Lue keskustelun säännöt.
G: Miksei sinulla ole tukiverkkoa?
13.08.2007 |
Moni sanoo, että ei ole paikkaa minne lasta viedä yöksi. Miten se tapahtui?
nimim. yh, jolla liiankin iso tukiverkko, aina olisi lapsia tulossa, omaani en niin usein edes halua yökylään, että vastapalvelukset menisivät päittäin
Kommentit (38)
Siis että mun lasta ei vahi kukaan, kun en mä vahi kenenkään muun lapsia. En tunne täältä perheitä ylipäänsä. Tai pari tunnen, mutta eipä niitten kanssa voisi olla mitään vastavuoroista, kun niillä asuu kaikki mummot, papat, kummit, serkut ja tädit kahden kilsan säteellä. Ja nimenomaan, minä en ala keneltäkään kerjäämään.
No kohta alkaa taas normaali arki ja päiväkoti. Sithän tää koko " ongelma" taas ratkeaa. Päiväkoti on se tukiverkko.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis sitä tukiverkkoa. Olen ujo ja pelkään ihmisiä, en tutustu helposti enkä vaivaa nähdenkään nopeasti. Lisäksi olen pettynyt ihmisiin niin monta kertaa ettei enää oikein kiinnosta yrittääkään. Kai minä vaadin liikaa, mutta miksi haluaisin ympärilleni itsekeskeisiä hölmöjä?
Sukulaiset ovat kaukana ja eikä nekään kaikki ole kovin ihania ihmisiä.
tarhassa ja kaverisynttäreillä, joihin kutsutaan myös vanhempia voi tutustua toisiin ihmisiin.
Jos et ole töissä, puistossa on myös äitejä. MLL:llä on perhekerhoja, kirkoilla on kerhoja. Joka puolella on äitejä, jotka joutuvat joskus kodin ulkopuolellekin.
Ja kyllä 4-vuotiaat ainakin meillä jo ITSE kutsuvat toisiaan leikkimään vanhempien luvalla!
Juttelemaan vaan reippaasti, sitten kotiin kahville ja sitten muutaman kahvittelukerran jälkeen lapset voi usuttaa kutsumaan toisiaan kylään.
Helppoa kun vaan uskaltaa mennä juttelemaan ja tutustua.
Kun äiti on katkera, arka, pettynyt ja ujo - joudut sinäkin olemaan aina vain kotona surkean äidin kanssa.
Kaikilla meillä on surumme ja taakkamme, mutta lasten takia kannattaa luopua itsesäälistä ja katkeruudesta!
Mulla on aika paljon muutakin tekemistä, eikä todella aikaa istua puistoissa tai kahviloissa. Ja ehkä olen sentyyppinen ihminen, että en niin paljon kaipaakaan hälinää ympärilleni.
Eli periaatteessa mulla ei ole ongelmaa istua täällä kotona yksin joka ikinen päivä. Nyt vähä vituttaa, kun pitää sairastaa lapsen kaa samaan aikaan.
Jos mulla ois rahaa, niin mä hoitaisin itselleni sen tukiverkon soittamalla lastenhoitajan paikalle niin saisin ite painua minne kiinnostaa. Mut kun ei oo, niin oon siis kotona. Yksinkertaista. En mä vaivaa toisia ihimisä omilla menoillani.
10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äitini on kuollut, isään ei ole yhteyksiä, sisaruksia minulla ei ole. Miehen perhe asuu ulkomailla.
Ystäviä on mutta... yksi lapseton pariskunta on sanonut suoraan ettei halua hoitaa vaippaikäistä taaperoa. Osalla on kiire- töistä vaan puhutaan joten en edes yritä ruinata heiltä lapsen hoitoapua. Osalla on samanikäinen lapsi/a, mutta tukiverkko omasta takaa (isovanhemmat hoitaa joka viikko). ja yhtään yh:aa en tunne...
lapseni on onnellinen kanssani. En minä häneen ole pettynyt enkä katkera, enkä minä häntä pelkää.
Mutta kyllä, minä luopuisin siitä jos pystyisin. Vaan kun en pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ketään kiinnosta sun lapset, jos sua ei kiinnosta kenenkään muun lapset. Se nyt on tuhat kertaa jo yritetty sanoa, että ITSEKIN pitää tehdä jotain, ei voi odottaa, että joku tulee kysymään, että saisikos nuo teidän ihanat lapsoset yökylään...
