukesän toi toimi, muttei enää. Ehkä nyt taas.



Minä en ymmärrä miksi mies voisi luistaa hommista ollessaan lasten kanssa. Kyllä minäkin käyn töissä jne.



No, miehen hommista ei tässä gallupissa ollutkaan kyse, kunhan selittelin oman tilanteen takia:) Tilanteen, josta jälleen kerran käytiin keskustelua eilen. Saa nähdä tuottaako mitään tulosta. Jotenkin ne yhteiset pelisäännöt jää kuitenkin aina sopimatta. Se selvisi, että samanlaiset toiveet elämän ja parisuhteen meillä molemmilla on. Mies vaan meinaa änkyröidä aina siitä, ettei siihen ole mahdollisuutta. Varmasti on, jos niin haluaa.



Jep, en varmaankaan vastannut oikeaan galluppiin, mutta jotain silti hiljaiseen pinoon:)



T: Ynis

Voi että kun on jännää Mersu :-) tsemppilähetys ja toivon kovasti että synnytys lähtee etenemään etkä joudu hirmu kauan kärvistelemään!!!!



Pile sai ihanat tuolit :-) Googletin uteliaana ;-)) Ka Kukuluksella on hauskat verhot :-)



Vau! urheilija Saamuska :-)



Eilen oltiin taas Suokissa.Aika kylmä tuuli oli mut poika on aina tykänny niissä tunneleissa kirtää ja aiemmin käytiin siellä vain typyn kanssa ni tekimieli viedä poikaki tänä kesänä.Syötiin evätiä ja kun typy nukahti minä kökötin vahtina ja pojat meni tunneleihin.Kiva päivä oli olla yhdessä :-)



Tänään poikalaisen koulu alko vasta kymmeneltä.Naapurinki poika tuli tänne aamusta kun hänen vanhemmat lähti jo kasilta töihin.

Kovasti yritän että poika seurais kelloa ja millon pitää lähteä,mut ei..Mitähän sitten ku kaverukset keskenään aamun viettävät?!



Meillä oli kiva puistopäivä,kaverille joka muutti tänne vklna näyttelin puistoja ja missä on jumppaa ja muskaria.Ihan tyhmä lähtä töihin kun nyt ois puistoseuraa,ihan ystävä sellasta :-/



Niin,ei sitä työpaikkaa kyllä ole....



G:Ei pyydä mies,eikä varsinkaa käske tekemään mitään.Minä kyllä teen niin kaiken ettei ole pyytämistäkään...Eli tähän minä nyt yritän miestä " valmentaa" /kesksutella/riidellä/" opettaa" että tahti muuttuu kun olen töissä.Hänen täytyy tehä paljon enempi!Nyt saa sanoo siitäki ku oon vaik kaupassa et kun annat lapsille ruokaa ni korjaa myös sotkut pois..Ja siitäki saa muistuttaa et antaa ruokaa jos eivät pyydä :-/



Kohta poika tulee kotiin,neljältä saa ip kerhosta lähteä..



Jatkamaan pyykkirumbaa,sitä onki tänää riittäny!



jatu

Kuka tietää?Tea?Pile?

Paljonko maitoa tarvii 3v?Typyn maidonjuonti väheni ku tuttipullot jäi.Typyn kanssa on sovittu että aamulla ja illalla juodaan maitoa,muuten saa vettä eli 2dl menee.Mitä lisäksi?Juustoa söisi liikaakin,mut montahan viipaletta ois tarve..tai jugurttia?



jatu

Joskus gallupit sinällään on herätelly porukkaa. Ajatus liittyi siihen, kun meillä mies vihaa " käskyttämistä" ja sitä, et pitäis " oppia jotakin" . Siksipä meidän keskustelut kotiöistä tahtoo päättyä riitaan ja mun itkuun. Kun mies sitten taas kokee, etten mä anna hänen tekemisilleen arvoa.

Mut kysymyksen käänsin toisin päin, et miten muilla on ja miten ite kokee mahdollisen " käskyttämisen"



ei tainnu selventää yhtään. Pitää tyhjentää ruokapöytä ja keräillä vaatemytyt lattialta. Anoppi tulee kohta, et pääsen vanhempainiltaan. Tuossa parinsadan metrin matkalla pitää yrittää koota ittensä, et osaa olla ihmisiks ja HILJAA, vaikka väsyttää.



T@hti

ps. Hoksasin nyt, et pitäis varmaan koittaa jutella miehen kanssa siitä, mihin haluais MUUTOSTA. Oiskohan se parempi sana?

