Lue keskustelun säännöt.
Mies lähti. Kertokaa, mitä tapahtui!
14.08.2007 |
Olen aivan ymmällä, enkä tajua mistään mitään. On meillä ollut vaikeuksia paljonkin ja parisuhdeterapiassakin ollaan jo käyty, tosin miehen mielestä siitä ei ole hyötyä. (2 kertaa ollaan käyty) Nyt muutama päivä taakse päin meillä on ollut kovasti töitä ja nukkumiset sekä muu perus huolenpito on jäänyt hieman vähiin. Vuorottelemme puolitoista-vuotiaan lapsemme hoidossa, toinen on kotona hänen kanssaan, kun toinen töissä. Miehellä oli lyhyet yöunet takanaan ja hänen syödessään aamupalaksi chapattaa sanoin, että " aikooko hän sen kokonan syödä" (chapattasta riittää neljä palaa), kun mies aloitti kolmannen leipäpalan voitelun ja neljäskin oli jo siinä edessä pöydällä. Hän ei vastannut mitään, jätti voitelun kesken, nakkasi juustot ja margariinit jääkaappiin, kävi vessassa ja lähti.
Ja tänään hän nimenomaan olisi saanut nukkua päiväunet kunnolla ja kerätä voimia. Mies lähti joskus ennen klo 13:a ja soitti päivällä pari kertaa niin etten kuullut puheluja, koska puhelimeni oli piippauksella ja kävimme kirjastossa ja kaupassa. Soitin sitten hänelle takaisin ja hän kyseli vain huomispäivän ohjelmasta. Minua hiukan ärsytti, ettei voinut kommentoida yhtäkkistä kotoa poistumistaan millään tavalla, ja sitten kun hän sanoi, että " ei hänellä ollut oikeastaan muuta" , sanoin närkästyneenä vain että " okei, moi" ja suljin puhelimen. Klo 21 tienoilla laitoin hänelle tekstiviestin, ettei kotona ole margariinia, jos haluaa syödä leipää sitten kun tulee (eli että sitä pitäisi vielä käydä ostamassa). Tähän hän vastasi tunnin viiveellä, ettei ole tulossa kotiin. Ja nyt ei enää vastaa ollenkaan.
Tulkitkaa mulle, mitä tapahtui, mä en oikeasti tajua yhtään!
Kommentit (29)
Kopsattu netistä, kuukkeli löysi:
Varsinkin Roomassa käytetään leivontaan myös muuta kuin jauhoja ja hiivaa, esimerkiksi oliiviöljyä ja silputtuja oliiveja. ¿ Italian ulkopuolella nimi kirjoitetaan hyvin monella eri tavalla, varsin usein mm. Pohjoismaissa ja Saksassa muodossa giabatta ja Suomessa chiapatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä taas miesten puolustajia riittää akkojen valtakunnassa. Nainen on raskaana (noilla viikoilla väsymys on suurimmillaan), tekee töitä, hoitaa lasta - ja mies-parka polttaa kääminsä, kun hänelle jotakin poikkipuolista uskaltaa sanoa.
Mies on teille joku hemmetin puolijumala, jota pitää hyysätä ja ymmärtää loputtomiin!! Naisen arvo on siinä, saako hän miehen tai saako pidetyksi miehen. Naisella itsellään ei mitään arvoa ole. Sitten yritetään miettiä, miksei tasa-arvo toteudu...! Hohhoh, kyllä sinne on valovuosien matka tällä menolla.
Sitten nämä irvailijat, jotka toisen ongelmiin vastaavat aina pilkkaavasti tai sanamuotoon tarttuen (vrt. salsahameet, chiapatat jne.). Te olette niitä koululuokan kusipäitä, jotka hörähtivät nauruun aina kun joku vastasi väärin. Olisiko aika kehittyä jo ihmisinä? Vai voiko netissä anonymiteetin turvin suoltaa suustaan mitä paskaa tahansa - ettei tarvitse välittää toisen tunteista, käytöstavoista tai moraalista pennin vertaa? Mikään ei taida kolahtaa...? Se kertoo kyllä siitä, että joku on sydämessä peruuttamattomasti puutunut ja kuollut.
Jos teillä on muutenkin parisuhde ihan rempallaan, niin miksi hankkiuduit uudelleen raskaaksi?
Se tulee olemaan teidän suhteelle viimeinen pisara. Kannattas välillä miettiä asioita järjelläkin.
Tosin ukkoni lähtee autolla ajelmaan ja tulee yöksi kotiin. Mutta siis mekinollaan käyty parisuhdeterapiassa ½ vuotta kunnes alkoi loksahdella. Ja tosiaan se lapsi hoitoon. Ja aloittakaa seurustelu uudelleen. muksu hoitoon vaikka mummolaan ja sitten leffaan ja syömään jne. Te olette selvästi pistäneen parisuhteenne jäähylle koska olette tehneet lapsen. Niin ei saa tehdä. Joten treffeille..
T: 18 vuotta saman ukon kanssa vaikka puolessa välissä meinasi ero tulla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi hoitoon vaan, ja annat olla vielä silloinkin kun jäät itse äitiyslomalle. Vaikka muutaman päivän viikossa! Ei puolitoistavuotiaan hoitoonvieminen nyt niiiin kauheeta voi olla!
mmatkin osapuolet ajautuvat tiettyyn rooliin suhteessa, asioita ei selvitetä eikä ratkaisuja (esim. miten yhteistä ja omaa aikaa saataisiin enemmän) haeta ajoissa...Sitten ne tietyt roolit (nalkuttava akka, välinpitämätön ja kireä ukko) vaan syvenevät ja vakiintuvat eikä kumpikaan enää osaa murtaa noidankehää ja palata siihen aikaan kun oltiin vielä mies ja nainen ja kumppanit, ei pelkästään äiti ja isä/eukko ja äijä...
