Mieheni aikoo olla kännissä häissämme
Eli siis olemme menossa vuoden sisällä naimisiin, ja mä oon aina ollut sitä mieltä, että hääparin kuuluu ehdottomasti olla selvin päin häissä, tai jos muutaman ottaa niin se ei saa näkyä ulospäin.
Otin asian puheeksi miehen kanssa tässä eräänä päivänä ja hän oli sitä mieltä, että kyllä hänen kuuluu saada juoda ja paljon, ja että onhan ne hänenkin juhlat ja hänelläkin pitää saada olla hauskaa.
Nyt tekisi mieli perua koko häät. Meidän suvussa asiallinen käytös on arvossaan, ja vanhempani ovat absolutisteja. EN kestäisi sitä, jos mieheni hilluisi ympäripäissään, ja pilaisi myös tilaisuudessa otettavat kuvat ja videot. Pyysin ja anoin että ei tuota tekisi, ja lupasi yrittää pitää homman hallussa.... Toiveeni eivät ole korkealla.
Mitä ihmettä mä teen. Mä en juo ollenkaan eikä miehenikään seurustelun alussa juonut. Nyt koen itseni jotenkin huijatuksi. On tarpeeksi paha, että mies haluaa laulaa häissämme karaokea :(
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku nostaa 13 vuotta vanhaa ketjua?
Varmaan siks, että haluaa tietää miten niissä häissä kävi? Joiko sulho.
Minulla vähän samanlainen tilanne. Mieheni alkanut ihan viime aikoina ihannoimaan "nuoruuden" känniseikkailuja vaikka en usko olleen koskaan mikään tosi kova ryyppääjä. Varmaan jonkin asteinen henkinen kriisi kun meillä on lapsi tulossa, häät edessä ja juuri vähän aikaa sitten ostettu yhteinen talo. Oli kovasti suunnitellut että "ei ole ajokunnossa" kun hänellä oli polttarit mutta hänen kaverit on onneksi kans keski-ikäisiä eikä he olleet jaksaneet ryypätä. Mies vielä elää siinä uskossa, että häissä hänen kaverit joisi runsaasti ja hilluisi myöhään. Olen vähän helpottunut nyt kavereita vähän enemmän nähneenä :-D Keski-ikäisiä miehiä ne on eikä niitä kiinnosta mitkään känniseikkailut, kun kaikilla perhettä ja tarve herätä raikkaana aamulla.
Miehellä ollut viimeiset 5 vuotta rankkoja perhe yms. kriisien vuoksi eikä ole kovin paljon kerennyt näkemään kavereitaan. Uskon, että nyt vähän kärsii tästä ja kaipaa helpompaa aikakautta. Toivotaan, että ei tule ylilyöntejä.
Vierailija kirjoitti:
Meidän häistämme poistuimme mieheni kanssa kaksin, ja siten, että hän oli kuskina.
Juhlia on erilaisia, myös sellaisia joissa miehesi voi halutessaan vetää perseet olalle. Mutta omat häät eivät niihin kuulu.
Sinuna harkitsisin vielä koko hommaa.
"""" onko pakko ???? Sinuna nakkaisin äijän seuraavalle. Jos tuossa vaiheessa on alkoholi ongelmia niin olen sata varma että tuo ongelma jatkuu tavalla tai toisella. Jos olet ensimmäistä kertaa menossa vihille niin muutaman ajan kuluttua väestötiedoissa lukee eronnut jos satut olemaan hengissä.
Puolisoiden erilainen suhde alkoholiin on monen parisuhteen kompastuskivi. Mutta aina ei tarvitse olla näin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Miksi ei voi olla pienissä sievissä, kun viralliset osuudet on hoidettu pois..vaikutat nipottajalta.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoiden erilainen suhde alkoholiin on monen parisuhteen kompastuskivi. Mutta aina ei tarvitse olla näin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Hieno asia tuo mummon raittiuspäätös. Pitikö se myöhemminkin, vai alkoiko viina maistua liikaakin aikuisiällä?
Piti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Vierailija kirjoitti:
Piti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Kannattaisiko sinunkin ap perua häät ja etsiä itsellesi vaarin tai tuon kissakeittonaisen puolison kaltainen raitis mies?
Vanha ketju, mutta tietysti häissä pitää olla sopivasti juovuksissa vähintään sulhasen, bestmanien ja kolmanneksen vieraista. Mielellään myös muidenkin. Optimaalinen olisi ehkä jos alle 20% olisi selvinpäin, niin olisi sitten kuskeja kun juhlat loppuu. Kaikki ei kuitenkaan jää yöpymään juhlapaikalle. Ja alle 15v en antaisi ainakaan teräviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti. Raittiusaate yhdisti mummoa ja vaaria, en usko että he koskaan ottivat pisaraakaan alkoholia. Mutta eivät he saarnanneet siitäkään asiasta. Kun me nuoret joskus hölmöilimme, he suhtautuivat siihen vain hyväntahtoisesti päivitellen.
Mummo avioitui vaarin kanssa 1960-luvun alussa. Luja kristillinen vakaumus heillä oli molemmilla ja se heitä yhdisti silloinkin, kun elämässä oli vaikeuksia ja haasteita.