Vanhempainillasta selvitty. Juteltiin vielä tulomatkalla naapuriäidin kanssa. Ois varmaan pitänyt kauemmankin jutella, mut mies justiin käväisi kotona mennäkseen vielä takaisin ja lapset tuli pihaan, niin jouduin sitten menemään tupaan. Heidän poika aloitti sairaalakoulussa, kun sattui hoitoviikko ja nyt ope käy iltapäivisin kotona opettamassa ja antaa tehtäviä. marraskuussa leukemiaa sairastavan pojan pitäisi päästä kouluun, jos ei takapakkeja tule ja silloin on myös äidillä edessä töihinpaluu.



Kuulumisia, pliiis!



Lilalle on pitänyt taas monesti voimia lähettää. Kovin olin ajatellut, et Rosa varmaan saa herkutella tuoreilla mustikoilla, mut ei se niin sitten ollutkaan :( Toivottavasti saatte nyt mahan kuntoon ja sitten muitakin kiinteitä peliin. Ja " maito-ongelma" selviää.



Mites Mimmuli jakselee?



Taidan oikeasti mennä jo nukkumaan, kun tänään oon ollu niin kovin väsyny. Kun antaa itelleen vähän luvan olla väsynyt, niin sitten ei tahdo millään jaksaa pakollisiakaan.



T@hti



ps. Tuli sitten kuitenki joristua

Kiwvaa, että Elmo syntyy pian. Tosin viesti piti tavata pari kertaa. Luin ensi että hätätoimet... Onneksi ei sentään.



T@hden galluppiin: lähtiessäni johonkin en pyydä mitään, sillä se on paras tapa, jos haluaa että kämppä on totaali kaaoksessa kun tuun takas. Yleinen oletus on, että perusasiat hoidetaan kun toinen on pois. Vaihtelevasti on vastassa kaaos tai vähemmän kaaos. Mies on tosi laiska tekemään kotitöitä, mutta ajoittain tekee ihan kivasti. Elämää helpottava siivooja on nyt tauolla. Katotaan miten talouskestää, kun täytyy se toinen autokin hankkia. Miehen kanssa on sovittu, että siivoukset hoidetaan yhdessä. Ja jos se ei toimi, niin sitten se saa maksaa sen siivoojan ;). Rehellisesti sanottuna, minustakin tuntuu T@hti, että venyt aika paljon ja olet paljon lasten kanssa yksin. En yhtään ihmettele, jos välillä väsyttää.



Jatu, valitettavasti tuolien selkänojat ovat matalammat kuin mitä nykytuotannossa olevien. Siitä tulikin mieleen, että pitää tiedustella sitä verhoojaa.



Oletteko katsoneet Tahdon asiaa? Toisellakin kerralla se kolahtaa muhun. Nyt katsantakanta on erilainen kun oon töissä.



Huomenna ja ylihuomenna kokopäivä koulutusta ja vielä illallakin työjuttuja. Mahdan olla poikki...



Muistu taas mieleen, ettei lapsilla ole vieläkään sisätossuja. Huono äiti ;(.



Heihei.

koska omassa suhteessa ollaan vaan hiljaa, on aika kertoa elämää suurempia totuuksia muille. Onko tämä joku laajemmalle levinnyt tapa, kun puhutaan niistä suutarin lapsistakin?



T@hti kuvaili hyvin tutun tilanteen. Edellisen pinon häntää en enää lukenut, mutta viimeisen ihmettelyn perusteella jo vastailen.



Minusta ei kannata kysyä mieheltä mitä muutosta hän haluaa. Kannatan viestinnässä teoriaa, että on reilumpaa kertoa mitä _minä_ haluan kuin yrittää saada oikea vastaus siihen toiselta.



Teoreettinen ehdotukseni tilanteeseen on tehtävä:

mitä sinä, T@hti haluat? Se on tärkein viestisi miehelle. Seuraavaksi kerrot, miksi et itse saavuta tavoitettasi. Sitten voisi olla järkevää myöntää avun tarve, edellä mainituista syistä pyydät apua. Jos mies niin järkevään ja loogiseen keskusteluun vielä vastaa, ettei voi auttaa, kannattaa vaatia perustelut. Joskus on syytä laskea omaa rimaa, toisinaan pyytää toista nostamaan omaansa.



Käytännön esimerkkinä kuvitteellisen kaksion siivoustilanne, joka vaatisi taas päivittämistä uuteen tilanteeseen (vaimoihminen töissä). Ehkä jo huomenna hän aikoo ilmoittaa, että haluaa viihtyisän kodin. Aikomus on myös kertoa, että häntä suututtaa asteikolla 1-10, 9 verran hyppiä siellä täällä lojuvien tavaroiden yli.

Meininki on kertoa, että kun hän on päivän poissa, ei hän jaksa entiseen malliin hoitaa kodin töitä. Vaimoihminen kertoo, että ajattelee edelleen hoitaa joitain töitä. Hän ehkä lopetaa tunteisiin vedoten, mainiten, että sinapinkeltainen kaksio on myös hänen kotinsa ja hänen siisteystarpeillaan on oikeus asua tässä kodissa. Vihonviimeiseksi hän kysyy, miten mies voi auttaa tehdäkseen yhteisestä kodista myös vaimoihmiselle viihtyisän.



