Onko mitään järkeä lähteä opiskelemaan uutta ammattia 30-vuotiaana?!

LTO:n koulutukseen , hae ihmeessä. Eikä siellä kaikki ole välttämättä 20 vuotiaita, nimittäin ei sinne ole ihan helppo myöskään päästä. Mut eikös haku oo yleensä keväällä?

Kannattaa laskea, kuinka monta vuotta sulla on työelämässä edessä valmistuttuasi. Varmaan aika monta kuitenkin.

Itse olen myös sairaanhoitaja ja mietin joskus sosssun opintoja, mutta palkkaero on nykyiseen työhön niin pieni, että päätin unohtaa asian.

Minulla on dilemma: olen 30-vuotias kahden lapsen äiti. Ammattini on terveydenhoitaja-sairaanhoitaja. Olen ollut kaksi vuotta valmistumiseni jälkeen töissä, 4 vuotta kotona lapsia hoitaen.

Olen jo kauan haaveillut opiskelusta, sillä th:n koulutukseen pääsyin 'pakon sanelemana', kun en muualle sinä vuonna päässyt. Nyt harkitsen siis pyrkimistä Helsingin yliopistoon lastentarhanopettajaksi lukemaan.

Palkka on siinäkin huono ja opinnot kestävät kauan. Mutta mieheni on asian kanssa sinut ja antanut siunauksensa. Olemme asuntovelallisia, mutta miehen tulot (5000e/kk) riittävät menoihimme, jos hiukan kiristämme nyörejä.



Kuitenkin ajatus pelottaa, onko siinä mitään järkeä? Olisivatko kaikki muut parikymppisiä lapsettomia ja minä ainoa ÄITI, vanhus muiden joukossa. Ja se rahallinen menetys, mikä näistä opintovuosista tulisi....



Koulutukseen pyritään nyt marraskuussa ja koulutus alkaisi tammikuussa. Työpaikalle en ole vielä mitään ilmoittanut, pelottaa, mitä esimies asiasta tuumaa....



Onko muita tälläisen radikaalin ratkaisun tehneitä??



Kiitos..

Mutta oletko ollut päiväkodissa töissä jo, että tiedät millaista se olisi?

valmistumisen jälkeen :)

Aloitan yliopisto-opinnot ensi syksynä, jolloin olen 31 v. Lapsia on kaksi alle kouluikäistä, muutto toiselle paikkakunnalle... Vähän hirvittää, mutta kun ihmisellä on vain se yksi elämä, tällainen ratkaisu olisi myöhäistä viisikymppisenä.



Ja taustani on samankaltainen kuin sinulla; amk-tutkinto, johon 100 prosenttisesti vain ajauduin, pari-kolme vuotta työelämässä (nyt määräaikaisena) ja viisi vuotta siinä välissä kotona hoitamassa lapsia.



Ja mitä tulee tuohon "vanhus muiden joukossa"... kovasti olen tätä itsekin miettinyt, mutta ajattelen niin että menen tekemään sinne vaan omaa juttuani, eli opiskelemaan. Väkisinkin, lasten vuoksi, ne nuorempien jutut jää tekemättä, eli biletykset ynnä muut. Oma päämääräni on vaan valmistua mahdollisimman nopeasti.



Eli mun mielipide on että anna palaa!! Et todellakaan tule olemaan ainoa vähän vanhempi opiskelija, on siellä meitä muitakin :)

Minulla on ikää 29 ja lapsia kaksi, takana minullakin amk-tutkinto. Samassa ryhmässä meitä on 4 hieman muita vanhempaa ja yhdellä minun lisäkseni on lapsia. Opettajat ovat kiitelleet meitä vanhempia motivoituneiksi ja ahkeriksi opiskelijoiksi. Meininki on aika tavalla eri kuin juuri lukiosta valmistuneilla, vielä vanhempiensa luona asuvilla luokkatovereillani, joiden vapaa-aika tuntuu kuluvan opiskelijarientoihin.

enkä ollut edes vanhimmasta päästä. Alanvaihtajia on tosi paljon. Vanhin opiskelukaverini oli päälle 50-vuotias. 40-50 -vuotiaita oli itse asiassa useampiakin. He olivat kaikista innokkaimpia opiskelijoita.



Eli ikä ei ole ongelma. Itse valmistuin 33-vuotiaana ja tosiaan, minulla on vielä yli 30 työvuotta jäljellä ennen eläkeikää - olen nyt 34-vuotias ja oman alani töissä.



En voi kuin suositella.

Onhan tuota elämää vielä jäljellä. Miksi ei kannattaisi?

Minä 33v. mietin tässä että mitä alkaisin opiskelemaan! Yliopistotutkinto taskussa, työkokemusta alle 2 vuotta ja kotona ollut 6 vuotta. Ei täällä päin mun alan töitä, pakko lähteä opiskelemaan.

ettei tarvitse näin neljänkympin kriisissä enää painiskella saman asian kanssa. Ja minä en KYLLÄ enää lähde.

