Lue keskustelun säännöt.
Muita pienten lasten äitejä joilla MUISTI- JA HAJAMIELISYYSONGELMAA?
18.08.2007 |
Olisin kiitollinen jos saisin kommentteja " oireistani" ja siitä ovatko ne muillakin teillä vastaavassa elämäntilanteessa oleville yleisiä. Muuten olen ajatellut todella ajatellut tutkituttavani itseni mahdollisen Alzheimerin taudin varalta! Tämä yleensä naurattaa mutta kun mieskin ajoin huomauttelee niin...
Olen korkeasti koulutettu hiukan yli kolmikymppinen kahden taaperoikäisen lapsen äiti. Työni on henkisesti rasittavaa ja kuluttavaa ja arki, no, miten nyt kuvittelette mitä se pienten lasten kanssa on... täysi rumba päällä aamusta iltaan ja itselle ei juuri jää aikaa. Luojan kiitos lapset nukkuvat yönsä hyvin kuitenkin.
Olen " aina" ollut vähän hajamielinen professoriluonne, mutta parin vuoden aikana minusta on tullut lähestulkoon mahdoton. Tässä esimerkkejä:
- unohtelen pieniä käytännön asioita (en isoja, esim. neuvoloita, tärkeitä tapaamisia tms.). Mitä piti kaupasta ostaa, olinko sopinut kaverin kanssa että nähdään ensi viikolla tai että soitan.
- esim. eilen keitin teetä - niin että laitoin purut keittimeen ja veden pannuun (en siis kaatanut sitä sinne säiliöön). No, tuli lämmintä vettä.
- en aina muista olenko työkavereille tai ystäville selittänyt jotain elämästäni tai jonkun asian yleensä. Sitten siitä huomautetaan, että joo, olet kertonut sen jo. Kiva. Tai en muista, että joku on jonkun asian minulle kertonut.
- sekoilen sanoissani ja joudun niitä joskus hakemaan. Siis toi, toi, toi, mikä toi nyt on, hylly siis.
- mieheltä kysyn jotain ja kysyn tunnin päästä uudestaan kun en muista mitä hän vastasi.
Tässä muutamia esimerkkejä. En koe olevani masentunut, elämäni on hyvää ja onnellista. Suvussa ei ole Alzheimerin tautia. Kysymys teille: pitäisikö huolestua vai onko tämä elämäntilanne nyt vain tällainen, on liikaa rasitusta yhdelle ihmiselle, paljon muistettavaa, härdelliä ympärillä ja aivot käy vähän ylikierroksilla?!?!?
Olisin tosi kiitollinen jos jaksatte vastata/kertoa kokemuksianne/kommentoida (asiallisesti kiitos)!
T. hajamielisempi " professori-äiti"
Kommentit (22)
Kai mä olen jo tottunut etten pidä tätä mitenkään ihmeellisenä. Välillä tosin huvittaa itseäkin mitä on taas keksinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" ominaisuudestani" tasaisin väliajoin... hän on meistä kahdesta ollut aina se skarpimpi, tosin hänkin sekoilee sanoissaan, etsii niitä ja sanoo maito vaikka tarkoitti jogurtti.
TOIVON ETTÄ MAHDOLLISIMMAN MONI VASTAISI JOTTA VOISIN NÄYTTÄÄ TÄN KETJUN MIEHELLENI, että kyllä muissakin perheissä....!
ap
Olin lapsen saadessani vielä yliopisto-opiskelija ja mulle tehtiin yths:ssä muisti- ja älykkyystesti. Miehenikin on huomannut, että ennen erittäin hyvämuistisesta on tullut todella huonomuistinen. Se alkoi lapseni synnyttyä ja jatkuu edelleen. Lapsi nyt 5.
(Muistitesti meni muka hyvin. Kumminkin siinäkin oli minusta kummia ongelmia. Testaaja-psykologi vaan laittoi ne stressin tiliin, mikä ihan älytöntä. Laskutoimituksista ei tullut mitään, kun en millään muistanut niitä lukuja, jotka olisi tarvittu laskiessa jne. Olen sentään DI, joten tottunut laskemaan.)