Mutta ei kaikissa lapsiperheissä kyllä ole tuollaista! Ei meillä koskaan ole ollut. Työtä, keskustelua ja MOLEMMINPUOLISTA sitoutumista se on vaatinut, mutta kyllä me olemme selvinneet kahden lapsen vauva- ja taaperovuosista (toinen nyt ekalla, toinen 5-vuotias) ihan rakastavaisina, miehenä ja naisena, jotka edelleen näkevät toisensa myös eroottisina, rakastettavina ja kumppaneina. Kyllä meilläkin on ollut vaikeita aikoja, mutta juuri tuohon emme ole sortuneet, että alkaisimme käyttäytyä toisiamme kohtaan tavalla, joka jotenkin tuntuu monien mielestä olevan oikeutettua perheessä, vaikka he eivät koskaan ulkopuoleisille (esim. ystäville) puhuisi samaan malliin; nalkuttavasti, halventavasti, kyllästyneesti.
Varmasti ap:lla on vaikeaa pahoinvointeineen jne, mutta marttyyriasenne (" siksi vain huomautin leivästä, kun TARVITSEN sitä raskaushormooneiden takia, ja kohta lentää laatta" ) ja sen varjolla nalkuttaminen on juuri sellaista ärsyttävää vaimo-käyttäytymistä, jota en muuten minäkään jaksaisi katsella, jos se toistuu jatkuvasti.
Kai ap nyt itse olisi saanut otettua leivän palan, jos sitä haluaa, vai pitikö odottaa ja katsoa ensin,montako mies syö? En ymmärrä. Ja ennen kaikkea se, että asiat voi sanoa niin monella eri tavalla! Miksei ap voinut sitten suoraan sanoa miehelle, ihan reippaalla ja kivalla äänellä, että " kulta, antaisitkos palan sitä leipää minullekin, nyt kuvottaa, eikä oikein tuo tumma leipä maistuisi millään" ? Mies tuskin on mikään ajatusten lukija, eikä voi tietää haluaako ap juuri sitä leipää. Ymmärrän hyvin senkin aikuisen ihmisen asenteen, että " mitä ihmettä se tuota toista rasittaa, kuinka monta palaa leipää syön aamiaiseksi" .
Juuri pienet asiat, se miten jotain jatkuvasti ilmaisee toiselle, ovat niitä, joista suuret asiat (niin ongelmat kuin suhteen hyvänä pysyminenkin) koostuvat. Sillä on vissi ero, sanooko tyypillisesti " rakas, ojentaisitko suolan" vai " aiotko omia sen suolan" ...Itse olen ottanut sellaisen linjan, että turhista en jaksa valittaa tai huomauttaa, ja silloinkin kun on aiheellista jostain huomauttaa, sen voi tehdä puhumalla kumppanille kuin aikuiselle, tasavertaiselle ihmiselle, ei kuten alempiarvoiselle tai lapselle, jota pitää jotenkin ojentaa. Kertoa kumppanille suoraan, mikä arsyttää ja miksi, tai mitä haluaa, sekä perustella oma kantansa, ei NALKUTTAA. Ja puolestaan hyvät asiat kannattaa sanoa AINA kun ne tulevat mieleen: " Tuo paita sopii sinulle tosi hyvin, olet tosi komea/kaunis" , " Oletsä pessyt kaikki pyykit? Vau! Sähän oot ihan sankari" jne.
Ap:n kengissä lähettäisin miehelle viestin tyyliin " onhan tämä vaikeaa, mutta rakastan sinua ja yritetäänkö yhdessä vielä miettiä, miten saataisiin homma raiteilleen" . Jos parisuhdeterapia ei ole teidän juttu, kokeilkaa puhumista ihan kahdestaan. Sitä tarvitaan PALJON! Lapsi hoitoon viikonlopuksi ja alatte selvittää sotkua. Ei syyttelemällä toisianne, vaan yhdessä miettimällä mikä ja missä vaiheessa on mennyt pieleen. Mitä toivoisitte toisiltanne, ovatko toiveenne molempien mielestä kohtuullisia. Mietitte kompromisseja ja käytännön ratkaisuja, joilla homma saataisiin molempien kohdalta vähintään siedettäväksi ja sitten alatte järjestelmällisesti toteuttaa niitä toimintamalleja. Ja huom! molempien pitää kiinnittää huomiota myös (ja ensisijaisesti) omaan, ei pelkästään toisen käytökseen. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.
Tietysti tähän yritykseen tarvitaan molempien aito halu. Ap:n kannattaa aluksi selvittää, onko miehellä tätä halua. Ja huom! ei syyttelemällä tyyliin " no, haluatko sinä edes pelastaa meidän suhdetta" , vaan ihan rehellisesti, ilman katkeruutta sanomalla ja näyttämällä, että itse haluaa oikeasti vielä yrittää ja lähteä puhtaalta pöydältä; haluaako mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aivan varmasti rankempaa kohdata vanhempien avioero kuin olla päivähoidossa...