Takana rankka synnytys ja nyt hirveä vauvakuume :/

Ystäväni synnytti esikoisensa ja hän repesi rankasti. Imukupilla revittiin ja paikat oli todella levällään. Hän oli monta kuukautta toipilaana.



Sai toisen lapsensa parin suoden päästä tästä synnytyksestä, eikä laitettu yhtään tikkiä. Kuntopyöräili 4 päivää synnytyksestä.



Että näinkin voi käydä. Kyllä se yleensä kuitenkin helpompi on se toinen kerta.

niin saa käydä läpi edellistä synnytystä kätilön kanssa. Hän osaisi ammattimaisesti vastata mitkä riskit seuraavassa synnytyksessä on jne. Itse kävin traumaattisen synnytyksen jälkeen ja tuo käynti helpotti paljon, sain mm. suunnitella seuraavan synnytyksen kivunlievityksiä ja uskon tuon käynnin takia saaneeni spinaalipuudutuksen aikaisemmin (viime hetkell silti!) kun papereista lukivat minun olevan "pelkopotilas". Toinen synnytys olikin sitten lasten leikkiä ensimmäiseen verrattuna ja selvisin pienellä repeämällä ilman tikkejä :)

Toinen kerta oli paljon helpompi ja selvisin yhdellä tikillä. Synnytyksien väli 1,5v. ja toka meni pelkän ilokaasun voimalla.

Pidin sitä aika kamalana, ja vannoin etten toista lasta ikinä tee. Olin kauan kipeä, ja nimenomaan tuntui että paikat tippuu kun vähän pitempään kävelee, en myöskään rakastunut lapseeni heti. Synnytyksestä jäi traumoja. En saanut kivunlievitystä. Lapsi oli aivan hirveän koliikkinen tapaus, mulla oli ehkä vähän masennuksen alkuakin. No, lapsi sitten kuitenkin 3kk:n koliikin jälkeen muuttui mitä ihanimmaksi ja nauravaisimmaksi mitä olla voi. Kun hän oli n. 8kk, halusin toisen. Se saikin alkunsa heti. 1,5 vuoden päästä synnytin kuopuksen. Synnytys ei ollut edellistä helpompi, kuitenkin erilainen, parempi kokemuksena. ilokaasulla mentiin. Synnytyksen jälkeen heti pääsin kävelemään ja olo oli mainio. Jälkivuotoakaan ei tullut kauaa.



Itse pelkäsin, että toisellakin koliikki ym. ja vauva-aika olisi taas raastavaa, mutta toisin kävi. Kuopus ei ole ollu ollenkaan vatsavaivainen, vaan todella kiltti tapaus. :) Tsemppiä!

Tarkoitin tietty, et lapsille jäi ikäeroa tuo 1,5 vuotta....... t. 5

Repesin siis pahasti ekassa synnytyksessä (ponnistin vähän vajaa kolme tuntia koska lääkäriä ei saatu paikalle) ja tikattiin kauan ja hartaasti. Varmaan 10 kuukautta meni ennen kuin tunsin olevani jotenkin kunnossa. Kaikki vakuutteli että toisessa synnytyksessä ei enää repeä ja kaikki sujuu kuin leikki.



No tulin uudestaan raskaaksi ja synnytin kaksi vuotta myöhemmin. Ja repesin entistä pahemmin vaikka ponnistusvaihe oli nopeampi ja synnytyskin. Jouduin suoraan leikkaussaliin III. asteen repeämien takia. Toipuminen oli tällä kerralla nopeampaa mutta aika pahat fiilikset jäi. Eli jos kolmosta koskaan tulee, menen varmasti pelkopolin kautta enkä ikinä enää synnytä alateitse.



Kaikki ovat yksilöitä ja sanoivat että tosi harvinaista on tällanen mutta oon oppinu että mitä vaan voi tapahtua. Kannattaa siis miettiä asiat etukäteen ja olla varma ennen kuin tulee uudestaan raskaaksi. Ja käydä juttelemassa jonkun kanssa tuntemuksistaan.

Mullakin eka salatiesynnytys oli karmea. Toka ja kolmas syntyi suunnitellulla sektiolla, ikäeroa vain 1v1kk. Sektio huomattavasti parempi vaihtoehto. Siitä vaan!

Pahat repeämät, kymmeniä tikkejä ja vuoden toipumisaika. Pelkäsin toista synnytystä ihan hirveästi mutta niin vain tuli vauva maailmaan jättämättä minuun jälkeäkään. Lähdin samana päivänä sairaalasta kotiin. Synnytystavallakin saattoi olla vaikutusta, sillä eka piti pinnistellä sängyllä ja toisen pusasin jakkaralla ulos.

Sain epiduraalin, joka epäonnistui ja puudutti vain jalat.

Muistan kuinka vannoin itkua pidätellen, että jos täältä elävänä selviän niin ikinä en enää takaisin tule! =) Toipuminen kesti kauan ja välilihan haavakin aukesi. Olin kauhuissani kun sitä ei alettu mitenkään korjaamaan. En pystyny istumaan pitkään aikaan ja käveleminen oli hankalaa.



No, toinen oli huomattavasti helpompi tapaus. Pystyin istumaan ja kävelemään saman tien. Toipunen oli hurjan nopeaa.

Ja kolmas olikin sit jo oikea unelmasynnytys spinaalin kera. =) Tuntui että olisin voinut suoraan salista lähteä vauvan kanssa kotiin.



Myös minulla ensimmäisen lapsen kanssa äidinrakkaus tuli viiveellä. Toisen kanssa se oli jo valmiina ja osasin aivan erilain nauttia vauvasta. Ja kolmannen kanssa sitten se onkin jo yhtä auvoista aurinkoa. =)

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että äitiyden onni on vain kerta kerran jälkeen suurempaa.

Meillä kyllä kaikki vauvat ovat olleet kilttejä ja tyytyväisiä.

Tuosta ikäerosta. Meillä eka väli on 1v8kk ja toinen väli 1v 4kk.

Ei kyllä ole mitään negatiivista tullut esiin ikäeron lyhyydestä. Mustasukkaisuutta ei juurikaan ole esiintynyt, kun meillä vauvat on olleet aina koko perheen yhteisiä. Ei ole äidin vauva, vaan yhteinen vauva jota saa halia ja ottaa syliin jo heti sairaalassa äidin tai isin valvonnassa. Näin sisarusrakkauskin alkaa kasvaa heti lasten välillä.

Ja kun lapsia on kaksi, osaat automaattisesti erotella välttämättömät työt turhista ja aikaa jää molemmille.

Toinen lapsi ei ole yhtä aikaa vievä kuin ensimmäinen. =)



t. 10