*** MAALIKSET ' 05 uuteen viikkoon! ***

Me käytiin eilen allekirjoittamassa talon kauppakirjat!!! Ostettiin ssi maaliskuussa 08 valmistuva omakotitalo. Mä en ole ikinä asunut omakotitalossa joten olen todella innoissani!!! Nyt se on meiän. Ja tää kerrostalokolmio laitetaan sitten hieman myöhemmin myyntiin : )



Kalamami taas

Onnea Kalamamille talokaupoista! Voih..olisipa ihanaa asua kerrankin ihan uudessa talossa, meitin ok- talo on valmistunut muistaakseni -65 joten ei ole uudesta tietoakaan :/

Tuulialle jaksuja ja tsemppiä oksutautiin, toivottavasti nyt itse säästytte miehesi kanssa ettei mene viikonloppu plörinäksi!

Tel: Meillä on myös iltakukkuja. Minua itseäni se ei nyt niin haittaa kun olen lomilla mutta miehen kello soi klo 4 aamulla joten kaipaisi illalla unta aikasteen. Neiti huutelee tuonne kymppiin saakka ties mitä sängystään. Olen kyllä nukuttanut päivällä mutta herättelen viimeistään 2 tunnin unien jälkeen. Hoidossa ei keskiviikkona malttanut nukkua ollenkaan mutta ilta meni siitä huolimatta ihan ok. No, nyt tämän päivän jälkeen miehellä on 2 viikkoa iltavuoroa joten tämä rytmi voi vielä hetken säilyä. Neiti nukkuu siis klo 22-08 yöllä ja päivällä 1-2 tuntia päikkäreitä. Unentarve hänellä on kutakuinkin 12 tuntia/vrk.

Ihanaa kun tuli vähän viileämpää!!! Liekkö sit tämä raskaus vai mikä mutta olo on ollut välillä tosi tukala! Vaikka rv ei ole vielä kun 28 niin kyllähän on norsumainen olo jo.

Miul oli aamulla inhokki hammaslääkäri ja vein neidin hoitoon kun mieskin on taas töissä klo 5-20. Hammaskiveä löytyi ja sitä rapsutellaan parin viikon päästä pois, reikiä sen sijaan ei ollut taaskaan yhtään!

No mutta nyt teen vähän kotihommeleita ja lepäilen, viime yö meni valvoessa kun oli niin hikinen olo.

Hei vaan kaikille!

Niin ja kiva kun aiemmin kävi pari " taustailijaa" kirjoittelemassa, TuuliEmilia ainakin! Lisää kiitos! :)

Missä insinööriäiti luuraa? Entä Pippandii?

Ensiksi Tuulialle jaksamiset ja paranemiset tautitupaan.



Ja Kalamamille onnittelut talokaupoista.



Meillä tuntuu puuhaa riittävän. Koulu ja eskari alkoi isommilla ja hyvin on mennyt. Maaliskuista olen totutellut sitten päiväkotiin. Ollaan oltu siellä yhdessä ja nyt on ollut 1-2h pätkiä yksinkin. Tänään jätin ekan kerran päiväuniaikaan-saas nähdä kuinka menee, hieman pelottaa.



Tiedän olevani aika jästipää ja teen lasteni kanssa yleensä niin kuin parhaaksi näen. Päiväkotiin totutteluun olen varannut 3viikkoa ja tosiaan alkuun olin yhdessä maaliskuisen kanssa: Yksi tädeistä jo vähän kypsähti minun paikalla oloon ja sanoi siitä. No keskustelimme ihan asiallisesti, mutta aika tiukasti ja olimme molemmat yhtä joustamattomia näkökannoissamme (jos olisi ilmaissut asian toisin=nätimmin, olisin ollut itse vähemmän puolustuskannalla). No toisaalta tiesinkin että sanomista varmaan tulee paikalla olostani. Mutta toisaalta maaliskuisemme ei ole tällä tyylillä kertaakaan vielä jäänyt itkemään ja hakiessa ollut vielä ihan ok, eli vaikka varmasti on hänelle uutta ja vähän rankkaa, mutta ei ole vielä mennyt liian vaikeaksi. Nyt vaan pelkään nuo päiväunet, kun niissä en voi auttaa sopeutumaan kun en saa olla paikalla:(



Tuntuu muutamalla tädillä siellä päiväkodissa olevan linja että ihan normaalia se on kun lapsi itkee kun jätetään ja kyllä se loppuu kun vanhempi lähtee. Tämähän on toisaalta totta, mutta pieni lapsi kyllä yleensä itkee aidosti ja itkun sävyt vaihtelevat kertoen onko lapsella isompikin paniikki vai ei. Nyt päiväkodissa aloitti varmaan maaliskuisemme ikäinen tyttö (tai ihan hitusen vanhempi) samoihin aikoihin ja hän itkee päivisin jatkuvasti ja hokee äiti tulee hakemaan/mummo tulee hakemaan. Kurja on ollut katsella sitä itkua, mutta tietenkin pääsee hoitajan syliin rauhoittumaan. Mutta jos saan tutustumisen ja rutiinit menemään maaliskuisellamme mielummin hyvillä mielin ilman suurempia tunteenpurkauksia ja itkua, niin mielummin niin. Samalla ei tulisi negatiivista kierrettä että päiväkotiin menosta tulee lapselle " peikko" jota pelätä. Eli aika silkkihansikkain nyt yritän tätä päiväkotiin sopeutumista.