Mä olen esim. tutustunut muihin äiteihin omassa rapussani ihan vaan pihalla juttelemalla, puistossa käymällä, ja esikoisen kerhokavereiden äiteihin siinä kun niitä lapsia sinne viedään ja haetaan.
Vierailija:
Ei isovanhempia, serkkuja, ei kavereita joita mun lapset kiinnostaisi.
EN ole se kenelle juttusi esitit, kirjoittelin tuolla alussa.
koska miehen vanhemmat asuvat yli 500 km päässä ja hekin ovat aina omissa jutuissaan, matkoilla tms., omat vanhemmat vanhoja ja raihnaisia, omat sisarukset paljon vanhempia kuin minä ja hyvin etäisiä, vaikka asuvatkin samassa kaupungissa. Ystävät lapsettomia uraihmisiä. Naapurit haluavat olla omissa oloissaan. Onneksi on tarha: meidän perheen pelastus, ja harrastukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni asuu myös suurimman osan vuodesta ulkomailla.
Äitini asuu eri paikkakunnalla kanssamme ja tekee vuorotyötä. + ei oikein enää muista miten pieniä lapsia hoidetaan. ;D
Veljelleni perheellä on itselläkin aika kortilla ja pieni lapsi, niin ei viitsi vaivata heitä.
Pikkuveljeni ja hänen kihlattunsa ovat vahtineet poikaa kerran pari tuntia ja hyvin meni. Mutta hekin asuvat eri paikkakunnalla, vaikea sovitella aikatauluja yhteen.
Ystäväni on kerran vahtinut poikaa myös sen pari tuntia, mutta hänkin asuu eri paikkakunnalla ja on vuorotyössä ja lisäksi viettää usein vapaapäivät kaukosuhteensa luona.
Vielä asioita mutkistamaan; me olemme molemmat työssä + mies vielä opiskelee ja hoidamme pojan kotona.
Emmekä oikein edes kaipaa poikaa hoitoon, kun aika muutenkin kortilla, niin kun on vapaata, niin kiva vaan puuhailla perheen kans kotosalla tai muuten.
Vierailija:
Isäni asuu myös suurimman osan vuodesta ulkomailla.
Äitini asuu eri paikkakunnalla kanssamme ja tekee vuorotyötä. + ei oikein enää muista miten pieniä lapsia hoidetaan. ;D
Veljelleni perheellä on itselläkin aika kortilla ja pieni lapsi, niin ei viitsi vaivata heitä.
Pikkuveljeni ja hänen kihlattunsa ovat vahtineet poikaa kerran pari tuntia ja hyvin meni. Mutta hekin asuvat eri paikkakunnalla, vaikea sovitella aikatauluja yhteen.
Ystäväni on kerran vahtinut poikaa myös sen pari tuntia, mutta hänkin asuu eri paikkakunnalla ja on vuorotyössä ja lisäksi viettää usein vapaapäivät kaukosuhteensa luona.
Vielä asioita mutkistamaan; me olemme molemmat työssä + mies vielä opiskelee ja hoidamme pojan kotona.
Emmekä oikein edes kaipaa poikaa hoitoon, kun aika muutenkin kortilla, niin kun on vapaata, niin kiva vaan puuhailla perheen kans kotosalla tai muuten.
Niin ja muille äititutuille en poikaa jättäisi. Mukavia ovat, ei siinä mitään,ja mukava viettää aikaa yhdessä, mutta mutta.... Ehkä kasvatustavat on erilaisia tai jotain....:)
Ja miehen sukulaiset täällä Suomessakin asuvat kaukana. + heillä on muutenkin niin erilaiset kasvatustavat, että en jättäisi heille poikaa hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni työn vuoksi. Emme osaa kunnolla maan kieltä, eivätkä lapsetkaan puhu vielä edes Englantia.