Puoliksi tehty, nyt kun on sanottu.



Oikeesti minua kiikastaa siitä, että tässä sinapinkeltaisessa kaksiossa asuu kaksi muukalaista, joille elämä tapahtuu, eikä tunnu.



Kukkuu

minustakin T@hti sinun ei kannata ainakaan pelätä vaativasi liikaa. Minulla on sama kuva kuin Pilellä, venyt aika moneen.



Minun venymiseeni tuli joku raja kun tajusin, ettei se ole vain minun ja miehen asia. Vasta kun ymmärsin, että venyttyäni olen äkäinen ja kärsimätön lapsille, aloitin harjoittelun. Parempi vaan riidellä miehen kanssa kuin kiukuta syyttömille lapsille.



Taisin vastata äsken ohi aiheen. Kotona kiikastaa ihan samasta asiasta kuin teillä, poissa ei voisi olla, jos haluaa pysyä kaaoksen herrana. Minä haluan siihen muutosta.

K

Tarpeellisia keskusteluja täällä. Minä myös komppaan Pileä ja Kukkuuta siinä, että sinä T@hti venyt aika pitkälle ja koitat vielä olla tyytyväinen ja väsymättä siitä. Kyllä ihminen saa oikeasti väsyä ja saa oikeasti odottaa apua mieheltä. Minusta teillä mies osallistuu aika vähän kodin arkeen (vaikka toki tuo metsältäkin evästä kotiin). Koti ja perhe on yhteinen juttu, ei vain toisen ylläpidettävä. Pitää esittää toiveitaan, eikä vaan tyytyä tilanteeseen.



Minä kysyin toissailtana mieheltä, että mitä tämä haluaa elämältään ja minulta. Kas kummaa, ihan samoja asioita kuin minäkin. Läheisyyttä parisuhteeseen ja oma olemus kuntoon. Meidän ero vaan tuntuu olevan se, että minä uskon sen olevan mahdollista, miehen mielestä 5 min puhelukin on välillä mahdoton (ei ole aikaa, mahdollisuutta). Mies vänkää vastaan, kun sanon, että kaikki on vaan omasta tahdosta kiinni. Taisin silti saada kantani ymmärretyksi.



Minä siis uskon siihenkin, että kysyy mitä toinen haluaa. Vastauksen ei vaan kannata odottaa olevan se mitä itse haluaa. Se kun ei ole oikea vastaus, vaan rehellinen vastaus toisen toiveista. Sitten voi päästä jonkinlaiseen tasapuoliseen lopputulokseen, ei pelkästään toisen toivomaan lopputulokseen.



Oma olemus sai kyytiä vähän, kun vein eilen sen yli tunnin vauhdikkaalle kävelylenkille. Ja ne jätemäen portaat meni kerralla ylös!!! Koira meinaa nykyään hidastaa tahtia, kun luulee että kaikki muiden koirien terveiset pitää lukea matkan varrelta:) Tai, että juppe puputin jätökset on suurinta herkkua maan päällä. Omituinen otus:)



Nyt leipätyön pariin...



T: Ynis

Tökkii, tökkii, tökkii... siis työnteko. Harvoin näin pahasti tökkii, joten olen päättänyt olla armollinen itselleni ja antaa tökkiä. En jaksa väkisin vääntää. Kun vaan aika kuluis vielä tunnin verran, että voi lähteä kotiin.



Lukemista, pliis!



T: Ynis

Mulla on näköjään kovin huono ulosanti :(

Mieskään ei taaskaan meinannut ymmärtää, mistä lopulta kiikastaa. Alkajaisiksi huolehditaan siitä, että käyn pari-kolme kertaa viikossa itekseni " lenkillä" eli kävelemässä, pyöräilemässä tai juoksemassa -lähinnä päätä ulkoiluttamassa. Kuntoilutavoitteiden aika on sitten myöhemmin.

Itse yritän laskea rimaa sopivalle tasolle ja kuulostella itteäni ja jaksamistani taas tarkemmin.



Kukkuu. Mietin, onko teidän tilanne peruja jostain kauempaa vai seurausta nykyisestä asuntotilanteesta ja siihen johtaneista jutuista? Saitteko puhuttua? Voimia!



Tänään huhuilen Aiaa ja Leannaa.



T@hti

Ihan jännittää!



Kaaoksesta en uskalla sanoa enää sanaakaan. Meillä on enemmän kuin varmaa, että jos lapsi ja isä ovat kahdestaan tunninkin kotona niin mulla on vähintään kolmen tunnin edestä siivottavaa. Mies kehtaa jopa loukkaantua verisesti, jos huomautan asiasta, sillä hänhän on hoitanut lapsosta. Siivousviestintä ei siis toimi.