Olet oikeasti vielä nuori. Todennäköisesti yllätyt ettet olekaan vanhemmasta päästä ollenkaan.

Itse aloitin luokanopen opinnot vuosi sitten 41 vuotiaana (opiskelen vain maisteriopinnot eli 2 vuotta) Enkä ole kovin häiritsevästi kokenut olevani liian vanha. No, ehkä joskus kuunnellessani nuorimpia opiskelija-kolleegoitani, jotka voisivat olla vaikka omia lapsiani :) Onneksi meitä "tätejä" on siellä muitakin, joten vertaisryhmää riittää.



Kovasti siis kannustan, jos alanvaihto tuntuu ajankohtaiselta. Itse ole todella tyytyväinen ratkaisuuni.

Olen myös sitä mieltä, että meillä on vain yksi elämä.

Sulla on vielä 35 vuotta aikaa katua, jos et nyt hae ;)



Jos pääset, voit vielä muuttaa mieltä. Ja opintojen ohella voi olla mahdollista tehdä jonkin verran töitäkin, joten ei se rahatilanne niin välttämättö huonone paljoa. Ja mitä edelliseen tutkintoon tulee, olet hyvinkin haluttua työvoimaa valmistuttuasi tuolla tutkintoyhdistelmällä.

joillakin aloilla huonoimmatkin pärjää rahallisesti hyvin että sikäli voi saada suhteellisen hyvän elämän mutta tosiaan omalla alallasi olet nobody loppuun saakka

Voi olla että eläkeikä nousee paljon yli nykyisen, ja niinpä kolmekymppisellä voi olla vielä 40 vuotta työelämää edessä. Eläke voi myös olla niin pieni että sillä ei elä. Kenpä tietäis sen.

Kannattaa tehdä sitä mikä kiinnostaa ja olla valmis uudelleenkouluttautumaan. Maailma voi olla erilainen jo 10 vuoden päästä.

joillakin aloilla huonoimmatkin pärjää rahallisesti hyvin että sikäli voi saada suhteellisen hyvän elämän mutta tosiaan omalla alallasi olet nobody loppuun saakka

Ai siis LTO on nobody? Ei ainakaan niille lapsille eikä perheille, joiden kanssa työskentelee.

Minulla on dilemma: olen 30-vuotias kahden lapsen äiti. Ammattini on terveydenhoitaja-sairaanhoitaja. Olen ollut kaksi vuotta valmistumiseni jälkeen töissä, 4 vuotta kotona lapsia hoitaen.

Olen jo kauan haaveillut opiskelusta, sillä th:n koulutukseen pääsyin 'pakon sanelemana', kun en muualle sinä vuonna päässyt. Nyt harkitsen siis pyrkimistä Helsingin yliopistoon lastentarhanopettajaksi lukemaan.

Palkka on siinäkin huono ja opinnot kestävät kauan. Mutta mieheni on asian kanssa sinut ja antanut siunauksensa. Olemme asuntovelallisia, mutta miehen tulot (5000e/kk) riittävät menoihimme, jos hiukan kiristämme nyörejä.

Kuitenkin ajatus pelottaa, onko siinä mitään järkeä? Olisivatko kaikki muut parikymppisiä lapsettomia ja minä ainoa ÄITI, vanhus muiden joukossa. Ja se rahallinen menetys, mikä näistä opintovuosista tulisi....

Koulutukseen pyritään nyt marraskuussa ja koulutus alkaisi tammikuussa. Työpaikalle en ole vielä mitään ilmoittanut, pelottaa, mitä esimies asiasta tuumaa....

Onko muita tälläisen radikaalin ratkaisun tehneitä??

Kiitos..

Minulla myös sh + th-koulutus ja kolme lasta. Olen todella kiinnostunut lastentarhanopettajan koulutuksesta ja työstä. Opiskelijana mietityttäisi tietenkin talous, mutta sitäkin enemmän, että uusi koulutus ei tuo palkkaa lisää lainkaan, vaan lastentarhan opettajan palkkaus on jopa hieman huonompi. Mukavaa kuulla, että joku toinenkin pohtii lastentarhan opettajan ammattia samanlaisella taustalla. Mikä ominaisuus sinua lastentarhanopettajan työssä kiinnostaa, jota et sh:n tai terkkarin ammatissa voi toteuttaa?

mutta mieti tota alaa vielä..

Äitini aloitti uransa toimistoapulaisena ja opiskeli iltalukion 4-kymppisenä ja yliopisto 5-kymppisenä ja jäi eläkkeelle tiedotuspäällikön virasta...eli kyllä se opiskelu vanhana kannatti.