- asun eri maassa kuin koko oma sukuni
- miehen suvussa ei ole kuin vanhainkodissa oleva anoppi ja toisessa maassa asuva velipoika
- miehen kaveripiirissä on lähinnä sinkkumiehiä, joita tapaa oikeastaan vaan töissä, eivätkä ole läheisiä
- omat lapsuuden- ja nuoruudenystäväni asuvat eri maassa kuin me
- opiskelujen aikaiset ystävät asuvat ihan eri puolella maata
- paikan päällä tuntemani ihmiset ovat lähinnä hyvänpäiväntuttuja, joihin en ole saanut sen läheisempää kosketusta ja tuttavuutta syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a) oma sukuni on erittäin vähän sukurakas. Vihdoin vanhin siskoni asiasta on minun kanssani puhunut ja olemme sentään jo ylittäneet 40 vuotta kaikki. Tosin tämä vanhin siskoni ei ole koskaan käynyt luonani, vaan jos tapaan hänet, käyn itse hänen luonaan.
b) asun eri paikkakunnalla kuin kukaan siskoistani. He eivät käy luonani muutenkaan - saati kävisivät sen takia, että pitäisi auttaa lastenhoidossa.
c) mieheni on maahanmuuttaja ja hänen sukuaan ei asu lainkaan Suomessa.
d) äitini on jo 80v ja sairaalloinen. Hän asuu muutenkin eri paikkakunnalla, joten ei jaksa edes matkustaa meidän luoksemme.
e) minä en vain ole tutustunut sellaisiin ihmisiin, joille voisi antaa lapset hoitoon. Voi osittain johtua oman sukuni kylmyydestä, koska tässä tilanteessa ei ole oppinut sitä, että osaisi vierasta pyytää avuksi, kun ei oma sukukaan koskaan halua auttaa.
Meillä myös se, että en tiedä, mihin meille majoittaisi pienen yökyläilijän, siis että vastavuoroisuutta olisi hankala järjestää. Asutaan vähän ahtaasti. Monella tutulla perheellä leikki-ikäisen lisäksi vauva, joten ei edes kehtaisi rasittaa.
Päiväkoti on meidänkin paras turvaverkko. Ja MLL:n ostohoitajat silloin, kun rahaa liikenee, eli pari-kolme kertaa vuodessa.
Vierailija:
Ei ketään kiinnosta sun lapset, jos sua ei kiinnosta kenenkään muun lapset. Se nyt on tuhat kertaa jo yritetty sanoa, että ITSEKIN pitää tehdä jotain, ei voi odottaa, että joku tulee kysymään, että saisikos nuo teidän ihanat lapsoset yökylään...
Tässä on vähän omaa tulkintaa, koska en tiedä kaikkea, mitä on tapahtunut ennen kuin muutimme tuonne. Meillä on eräs naapuri, joka on sanonut suoraan, että hän ei halua ottaa minkäänlaista vastuuta toisten lapsista. Tämä tarkoittaa jopa viiden minuutin oleskelua pihalla siten, että muiden lapset ovat ilman vanhempia pihalla.
Olen kuullut, että ennen kuin muutimme tuonne, hän oli riitaantunut jo kahden perheen kanssa siten, että he eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa. Lapset leikkivät pihalla keskenään.
Loput olen päätellyt sitten itse. Koska taloyhtiömme on pieni, niin tämän yhden naapurin asenne ja riitaantuminen muiden kanssa on tehnyt sen, että kukaan ei oikein enää uskalla tutustua kehenkään, vaan kaikki mieluummin pysyvät sisätiloissa tai ainakin kaukana naapureista.
Sitten kun lapset itse pyytää päästä omille kavereille yöksi, asia on ihan eri.
Meillä on tukiverkkomme, isovanhemmat molemmin puolin, toiset asuu kyllä n. 200 kilsan päässä, mutta tulevat avuksi jos tarvitaan pitempiaikaista hoitoa (mutta siis meille, emme lähetä lapsia postipakettina heille). Myös miehen veli perheineen asuu lähellä, saamme tilapäistä lastenhoitoapua sieltäkin, samoin he meiltä.
Muttamutta, pääasiassa tulemme toimeen ilmankin tukiverkkoamme. Sen olemassaolo on hyvä tietää, mutta harvoin sitä tulee käytettyä. Tai no, pihalla lapsemme viihtyy myös naapureiden pihoilla. Me äidit/isät emme enää kulje näiden isompien perässä, vaan saavat olla rauhassa. Pienemmät (alle 4v) kukin vielä vahtii itse.
Ei isovanhempia, serkkuja, ei kavereita joita mun lapset kiinnostaisi.
EN ole se kenelle juttusi esitit, kirjoittelin tuolla alussa.