Tänään oli sitkas päivä töissä, vaikka muuten olen viihtynyt loman jäljiltä ihan hyvin.



Hoitokuvioista sen verran, että olen menossa vahnempainiltaan kuulemaan uusia hallintotuulia. Harmistuttaa, kun kummatkin opet ovat nykyisin muissa tehtävissä, hoitajista on vaan kaksi vanhaa paikalla ja joka kerta kun päiväkotiin menee niin pihalla on uusia ihmisia, sijaisia ja sijaisen sijaisia. Mutta niin kai on monessa muussakin päivähoitopaikassa tällä hetkellä.



Sellaiset jorinat tänään,



Keilin

Siinäpä se onkin. Kun minä en enää itsekään tiedä, mitä MINÄ haluan.



T@hti

Elmo viihtyy äidissään - ainakaan vielä puoliltapäivin hän ei osoittanut mitään ulostulon merkkejä. Kerron, jos kuulen muuta.



a ja mersun napa :)

Tuttavaperheemme oli ajanut eräänä iltana kotiin ja nähnyt mieheni lenkillä. Tämän perheen isä oli siihen huokaissut, että " ***:lla tuota omaa aikaa näyttää riittävän." Meillä mies tosiaan ottaa omaa aikaa urheiluun, henkireikäänsä. Tunneissa laskettuna viikossa kymmenisen tuntia. Ma-iltana menee kaksiin treeneihin matkoineen 4h ja ke-iltana 3h.



Tästä asiasta me ollaan yhteiselomme aikana väännetty ja käännetty ja tähän päädytty. Molempia tyydyttävään kompromissiin. Kuitenkin mies on kotona kaikki muut illat sekä viikonloput. Rasittavasti se henkilö, jolle tämä on Ongelma, on minun äitini. Huokaillen hän toteaa minun olevan niin joustava. Viimeksi suutuinkin tähän kommenttiin ja totesin ongelman olevan se, että joudun samaa asiaa kerta toisensa jälleen perustelemaan (siis äidilleni).



Tuota kotityöasiaa en ollut edes ajatellut, ja tässä pinoa lukiessani totesin, että meillä ne asiat taitavat hoitua harvinaisen tasapuolisesti. Miehen ollessa kotona pyykit peseytyvät, keittiö siivotaan jne. Ruoka on eineslinjaa tai vanhojen ruokien lämmittämistä, mikään kokkikolmonen mies ei todellakaan ole. Saa nähdä, muuttuuko tilanne nyt kun edessäpäin on kahden lapsen hoitoa. Kiinteät ruuat on aloitettu ja kohta minäkin pääsen irtautumaan vähän pidemmiksi hetkiksi :)



Sen sijaan aloitteellisuutta muissa asioissa kaipaisin. Huolien painama mieheni on viime aikoina ollut aika patisteltava/mukanavedettävä tapaus, kun puhutaan koko perheen menoista. Tästäkin me on kyllä väännetty, ja on mun itsenikin myönnettävä että mulla on päivän ohjelma jossain takaraivossa jo mietittynä ja tulen tyrmänneeksi miehen ehdotuksia turhan usein.



Miehen huolet ovat avanneet meillä pitkästä aikaa kunnon keskusteluyhteyden. Puhuttavat asiat eivät ole mukavia, mutta hyvää on tehnyt puhua kunnolla syvemmistäkin tunteista. Usein mies tuntuu kyllä olevan jollakin toisella planeetalla :(



Käviköhän tässä nyt niin että muut puhuivat aidasta ja minä aidanseipäästä? Tulinpahan sentään puhuneeksi ;)



- tea -

Joo, että silleen alkoi päiväkotitaival tänä syksynä. Pieni syyslapsonen on oksentanut puoli yötä:( Pari tuntia sitten juodut vedet pysyi jo sisällä ja nyt vielä nukkuu. Katsotaan tarttuuko muille. Menen poloisen viereen, jos saisin itsekin vielä nukuttua.



T: Ynis

Mersun kuulumisia tulin kuikuilemaan.



Samalla kerron, että miehestä tuli tänään setä :) Veljensä vaimo synnytti pojan aamupäivällä. Iikan kokoluokkaa oli eli 3250g. Näillä näkymin päästään vasta huomenna katsomaan, kun tänä iltana on hippokisat. Voi olla parempi niin, vaikka ihana ois kyllä mennä jo tänään.

Oonkin ollu jo ihan täpinöissäni, kun mies kävi heillä eilen ja kertoi, että kovin lähtökuopissa jo olivat ja aamulla ei vastanneet tekstareihin.



T@hti