Työpaikkahaastatteluista kysymys valitsijoille

puheliaisuutta ja sosiaalista kanssakäymistä, mitä se nyt sitten onkaan... niin voisi kuvitella, että minutkin on työpaikkoihin valittu taitojeni vuoksi eikä niinkään siksi, että saan aina puheripulin työpaikkahaastatteluissa? Tavallaan lohduttavaa. Mietin aamulla tätä keskustelua ja sitä, että kuinka moni nuorehko (30-40) vuotias nainen oikeasti jaksaa olla sosiaalinen keski-ikäisten miesten seurassa?



ap

ja yleensä se menee jännityksen piikkiin. Itse en palkkaa ketään siksi, että hän on erityisen sosiaalinen vaan siksi, että hän soveltuu hyvin tehtävään. Olen ainakin tähän asti ollut siinä luulossa, että ihmiset hakevat vain sellaisiin tehtäviin, jotka edes jossain määrin heitä kiinnostavat. Viimeisimmän haastattelurumban jälkeen olen valmis muuttamaan mielipidettäni; osa haastatelluista ei ollut lainkaan työstä kiinnostunut eikä kyseessä ollut työosoituskaan (työkkäristä siis)... Ehkä työhaastattelukokemusta hankkimassa?!?



Mutta mielestäni kokonaisuus ratkaisee; itse kiinnitän aika paljon huomiota siihen, miten haastateltava vastaa kysymyksiin. Ja henkilö, jolla on paljon lyhyitä työsuhteita saattaa vaikuttaa epäilyttävältä; varsinkin jos tyyppi vaikuttaa haastattelussa " täydelliseltä" . Joskus soitto viimeisimpään työpaikkaan kannattaa; " minkä taakseen jättää sen edestään löytää..." Määräaikaiset pätkätyöt on asia erikseen mutta jos on jatkuvasti irtisanoutunut niin jotain on pahasti hukassa.

siis yltiösosiaalista tapausta. Minä olen aina pärjännyt haastatteluissa hyvin ja työni olen hoitanut, silti olen enemmän sitä syrjäänvetäytyvää tyyppiä...

Itseäni vain ahdistaa se sosiaalinen puoli ja ehkä lopulta vastuukin. Kuitenkin vuosien myötä on tullut haettua aina vain vaativampiin ja vaativampiin tehtäviin ja toisaalta ei minun papereilla enää postimerkkejä edes pääse liimaamaan. Jokaisessa työpaikassa olen ollut vähintään kaksi vuotta ja aina lähtenyt ihan pätevällä syyllä.

Enkä tajua miksi sitten haen paikkoihin, joissa tiedän lopulta ahdistuvani. JOtenkin kuvittelen, että olisin oppinut jotain edellisistä paikoista ja että tuleva työ olisi erilaista, mutta sitten se arki tulee ja arkistokaapit kiinnostaisivat enemmän kuin työkaverit.



ap

Se kyllä juontaa alkunsa jo kouluajoilta... Koulukiusaajat prkle!

vaan selvittää tilanne: mikä ahdistaa, miksi ihmiset tai työ tuntuu ahdistavalta, miten tilanne paranisi. Työpaikan vaihtaminen ei mielestäni ole ratkaisu tilanteeseen. Ehkä työpaikalta löytyy ratkaisu tilanteeseen esim. lyhennetty työaika, työtehtävän vaihtaminen tai toimenkuvan laajentaminen tms.



Oletko myös täydellisyyden tavoittelija? Voitko tehdä työtä, jossa on " ahdistavia" piirteitä (esim. pakko olla toisten kanssa tekemisissä)? Jos tavoittelet täydellisyyttä, niin luultavasti et tyydy melko hyvään tai keskinkertaiseen työpaikkaan. Ja luultavasti olet hieman masokisti itseäsi kohtaan eli haluatkin " rääkätä" itseäsi. ;) Ehkä etsit rajojasi... Ja vastuu voi ahdistaa, jos ei sitä ole valmis ottamaan. Osaatko muuten sanoa " ei" ? Jos vaikka sinua pyydetään tekemään jotain (työtehtävä siis) mitä et oikeasti haluaisi tehdä; pystytkö kieltäytymään vai suostutko?



Omaan itsekin hyvin paljon näitä syrjään vetäytyvän ja hiljaisen ihmisen piirteitä mutta olen myöskin työssä, jossa on paljon vastuuta ja olen jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Olen " oppinut" elämään asian kanssa; töissä voin ja saan olla erilainen kuin kotioloissa. Työtehtäväni ja yksityiselämäni vaativat minulta eriasioita; voin omalla ajallani olla vaikka yksikseni mutta työssäni olen ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin. Vastuu ei saa painaa työajan ulkopuolella ja työ/vapaa-aika on pysyttävä pitämään erillään.



