Kasvatusalan ammattilaiset onko yli3-v. lapsen parasta olla hoidossa?

kaverikontaktit kylläkin eli jos ei ole hoidossa, niin sitten kerhoon, puistotoimintaan ym. Tosin lapset ovat tässäkin yksilöitä. Meidän poika oli jo 3-vuotiaana sellainen, että sain koko ajan olla taikomassa jostain seuraa ja nyt 4-vuotiaana on ihan pakko saada päivittäin olla kavereiden kanssa.



PsM

Se jos kotiohjelma on sohvalla löhöilyä ja piirrettyjä kahdeksan tuntia päivässä, niin parempi sitten ehkä osa-aikahoidossa. Jos äiti taas jaksaa ulkoilla, etsiä lapsikontakteja ja tehdä kaikkea kotitöistä lähtien yhdessä, niin sitten se äiti on paras mahdollinen hoitaja. Ei ne piirretytkään huono juttu ole, mutta valitettavan monissa perheissä ne korvaa kaiken muun ohjelman.



Itse olin kouluikään kotona ja sitten yksityisellä hoitajalla, jossa oli vain minä ja neljä vuotta nuorempi sisko. Luin 5-vuotiaana, olin erittäin koulukypsä ja osasin toimia rauhallisesti ryhmässä. Mutta sainkin käydä seurakunnan kerhoa ja hoitaja oli kanssani oikeasti: jutteli, luki, keskusteli, retkeili jne.

t: 12

Ei tarvitse olla hoidossa.

Tärkeää on silti huolehtia että lapsella on vertaiskavereita, eli oman kehitystasonsa mukaisia ystäviä. Siis käykää kerhossa, leikkipuistossa yms.

Toiset kaipaavat paljon ikätovereidensa seuraa, toisille taas riittää vielä 3-4v. äidin ja sisarusten seura.



Itse yritin laittaa todella arkaa esikoispoikaani 3-vuotiaana kerhoon. Ei onnistunut millään ja täditkin sanoivat, että voisi olla vielä hyvä odottaa vuosi, kun kerran ei ole pakko.



4-vuotiaana kerhoilut alkoivatkin sitten sujua paremmin, tosin silloinkin olisi mielummin ollut kotona äidin ja pikkuveljen kanssa.



5-vuotiaana sitten jo selvästi odotti niitä päiviä, jolloin pääsi kavereiden kanssa leikkimään.



Nyt menossa eskariin. Jännittää kovasti mutta toisaalta uskon, että kun rutiinit tulevat tutuiksi, pärjää poikani siellä mainiosti.



t. kotiäiti, KM

Jos kotona ei jakseta yhtään nähdä vaivaa, on lapsen parempi hoidossa. Lapsen on myös parempi hoidossa, jos kotona oleva vanhempi ei tunne kotona oloaan hyväksi, ei kannata väkisin...



Mutta jos kotona on motivoituneet vanhemmat ja lapsella on kontakteja myös omanikäisiin, miksei voisi olla kotona esikouluun saakka?

Hoidossa olo pitkän päivän on täyttä työtä lapselle. Toki joitakin taitoja kehittyy hoidossa oleville lapsille paremmin, esim omatoimisuus ja puolensa pitäminen ongelmatilanteissa. Mutta ovatko nämä sitten vaakakupissa tärkeimpiä kuin turvallisuuden tunne ja tasapainoisuus? Minusta eivät ole. Lapsi saa olla kotona rauhassa rakkaidensa kanssa ja tuntea kodin lämmön ja turvallisuuden. Toki kotona olevalle lapselle tukee huolehtia esimerkiksi edes jonkinlaisesta päivärytmistä ja riittävien virikkeiden antamisesta. Tämä asettaa haasteita kotona olevalle aikuiselle, mutta toisaalta ei niiden virikkeiden tarvitse olla mitään kovin erikoisia ja hienoja. Riittää kyllä vallam mainiosti esimerkiksi säännölliset ulkoilut ja mielellään jossain puistossa tai jossain muutta jossa on muitakin lapsia tai sitten esimerkiksi seurakunnan kerho täyttää tämän haasteen. Kotona muuten riittää kun lapsi otetaan mukaan esimerkiksi kotitöihin äidin kanssa, ei tarvitse joka päivä askarrella joitain hienoja juttuja. Antakaa rakkautta ja aikaa lapselle jos se vain on taloudellisesti mahdollista. Lapsuus on niin nopeasti ohitse, 7 vuotta on järjettömän lyhyt aika. En tuomitse ketään joka vie lapsensa hoitoon mutta tämä on minun omakohtainen kokemukseni ja mielipiteeni.

Aika jännä, että virikkeet niin usein mielletään pelkäksi askarteluksi.



Itse katsoisin, että kotona ei tarvitse askarrella päivääkään, ja silti lapsi voi saada rutkasti " virikkeitä" , kuten tahdotaan sanoa.



Kotona tehdään kodin puuhia, pölyrätin heiluttaminen käy pienelle (ja vähän suuremmallekin) virikkeestä. Mennään kauppaan. Tehdään ruokaa ja leivotaan. Kenties on oma puutarha ja siellä tehdään jotain. Leikitään ulkona ja sisällä, aikuisen ei todellakaan aina tarvitse leikkiä lapsen kanssa, jotta lapsi saisi virikkeitä, mutta jokin sysäys silloin tällöin on tarpeen (vaikka aloittaa pikkasen uudenlaista legorakennelmaa, josta lapsi sitten jatkaa ja ottaa ohjat).



Ulkona voi harjoittaa samanaikaisesti varhaiskasvatuksen " orientaatioista" useampia. Vaikkapa niin, että lasketaan yhdessä montako käpyä maassa näkyy, mietitään mistä puusta ne ovat tippuneet ja kuka syö käpyjä jne.



Sosiaalisuus on lapselle hyväksi, mutta senkin voi saavuttaa muilla keinoin. Käydään moikkaamassa isotätiä tai pikkuserkkuja, mennään leikkipuistoon jne.



Jos kotivanhempi vain makaa av:lla päivästä toiseen, olisi ehkä parempi lapselle olla päivähoidossa.



5