3-vuotias ei suostunut nukkumaan joten seisoo nyt nurkassa.

Mulle ja mun miehelle tekisi ihan hyvää lukea se. Välillä tuntuu, että meidän " vaistot" ei ole riittävät, kun lapselle rajoja laittaessa pidämme tiukastikin sylissä. Monet läheiset ovat ihmetelleet, kun emme rankaise/nöyryytä lasta mm. nurkalla.

pitäis lukea viestit tarkemmin.



t: 50

mun mielestä on turhan julmaa laittaa noin pieni lapsi yksin pimeän huoneen nurkkaan seisomaan.

Tuntuu vaan et tän päivän aikuiset ei kestä edes omaa kasvuansa, saati että auttais siinä lastaan ihan oikeesti.



Ja pakko tunnustaa, et olen monesti saanut kuulla hämmästelyjä ihmisiltä jotka on meihin tutustunu että miten nuo lapset voi olla noin tasapainoisia- ja he ovat samalla myös hyvin temperamentikkaita. Suomalaiseen tapaan, sori tämä " omakehu" , mut on kyllä tuon sylissäpitämisjutun ansiota.



terv. edelliset aiheesta kirjoittanut

Voihan sitä kokeilla jos ei ole aikaisemmin kokeillut. Nämä lapset on niin erilaisia, toisiin tepsii toiset jutut ja toisiin toiset.



T. 20

Menin sitten syömään, en ole syönyt mitään sitten lounaan, niin eikös kolli ole keittiössä utelemassa " mitä tä työt?" . Lähti aika lujaa omaan sänkyynsä.

Kiinnipito on tarkoitettu autistien ym. rauhoittamiseksi sellaisissa tilanteissa jotta eivät loukkaisi itseään.



Ei natsimutsien poliisikoululeikkeihin!

Onko se lasta kohtaan oikein, että koska sinä olet halunnut enemmän lapsia saa lapsesi huonoa huomiota/ ei huomiota lainkaan? Sitten ihmettelet, kun toinen kehtaa riehua. Kai se riehuu, jos se on ainut tapa saada huomiota.

nyt ei enää toimikaan (tyttö 2v8kk). Hirveä kikkailu nukkumaanmenon kanssa, lällättää ja laulelee satujen lukemisen aikaan, leikkii unileluilla, nousee istumaan, läpsii ja potkii mua ja jos kiellän tai komennan, nauraa vaan päälle. On niin jumalattoman raivostuttavaa tuo touhu, että pinna meinaa palaa aivan totaalisesti (itse olen vielä tosi helposti hermostuvaa tyyppiä). Tänään otin uuden asenteen, pehmeämmän keinon käyttöön, eli otin hänet syliin iltasadun lukemisen ajaksi ja se toimi! Sen jälkeen meni kiltisti sänkyyn, tosin yritti muutaman kerran saada mun huomion ja hermot menemään, mutta kun istuin vaan ihan hiljaa enkä ollut huomaavinaankan, niin aika nopeasti lopetti ja kävi nukkumaan.



Mutta se ei ole aina niin yksinkertaista tuo touhu, saattaapi teillekin tulla sellaisia kausia rutiineista huolimatta, että nukkumaanmeno on ihan horroria...

Kun en tätä mistään kristallipallosta nähnyt niin en tiennyt. Olen pahoillani.

Ap, joko nukkuu?

Kumpikin vanhempi laittaa yhden lapsen nukkumaan, joten sille hitaasti nukahtavallekin on aikaa. Rasittavaahan se on, kun koko ilta aina tärvääntyy siinä, mutta ei tuosta pojasta ole mitään pikasammutusnappia löytynyt. Sen nukahtamista ei nopeuta iltakylvyt, uimahallit, retkipäivät, päiväunien jättäminen väliin, jne. Kaikki mahdollinen on kokeiltu. Mutta mikäpä muu meidän vanhempien hommaa olisi kuin hoitaa lapsia heidän tarpeensa huomioiden.



Niinä iltoina, kun toinen vanhempi on yksin laittamassa lapset nukkumaan, niin hitaasti nukahtava laitetaan katsomaan videota siksi aikaa, kun nopeammin nukahtava käydään laittamassa nukkumaan. Sen jälkeen tän hitaamman kanssa on aikaa nukkua vierellä vaikka pari tuntia. Ei ole mihinkään kiirettä.

Viimeksi (viime keväänä) lapsella oli nukkumaan mennessä niin hirveä raivari että heitteli tavaroita ja kävi päälle, pakkohan se jollain tavalla on pysäyttää. On uskomatonta millaisia raivareita normaalisti tosi hyväntuulinen lapsi voi saada. Yleensä lapsi menee nukkumaan sopuisasti; pisut, pesut ja pusut, heiheit ja kohta lapsi nukkuu. Musta ei natsiäitiä saisi tekemälläkään...

Kyllä sitä kiinnipitoa käytetään muillakin kuin autisteilla, esim. adhd-lasten rauhoittamisessa.

Vierailija:

Kiinnipito on tarkoitettu autistien ym. rauhoittamiseksi sellaisissa tilanteissa jotta eivät loukkaisi itseään.

Ei natsimutsien poliisikoululeikkeihin!

jonka kanssa ei auta kuin toisto, kärsivällisyys ja rakkaus. Kyllä hänestäkin tyytyväisen ja " helpon" saa, mutta joka asiassa se ottaa enemmän työtä. Ehkä minun on helppo sitten täällä laukoa, koska pitkään luulin kakkien pikkuisten olevan hänen kaltaisiaan. En ystävien ja sukulaistenkaan puheiden perusteella ymmärtänyt meillä oikeasti olevan kaiken hieman vaikeaa. Seuraava lapsi muutti käsitystäni.

Eli kuvio on yksi aikuinen-kolme lasta. Ei pysty illasta toiseen käyttämään yhden nukkumaanmenoon kolmea tuntia.



Ja nokkelimmat teistä varmaan pystyivät päättelemään, että raportoin täällä, jotta saisin tukea. En siis mene raivoissani mylvimään 3-vuotiaalle keskellä yötä.



Nyt nukkuu:)

Jos lapsellasi olisi joku muu asia (vaikka lukemaan oppiminen) yhtä vaikeaa kuin rauhoittuminen ja nukahtaminen, niin menisikö sinulla silloin pinna niin pahasti, että hänelle " mylvisit" ?

Paiskoo kirjat seinille ja kieltäytyy niihin koskemasta. Suuttuisitko silloin hänelle?



Minulla on todella vaikea lukihäiriö ja käytökseni oli kuvaamani kaltaista. Jos vanhempani eivät olisi minua jaksaneet tukea ja kannustaa, en varmasti ikinä olisi saanut näin hyvää itsetuntoa. Olen uskaltautunut opiskelemaan todella pitkälle, vaikka lukeminen ja kirjoittaminen ovat edelleen minulle vaikeampia asioita kuin monelle muulle.

Hänelle tulee tunne, ettei hän kelpaa tai ole riittävä. Jos hänellä on vaikeaa auta häntä. Älä suutu hänelle asioista, joille hän ei mitään voi.

No, en jaksa alkaa jankkaamaan... Hyvää yötä.

seisotuksen jälkeen

Vierailija:

Aha, nyt hipsi kaikessa hiljaisuudessa sänkyynsä.