Onko lapsesi mennyt aina kaikille kaverien synttäreille joille on kutsuttu?

- johonkin ei vain ole halunnut mennä, koska ei tykkää päivänsankarista

- joskus ollaan oltu reissussa

- kerran pyydettiin " naapuriin" synttäreille, eikä lapsi edes tuntenut tätä synttärisankaria ollenkaan!

- ollut muuta menoa

- lapsi ei ole halunnut

matkoilla tai sairaana.

tarhaa takana ja sitä myöten myös kaverisynttäreitä.



Ei menisi jos olisi muuta tärkeämpää tai sairaana. Mikään mä en tykkää siitä ei oikein kelpaa syyksi.

syynä se että tämän eskarikaverin jonka juhlat olivat äiti oli sen tyylinen että ei lasten tekemisiä vahtinut ja lapsi kavereineen sai mennä ja tulla aivan miten halusi heillä ollessaan (tämän olin sivusta seuraten nähnyt ja myös kuullut eräältä äidiltä jonka lapsi oli kerran ollut tuossa perheessä kylässä).

Eli siis en luottanut tuohon äitiin että vahtiiko mitä synttäreillä tuollainen n. 10 lapsen joukko puuhaa joten en päästänyt lasta menemään.

Syitä voi olla esim:

-muuta menoa

-lapsi ei tahdo mennä

-emme tunne kutsujia kunnolla

-kutsut huonoon aikaan (esim liian myöhään illalla tms)



Miksi kysyt?

Ja tietysti myös tuo sairastelu/toipilaana olo, synttäreillä kun yleensä mätetään herkkuja ja riehutaan, mikä harvemmin edistää parantumista.



T. 9

olen yrittänyt opettaa lapsilleni, että vaikka jostain " ei tykkää" , niin kohtelias ja ystävällinen pitää olla. Eli jos kutsu käy niin mennään. Eri asia on sairastelut/matkat yms..

Kerran ollut sellainen meno, ettei toinen millään päässyt. Välillä on siirrelty joitain perheen vähemmän tärkeitä menoja, kun jommalla kummalla lapsista ollut hyvän ystävän synttärit. Meidän lasten synttäreille on yleensä tullut kaikki kutsutut, yksi on joskus voinut olla poissa, matkan, sairauden ja kerran unohduksenkin takia.

kun olimme lapsen serkun rippijuhlissa toisella puolella Suomea.

Olivat hyviä ystävyksiä kerran, sitten se loppui.



Harmitti, kun kaverin äitikään ei ollut eilen huomaavinaan, kun nähtiin.

yhden kerran ei päässyt kun oltiin mummolassa käymässä juuri silloin. Mielestäni on epäkohteliasta olla menemättä ellei ole pakottava syy

Miksi ihmeessä pitäisi?

Kutsusta voi kohteliaasti kieltäytyä ja olla muuten hyväkäytöksinen tätä kohtaan, mutta juhliin ei sentään tarvitse mennä.

Huhhuh!

Kerran oli kahdet synttärit samana päivänä: toiset aamupäivällä ja toiset illalla. Kun pääsimme aamupäivän synttäreistä kotiin, olisi ollut puoli tuntia aikaa ja olisi taas pitänyt lähteä matkaan. Päätin perua ne toiset synttärit.



Isännän mielestä ei tarvitse joka synttäreille mennä. Hänen mielestään täytyy kavereille välillä näyttää, että lapsellamme on myös oma tahto eli hän ei juokse joka kutsun perässä aivan kuin kalastelisi vain synttärikutsuja.



Lapsemme oli kerran tottelematon tosi pahasti ja minä suutuin. Sanoin, että hän ei pääse kaverin synttäreille, koska ei tottele ja lapsi ei vieläkään totellut. Tein siis sen, mitä olin uhkaillutkin ja synttäreitä ei tullut.

esim. mummon 70-vuotissynttärit tai oman veljen synttärit ajavat kaverisynttärien edelle.



Mutta muuten mennään. Synttärikemuissa on hauskaa!

Eipä ole vielä tullut mieleen, että synttärikutsuilla käyminen olisi oman tahdon puutetta ja synttärikutsujen kalastelua. Ehkäpä se olikin isännän eikä lapsen tahto, jota piti näyttää?



Ainakin meidän lapsille synttärit ovat sen verran tärkeitä, että kaverin synttäreille pääsyllä uhkailu on kohtuutonta. Jos olisin niin joskus suutuksissani tehnyt, olisin varmaan itse myöntänyt lapselleni olleeni kohtuuton ja perunut uhkaukseni. Aikuinenkin voi joskus käyttäytyä typerästi ja puhua ajattelemattomasti, mutta puheensa voi joskus myös perua.













Tässä pari syytä.

Kerran oli kahdet synttärit samana päivänä: toiset aamupäivällä ja toiset illalla. Kun pääsimme aamupäivän synttäreistä kotiin, olisi ollut puoli tuntia aikaa ja olisi taas pitänyt lähteä matkaan. Päätin perua ne toiset synttärit.



Isännän mielestä ei tarvitse joka synttäreille mennä. Hänen mielestään täytyy kavereille välillä näyttää, että lapsellamme on myös oma tahto eli hän ei juokse joka kutsun perässä aivan kuin kalastelisi vain synttärikutsuja.



Lapsemme oli kerran tottelematon tosi pahasti ja minä suutuin. Sanoin, että hän ei pääse kaverin synttäreille, koska ei tottele ja lapsi ei vieläkään totellut. Tein siis sen, mitä olin uhkaillutkin ja synttäreitä ei tullut.

Ajateltu, että se olisi jonkinlainen sovinnon ele ja mahdollisuus luoda jonkinlainen suhde näihinkin kavereihin.

Mutta yleensä omia menoja yms. sumplitaan synttäreiden takia. Esim. tänään lapsi jätti menemättä maksulliseen harrastukseensa, koska halusi mennä luokkakaverinsa synttäreille.

kyllä nyt vanhempien pitäisi opettaa lapsilleen, että vaikka jostain ei nyt niin tykkäisikään, niin kyllä toimeen pitää tulla! Eipä ole koskaan tullut mieleenkään, että joku jättäisi menemättä synttäreille vaan sen takia, ettei tykkää päivänsankarista!

joka hyväksyy tai osittain välittää oman tuntemuksensa lapselle, että synttäreille ei tarvitse mennä, jos toisesta ei tykkää.



Samoin todella huonoa on, että vanhempi ei päästä lasta rankaisukeinona toisen lapsen synttäreille. Vanhempi ei tässä tapauksessa ymmärrä, että kyseessä on synttärisankarille tärkeät juhlat. Loukaavaa vanhemman puolelta, että hän toimii näin.



Fiksu vanhempi kannustaa lasta menemään ja näyttämään, että jokainen ihminen on arvokas.



Kiusaustapaukset on toivottavasti hoidettu ja niitä ei sotketa synttäreihin.