Lapsen saamisen jälkeen alkoi muitakin neurologisia oireita, joita nyt tutkitaan sairaalassa.
Minun paljon huonontuneen muistini huomasivat siis muutkin.
nämä muistiongelmat eivät ole palautuneet ennalleen. Kerran unohdin lompakkoni nahkatakin taskuun ja parin päivän kuluttua lakkautin visat yms kun luulin lompakkoni varastetun jne.... ja sitten en jaksa keskittyä töissäkään asioihin. Olen myös itse huolissani tilastani.
Ja kuutoselle: tollaisen voisin hyvin kuvitella tapahtuvan itselleni...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(olen lääkäri), ja tosiaan, laskutoimitukset ovat muuttuneet vaikeammiksi ajan myötä. Joudun oikein pinnistelemään ja ärsyttää kun en ole niin skarppi kuin ennen...
ap
Pari kertaa olen ainakin odottanut että hiukset kuivaisivat jotta pääsisin ulos. Aina vaan näyttävät yhtä märiltä. Sitten huomaan että minullahan on vielä hoitoaine päässä. =)
Kaikkea on tapahtunut mutta nyt ei tule mieleen mitään. MInä ja lapset sairaina joten pitkästä aikaa univelkaa joten muisti pätkii taas. =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neurologisena oireena synnytyksen jälkeen oli pistelyä sormenpäissä ja jalkojen ajoittaista kipua kuukauden ajan. Tämä loppui 2 kk kulutttua.
Samat oireet palasivat parin vuoden kuluttua. Pistely on muuttunut nykinäksi kaikkialla. Puheensammalluskohtaus oli kerran. Näössä oli pari kuukautta kuin pieni kalvo edessä. Jalkakivut eniten häiritsevät ja kipu oikealla ylhäällä vartalossa. Huippailuakin oli pari vuotta sitten, mutta se on mennyt ohi.
Tutkittu: pään ja selkäytimen MRI, ylä- ja alavartalon MRI ja ultra. Keuhkoröntgen ja enmg ja eeg. Nyt on pth kohollaan ja olen ollut laajoissa tutkimuksissa sairaalassa. Jotain hormonihäiriötä epäillään.
uu minne sattuu, tulee blackoutteja sanojen suhteen, en muista mitä oon jo kertonut ja kenelle jne. Siksi olenkin nykyään oppinut käyttämään paljon muistilappuja ja kalenteria, etteivät ainakaan tärkeimmät asiat unohdu. Itse pidän tuota hajamielisyyttä luonteeseeni kuuluvana eikä asia huolestuta minua, lähinnä ärsyttävää/nolottaa välillä oma muistamattomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Olin vaatehuoneessa ja havahduin siihen, että kädessäni on leipäveitsi.
- Tein köyhiä ritareita, ja ihmettelin, että miksiköhän mä hämmennän tätä maitoa tässä paistinpannulla! (Maito olisi pitänyt siis kaataa lautaselle..)
Sittemmin mitään isoja mokia ei ole tapahtunut, eli jonkin verran naisen aivot ilmeisesti " pehmenee" raskauksien ja vauva-ajan vuoksi.
Alkavat jo aika pahasti häiritä työntekoa =(, unohdan ihmiset - tiedän että tunnen tuon - mutta mistä ihmeestä. Ja sitten kun henkilö tulee juttelemaan muistan että hän on pitkäaikainen asiakas... Unohdan mitä olen viime viikolla tai tunti sitten puhelimessa puhunut ja asiakkaille luvannut, sovittuja tapaamisia ja yhteydenottoja jne. jne.
