Mieheni mielestä äitiys saa naiset sekaisin, millään muulla ei
ole enää merkitystä kuin tarpeella olla mahdollisimman hyvä äiti. Ensin närkästyin toden teolla tuosta kommentista ja ajattelin, että TOTTAKAI vauva on äidilleen koko elämä ja mies on aika vajaa jos ei sitä tajua. Mutta tänään luin kirjastossa uusinta vauvaa (tai mahdollisesti kaksplussaa) ja siinä oli artikkeli siitä, miten vielä leikki-ikäistenkin isistä noin puolet kokee, että omassa liitossa on vakavia ristiriitoja ja peräti 60% taisi olla seksielämäänsä tyytymättömiä.
Jos asiaa yrittää noin kylmän viileästi ajatella miehen näkökulmasta niin tässä taitaa piillä pieni totuuden siemen. Miehen elämään mahtuu isyyden lisäksi yleensä paljon muutakin mutta pikkulapset täyttävät naisen elämän niin ettei sinne tahdo edes se oma mies mahtua. Itse ainakin rehellisyyden nimissä lakkasin olemasta Sanna ja muutuin ÄIDIKSI. Vasta nyt kun lapsi on leikki-ikäinen huomaan saaneeni itseni takaisin, vaikka tietysti en sitä tyttöä joka olin ennen äidiksi tuloa.
Ja vielä, mieheni mielestä meidän olisi pitänyt hommata lapselle hoitaja useammin, koska elämästä pikkulapsen kanssa katosi vuosiksi vapaus ja siitä tuli pelkkää uuvuttavaa syöttö- ja nukutusrumbaa.
Mielipiteitä??
Siinä tulee sitä yhdessäoloaikaa ja sitten kun lapset ovat nukkumassa, niin on sitä omaa aikaakin vähän.
Minusta se on ihan luonnollista, ettei entistä elämää voi jatkaa lasten syntymän jälkeen, vaan yhdessäolemisen muoto muuttuu. Silti voi parisuhde voida hyvin ja rakkaus kukoistaa.
Jos haluaa sitä loputonta romantiikkaa ja yhdessäoloa, niin silloin pitäisi miettiä tekeekö lapsia ollenkaan.