Eli päiväkotiin sopeutuminen on meillä nyt prioteetissa aika korkealla. Esikoulun ja koulun osalta sitä vastoin jo huokasin helpotuksesta, niihin ei niin tarvitse kiinnittää huomiota, vaan homma toimii jo heti alusta. Työt alkaa sitten vajaan kahden viikon kuluttua.



Muutenkin on ollut kiirettä. Oli jo vanhempainilta koulusta, hippokisat, esikoisen jalkapallomatsi, keskimmäisen harrastusselvittämistä, viime viikolla vielä nähtiin tuttuja ennen koulun alkua ja viimeiset hellekelit ollaan oltu rannalla. Isommilla lapsilla on kavereiden synttärit edessä ja koko perheellä on tuttavan pojan synttärit tulossa viikonloppuna ja viime viikonloppuna oltiin kummipojan synttäreillä. Lisäksi voi olla että pidetään rapujuhlat tänään. Huoh, pitäisi siivota- on todella vaiheessa kun takuuremontit pyörii meidän talossa juuri nyt myös. Alesta käytiin vielä ostamassa puutarhakalusteet ja sen öljyäminenkin on vielä minulta vaiheessa. Lisäksi tietty normaalit kauppareissut+kaikki kodin/vaatehankinnat pariksi seuraavaksi kuukaudeksi ja joka viikolle on lääkäreitä ja hammaslääkäreitä riittämiin. Eli yritän hoitaa asioita mahdollisimman pitkälle kuntoon ennen kuin työt alkavat.



Lukemassa olen toki käynyt välissä teidän kuulumisianne, mutta en ole paljoa jaksanut kirjoittaa. Nyt sitten intouduin aika omanapaiseen kirjoitukseen: Sorry.

Siis kyllä itkut on ollut tässä lähellä. Meillä vaan tauti jyllää ja jyllää. Mimmi tosiaan oli jo ns.terve, kun taas sitten torstai-iltana oksenteli ja taas eilen illalla. Moona oksenteli to ja pe, nyt kovassa kuumeessa. Mie aloitin to/pe yöllä ja mies sitten ripuloi, ja oksensi muutaman kerran eilen.



Oma olo on ihan hyvä, mutta voipuneen väsynyt lattialla makaamisen tai sohvalla istumisen(lasten oksettamisen), pyykkäämisen, luuttuamisen takia. Ihan hirveä tauti. Jospa nyt tää alkaisi menemään jo ohi. Mie en jaksa enää yhtään edellisen kaltaisia öitä.



Viikonlopun riennot meni siis mönkään. Mie varmaan ihan illalla liityn polttrijoukkoon mukaan. Meillä on liput Viikatetta katsomaan.



Sen verran oikoluin että kalamamia pitää onnitella. Onnea tosi paljon.



Nyt miuta taas tarvitaan..



T

Ensimmäinen työviikko on pitänyt vauhdissa. Mukavaa on taas ollut pitkästä aikaa ja lapsetkin ovat jatkaneet hoitourallaan siitä, mihin kaikki keväällä jäi.. Tosin pienempi on iltaisin ollut aikasta lailla äidissään kiinni - siksikin kone on pysynyt kiinni. Olen ollut hirmuisen väsynytkin, kun ohjelmassa muutakin kuin kotioloa ja pihalla tai rannalla leikkimistä ;)).



Oikeastaan tulin piipahtamaan vain. Kalamamille onnea uuteen kotiin! Ja Tuulialle erityisen lämpimät paranemissäteet!! Toivottavasti tauti on jo hellittänyt!



TEL: Onko junat pysyneet aikatauluissaan? Oletko ennättänyt hyvin töihin ja takaisin kotiin? Ihan vain mielenkiinnosta kyselen, että miten reissunaisen elämä on alkanut ;))



Nyt siis iltahommiin ja lukemaan hetkeksi ja sitten nukkumaan. Mies vie (iltavuoroviikko kun hällä on) lapset ensi viikolla hoitoon, joten minulla on ruhtinaallisen rauhalliset aamut luvassa. Jes. Illat sitten tietty vauhtia riittää ja äitiä viedään.



Pippandii