Terveyskeskuslääkäri laittoi vihdoin lähetteen eteenpäin, kerran olen neurologilla käynyt ja hän laittoi eteenpäin neuropsykologille testeihin, aika on ensi viikolla. Saas nähdä mitä tulee :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut aina tuollainen. Pahempikin, unohtelen vielä enemmän. Joka viikko, joka päivä. Pahentui kyllä lasten myötä, väsymys ja kiire vie veronsa.
t. FM, joka siivoaakin checklistin kanssa
Syytä aletaan sitten ihmetellä. Minun mieheni on ollut aina erittäin huonomuistinen ja se on suunnattomasti ärsyttänyt minua. Suurin riidanaiheemme, kun en ole sietänyt tärkeiden asioiden unohtelua. Nyt olen itse saman lainen.
Katson illalla kalenterista seuraavan päivän menot ja laitan muistilapun päiväsukkaani, juomakuppiini ja ulkokenkääni. Muuten unohdan taatusti jotakin. Ja yksi paikka ei riitä, kun saatan vaan siirtää lapun pois sitä katsomatta.
Ehkä muistikapasiteettini tuli vain täyteen, kun on muistettava lapsenkin asiat. Tämä on minusta yksi mahdollisuus. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä 2 erityislasta ja aina jatkuva härdelli. aivot käy ylikierroksilla, eikä nukkua saa tarpeeksi.
hiljaisuus on parasta lepoa aivoille, eikä se lapsiperheessä onnistu.
mutta lapsi (2v.) nukkuu tosi huonosti ja olen pistänyt kaiken univelkojen tiliin...
Mutta ei se varmaan univelkaa ap:llä ole, ehkä muuten yleistä levon puutetta?
En ole ollut mikään muistihirviö ennen lapsen saamistakaan, mutta varsinkin eka 6kk synnytyksestä olin ihan muistamaton. Nyt kun muksu nukkuu hyvin yönsä, minunkin aivot pelaavat paremmin, mutta jonkun verran pätkii vieläkin.
Olin jossain vaiheessa aika huolestunut unohtelusta, tuntui aika hurjalta kun jokin tavallinen sana saattoi hukkua kesken puheen tai en pystynyt keskittymään jonkun toisen minulle puhumaan asiaan.
Kaikki asiat unohtuvat, nimet, tavarat, hyvät jutut, keskustelut.
Nolointa on aloittaa hyvän tarinan kertominen ja huomata unohtaneensa loput. Samoin hehkuttaa jotain autojuttua miehelle ja unohtaa asian lähde. Siis luen vertailuja ja testejä lehdestä ja ennen muistin varmasti että mistä mikäkin tieto oli peräisin. Nyt en muista enää edes automallia.
Avaimet ja rahapussi ovat aina hukassa, samoin sanat. Piirakat palavat uuniin..
Mun mies on sanonut, että älä huolestu jos unohdat avaimet lukkoon, huolestu jos unohdat mitä niillä tehdä
Olen ollut aina kuten kirjoitin, vähän hajamielinen. Paljon ajatuksissani, miettinyt syntyjä syviä, montaa asiaa yhtä aikaa.
Olen myös aina ollut organisaattori, miehellä on varaa muistaa se vähä mitä tarvitsee, kun mun täytyy pitää langat käsissä isoista asioista ja laittaa ne vielä tapahtumaan...
IHANAA etten ole ainoa lahopää... toi sanojen pyörittely on rasittavaa, ja sekoilu lauseissa... vauva-ajan ymmärrän kaikilla äideillä mut huolestutti kun tää vaan jatkuu ja jatkuu...
Joku kirjoittikn et ehkä yleistä levon puutteesta johtuvaa. TOTTA, tämmöstähän tää elämä lasten kanssa on. Ylikierroksilla käyn joskus, sekin on totta.
Jospa tää nelikymppisenä helpottaa?
ap
kotona joku juttu häviää ja etsin niitä sitten korvat punaisena. Viime viikolla kävin kaupassa ostamassa lapsille vaatteita, nautin kahvikupposesta kuppilassa ja luin samalla kirjaa (mikä ihana rauha). Kävelin tyynesti kahvilasta ulos ja jätin ostoskassini sinne... huomasin vasta kotona... huoh.
ap