Miten toimisit seuraavanlaisessa tilanteessa?

kyse on siitä että lasta harmittaa loukkaantuminen ylipäätään ja kiukku ajaa kivun ohi. Lapsella voi kenties olla vielä melko kaikkivoipaisia kuvitelmia itsestään ja hän on vihainen koko maailmalle kun jokin kolaus tätä kaikkivoipaisuutta murentaa.



Minusta on 2 tapaa miten voisit toimia:

Annat lapsen itkeä/kiukutella yksin. Eli jos hän huutaa sinua paikalle, menet, pahoittelet asiaa, mutta pysyt sen verran kaukana ettei lapsi yllä sinua lyömään.

Rauhoitat lasta puhumalla siitä vähän matkan päästä. Jos itku vaihtuu/pysyy kiukkuna menet takaisin tekemään sitä mitä teit ennen lapsen loukkaantumista ja anant hänen kiukutella itsekseen.



Tai sitten menet lapsen luo ja otat hänet syliin, jos hän on niin pyytänyt. Sitten pitelet lasta niin lujasti ettei hän kykene sinua satuttamaan. Tällöinkin voit rauhoitella häntä aluksi puhumalla, mutta lopulta hiljenet ja vain keinutat/pitelet lasta hiljaa sylissä kunnes hän rauhoittuu. Älä luovuta vaikka se kestäisi.

meillä on käytössä usein lause " Tule tänne, äiti puhaltaa." Ja lapset itse usein hakeutuvat äidin luo itkuisena kertomaan, mitä leikissä on tapahtunut; toinen teki sitä tai tätä ja sitten sattui tai pää kopsahti. Joskus lapsi ei tule luo, ehkä harmittaa tms. Silloin sanon, että " selvä(, ei sitten)" . Ja hetken kuluttua voi lapsi tulla viereen ja sanoa, että ota syliin. Nyt kun mietin, niin aika usein meillä lapsi tulee jo valmiiksi minua kohti tai luokseni ja siitä on helppo sanoa, että tule tänne.

Meillä myös kaks vuotiaat kaksoset, joilla molemmilla kova uhma päällä. Välillä on vaikeeta, kun ei itsekään tiedä mitä haluaa. Ja toi lyöminen on todella ärsyttävää, meillä harjoitetaan sitä myös, vaikka miten kieltäisi. Mutta lohduttaa kannattaa vain lapsen ehdoilla, eli just toi mitä aiemminkin kirjoitettiin, että lapsi tulee itse syliin jos haluaa / tuntuu kaipaavan sen tapaista lohdutusta.



T: Piia 3 x muksua

vastauksistanne, toivon että niitä tulisi vielä lisääkin :)



Kiitos Fui - tuon otan kokeiluun. Vaikuttaa järkeenkäypältä.



Tässä tulee nyt ehkä vähän toistoa edelliseen mutta ehkä en ymmärrä mitä tarkoitatte ottamisella syliin silloin kun lapsi sitä vaatii, kun sitä mielestäni yritämmekin... Mutta asiaan... Meillä myös haverin jälkeen tytöt silloin tällöin tulevat itse kädet ojossa äitin/iskän luo itkien " syliiiin" mutta kun alan ojentamaan käsiäni ottaakseni tyttöä syliin - " eiii syliiiin" ja alkaa mutkittelu.. Noh, okei, " ei tarvi tulla äitin syliin jos et halua" -> " syliiiiiiiiiiiiiiiiiiiin" (usein kiljuen/karjuen) ja sama homma toistuu... Eli ottaisin hänet kyllä syliin kun sitä vaatii/haluaa, mutta hän ei sitten haluakaan enkä tietysti pakosti nostakaan, siitähän vain tulisi rimpuilua ja ehkä lyömistä. Kun tyttö näkee etten ota sitten syliin, alkaa homma alusta " syliiiiiiiiiiiiiiiin" ja taas kun ottaisin... huokaus.... Mutta siis - jojoilenko tytön pyyntöjen mukaan (itseäni tämä kyllä rasittaaaaaa..!) eli useaan kertaan (viisikin kertaa) olen ottamassa syliin ja useaan kertaan sitten en otakaan kun ei halua...