Kaikki kertovat työhaastattelussa tulevansa toimeen kaikkien kanssa ja olevan sosiaalisia; en siis juurikaan anna painoarvoa näille fraaseille. Jo pelkkä ihmisen olemus kertoo enemmän... Silmä kyllä harjaantuu etsimään ihmisestä niitä piirteitä, joita työntekijältä edellytämme. Pyrimme tekemään haastattelutilanteesta rennomman, että myös jännittäjät rentoutuisivat ja saisimme totuudenmukaisemman kuvan työnhakijasta. Minä ainakin väitän tunnistavani joukosta kaltaisesi henkilöt, jotka syystä tai toisesta antavat sosiaalisemman kuvan itsestään kuin haluaisivat.



t. 12

Sosiaalinen on sellainen, joka haluaa olla muiden kanssa ja hänelle on ehdottoman tärkeää, että hänestä pidetään. Sosiaaliset taidot ovat kokonaan eri asia. Voi olla sosiaalinen ihminen, jolla ei ole sosiaalisia taitoja. Ujo perustemperamentti ei mitenkään kerro sosiaalisuudesta, sosiaalisista taidoista tai niiden puutteesta. Nämä ovat eri asioita.



Työpaikoille ei pitäisi etsiä " sosiaalisia" ihmisiä, vaan sellaisia, jotka osaavat hyvin sitä työtä. Monesti ei edes mietitä, millaista sosiaalista olemista kyseinen työ oikeasti edellyttää, vaan jotenkin itsestäänselvyytenä vain etsitään " sosiaalista" tyyppiä. Sosiaalinen on tässä lainausmerkeissä siksi, että joku ulospäinsuuntautuneisuus ja puheliaisuus (joita pidetään merkkeinä sosiaalisuudesta) eivät vielä takaa että tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa.

ellei sitten ole kyse paikasta, jossa täytyy olla selkeästi hyvin sosiaalinen ja todella paljon ihmisten/asiakkaiden kanssa.



oleellista on että hoitaa työnsä hyvin ja omaa ne sosiaaliset perustaidot.



en meinsi mainostamaan että ryhmissä oleminen on hankalaa, ehkä olisi parempi sanoa niin osaa tehdä töitä itsenäisesti, ilman ryhmän taustatukea.



terv. yksi rekrytoija

mitähän työtä se voisi olla?



ap

Mutta meillä testataan lähes kaikki työntekijät ja siinä käy ilmi, onko oikeasti sosiaalinen eli tuo ei ole ollut ongelma.

Sellaista työtä ei enää ole olemassakaan, jota tehtäisiin yksin.



Mitä jos hakisit vaivaasi hoitoa. Sulla saattaa olla taipumusta persoonallishäiriöiseen käyttäytymiseen. Googlette vaikka sellaista kuin " estynyt persoonallisuus" . Juttele lääkärille, tällainen patouma pystytään psyykkaamaan sinusta ulos.



Sitten alkuperäiseen kysymykseen: Työpaikkahaastatteluissa en tosiaankaan pääse selville haastateltavasti kovinkaan paljon. Itse käytän 6 kk koeaikaa siihen tarkoitukseen. Ilmeisesti sulla on hyvät paperit.

On niin turhauttavaa kun otetaan työhön jossa pitäisi olla reipas useampien ihmisten seurassa esimerkiksi kokouksessa. Tai vaikka koulutustilanteessa huomioida kaikki ja olla jopa hauska välillä. Olen oikeasti ujo ja hiljainen ja syrjään vetäytyvä. En ole niitä, jotka reippaasti ottavat tilanteet haltuun tuosta vaan. Sitten minua vaivaa se, että monesti joudun työskentelemään keski-ikäisten miesten seurassa. Ei muuten ongelma, mutta jään aina vähän alakynteen keskusteluissa kun olen nuorehko nainen.

Minkä tyyppistä se psyykkaus olisi? Keskustelua terapeutin kanssa? Onko jollain kokemusta?



ap

Maksimihan on se 4 kk ellei työ oikeasti vaadi pidempää harjoittelujaksoa jolloin tosiaan vaan _harjoitellaan_?

Vierailija:

Itse käytän 6 kk koeaikaa siihen tarkoitukseen.

esittämään pirteää, sosiaalista ulospäinsuuntautujaa. Mikäli pääsen töihin, ajan myötä se oma, omissa oloissaan viihtyvä jurottaja hiipii kehiin.

Mutta niillä todellisilla persoonallisuuden piirteillä ei töitä saa, joten on esitettävä iloista ja avointa. Sitähän ne kait haluaa...

Nyt teen loistavaa työtä, sekin kakkostyö, eli jaan aamulla lehtiä. Siinä saa olla yksin eikä todellakaan törmää muihin kuin satunnaisesti. Työaika 02.30-6-00. Suosittelen.

Mitä joku sanoi, ettei mitään työtä voi enää itseisesti tehdä, se on puppua. Kyllä niitä töitä löytyy...