Ahkeria olivat molemmat. Yhteiset rahat heillä oli aina ja se tuntui toimivan hyvin, kun olivat kumpikin sellaisia tarkan markan ihmisiä. Eivät pihejä, mutta tarkkoja.
Mummo oli alkuun kotona lapsia hoitamassa - sekin oli ajan tapa silloin - ja myöhemmin töissä seurakunnan taloushallinnossa. Vaarilla oli sellainen mikroyritys, jossa oli työssä hänen itsensä lisäksi yhdestä kahteen apumiestä. Tekivät korjausrakentamista ja muuta pientä remonttia.
Ap aloitti ketjun 2012...
Hyvä, että asia tuli esiin tässä vaiheessa.
Olette selvästi tässä asiassa liian erilaiset toisillenne.
Miehesi tulee jatkossakin juomaan juuri niissä tilanteissa, joissa sinä haluaisit, että ollaan selvinpäin.
Todennäköisesti miehesi juominen tulee myös lisääntymään, koska ei pysty tuotakaan tilaisuutta olemaan juomatta, eli mitään luonnetta ja selkärankaa tälle asialle ei löydy.
Tämä johtaan siihen, että sinä tulet jatkossa mäkättämään ja mäkättämään enemmän ja enemmän ja se kasvattaa entisestään miehesi juomista ja pikkuhiljaa juomiseen liittyy sitten ne rähinät ja muut naiset ja muut lieveilmiöt.
Miehesi tarvitsee naisen, joka haluaa ylpenä seistä sukulaisten edessä ja huutaa, kattokaa mä oon ihan kännissä ja tästä ymmärrät, se et ole sinä.
Tällä kysymyksellä et saa kuin tappelun aikaiseksi täällä. Vastapuolina tottakai niuhot absolutistit ja normaalit ihmiset jotka vetävät perseet, myös omissa häissä on sallittua olla hutikassa kunhan tolkku pysyy. Mikä sinä tai perheesi olette oikein muita säätelemään, parempi että etsit itsellesi jonkun samanlaisen kuin itse olet etkä ihmistä joka juo. Olen miehesi puolella tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
naapuri ex pappi kertoi että kerran oli joutunut siunaamaan hääparin miehen oksennukseen alttarille. oli niin kova krapula tai känni että mies oksensi alttarille ja oli vaan pakko siunata siihen tilaan
No voi voi, elämää se tuokin on. Usein on polttarit edellisenä iltanakin vielä. Jännityskin aiheuttaa joskus oksennusreaktion, et sellaista tiennyt?
Mikä ihmen niuhosukupolvi täällä oikein kasvaa nykyään ? Pentunne silti ovat ihan tuuliajolla ja rääkyvät pihalla hoitamattomina, kuten tuossa yhdessä ketjussa keskusteltiin. Ei elämä ole niin vakavaa.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoiden erilainen suhde alkoholiin on monen parisuhteen kompastuskivi. Mutta aina ei tarvitse olla näin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Miten tämä omituinen tarina liittyy aloittajan juttuun? Olisit lisännyt johonkin sopivampaan ketjuun juttusi jos mieli tekee tarinaa iskeä :O
Mitä jos vaan käytte maistraatissa ja sitten juhlistatte asiaa menemällä jonnekin ravintolaan syömään. Se sviittikään ei ole mikään pakollinen.
Jos sviittiin on pakko päästä, niin menkää sinne joskus myöhemmin.
Juhliakin voi järjestää muulloinkin. Järjestäkää vaikka pienemmät juhlat useamman kerran. Osa sellaisia rennompia, ettei sun sukua ole siellä. Osa vain sun suvulle.
Kuulostatte aika erilaisilta ihmisiltä. Niinköhän tuo miehen juominen pysyy kurissa avioliitossa ollessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
naapuri ex pappi kertoi että kerran oli joutunut siunaamaan hääparin miehen oksennukseen alttarille. oli niin kova krapula tai känni että mies oksensi alttarille ja oli vaan pakko siunata siihen tilaan
No voi voi, elämää se tuokin on. Usein on polttarit edellisenä iltanakin vielä. Jännityskin aiheuttaa joskus oksennusreaktion, et sellaista tiennyt?
Mikä ihmen niuhosukupolvi täällä oikein kasvaa nykyään ? Pentunne silti ovat ihan tuuliajolla ja rääkyvät pihalla hoitamattomina, kuten tuossa yhdessä ketjussa keskusteltiin. Ei elämä ole niin vakavaa.
On aivan järjetöntä järjestää polttareita edellisenä iltana. Meidän pappi kertoi, että yksi mies meinasi myöhästyä omista häistään kun kaverit oli jättäneet polttareiden päätteeksi Tallinnaan "pienenä kepposena".
Ei ole mitään järkevää syytä olla niin krapulassa omassa vihkitilaisuudessaan, että oksentaa alttarille. Se ei ole millään mittarilla normaalia, vaikka moni sitten itse juhlassa saattaakin juoda.
naapuri ex pappi kertoi että kerran oli joutunut siunaamaan hääparin miehen oksennukseen alttarille. oli niin kova krapula tai känni että mies oksensi alttarille ja oli vaan pakko siunata siihen tilaan