Eikö ketään muuta ole hävettänyt kotona oleminen?

Nykyäänhän on suurinta muotia olla kotiäiti, siis vieläpä pitkän kaavan mukaan!

Yleensä ihmiset ihmettelevät että miten teillä on varaa. Minä vastaan rehellisesti että meillä ei ole lainoja (olemme 22v kumpikin) ja pienillä tuloilla pärjää kun pitää menotkin pieninä, pidämme tärkeänä että lapset ovat pieninä kotihoidossa.



Sitten kysytään että enkö minä aio hankkia ammattia. Vastaan ihan rehellisesti että jatkan opiskeluja kyllä ja aion vielä hankkia ammatin, mutta että jos pitää nyt valita ammatin saamisen tai lasten välillä, valitsen ehdottomasti lapset.



Enkä häpeä yhtään, minua hävettäisi jos ison palkan takia laittaisin 9kk ikäisen hoitoon.

mutta ulkopuolisuuden tunnetta ja sitä että minua pidettiin jotenkin tyhmänä, sitä tunsin ja siitä kärsin eniten.

Yhteiskuntakaan ei kovin korkealle taida arvostaa.

Nyt olen ylpeä siitä, että olen voinut ja ennenkaikkea jaksoin olla lasten kanssa niin pitkään. Palkan saan lasteni kanssa joka päivä ihanan avoimilla väleillä ja heidän palautteestaan.

Nyt olen töissä ja siitä onnellinen.

Tärkeintä minun mielestäni on se, että jokainen tekee ne ratkaisut jotka tuntuvat oikeilta ja hyviltä omassa perheessään. Silloin voi aidosti nauttia ja olla onnellinen. Koskaan en ajatellut olevani miehen elätti, sillä mies arvosti valtavasti, että olin kotona ja tuin häntä kun hän perusti yrityksensä. Nyt osamme ovat liki vaihtuneet. Mies pystyy olemaan enemmän kotona.

Osasyy kotona olemisratkaisuun toi pitkäaikaissairas lapsi.

Tiedämme, että kotiäitiyteni takaa lapsille parhaan mahdollisen hoitomuodon. He jäisivät paljosta paitsi, jos menisivät tarhaan/pph:lle tai meille tulisi hoitaja kotiin. Aijon olla kotona muksujen kaa vielä piiiiitkääään, koska haaveena olisi se suurperhe :D



Koko perhe on kyllä tästä niin onnellinen, et muksut saavat olla kotona. Esikoinen aloittaa nyt eskarin ja tuntuu hyvältä, että saan olla lähettämässä häntä sinne ja ottamaan vastaan :)

Jos mies kuolee, saan henkivakuutuksesta rahat, leskeneläkkeen ja lapset saavat omat eläkkeensä.

Jos mies jättää, saan puolet omaisuudestamme. Ei se tosin ole huimaksi ehtinyt vielä karttua, mutta on tässä asuntolainaa jo jonkin verran maksettu.

Sitäpaitsi... Jos jompikumpi em. asioista tapahtuu, voinhan aina mennä töihin tienaamaan.

Vierailija:

jos mies jättää tai kuolee, on hiukan heikko tilanne

taloudellisesti. Loppupeleissä voi luottaa vain itseensä.

Ei häpeäminen todellakaan ole itsetuntokysymys. Ainakaan minun kohdallani.

Ja meillä mieskin kannusti olemaan kotona, eikä koskaan vihjannut siihen, että minä vain kulutan, mutta en tuo rahaa taloon.



Kyse lienee - tietysti - omasta asenteestani. Jos mietin, ketä kahdehdin - niin kahdehdin Sari Baldaufia tms. Naista, joka on korkeassa asemassa, älykäs, menestyvä jne. Ilmeisesti alitajuntani tajusi tuolloin, kuinka kaukana olin Sari Baldaufista kotiäitivuosina...

Korvaussumma lähes yhtä suuri kuin asuntolaina. Jos toinen kuolee, ei toisella tule ongelmia selvitytyä loppulainasta.

t. 30

Se osoittaa vahvaa itsetuntoa, että uskaltaa tehdä eritavalla kuin valtavirta. Toisaalta se kertoo usein siitä, että taloudellisesti ei ole pakko mennä töihin. Ja näitä molempia seikkoja saatetaan kadehtia...

Jos on hyvä itsetunto, ei häpeä itseään ja ratkaisujaan. Jos on huono, ei muuta teekään kuin mieti mitä muut ajattelee ja kysele, eikö muita hävetä tää tai tuo...

kahdehtiminen ei ole itsetuntokysymys. Kateus kertoo siitä, mitä sinä sisimmässäsi haluat tehdä. Jokainen ihminen kadehtii jotain - ja jokainen löytää omat halunsa kateutensa taustalta.



ap

t. ap

itsetuntokysymys!



Aika hullua edes miettiä jotakin julkisuuden hahmoa ja vertailla itseään siihen jne.

No, viestissäni otin esimerkiksi julkisuuden hahmon, jotta saan viestini esille. Käytännössä tarkoitin, että tunnen kateutta aina, kun luen artikkelin jostain naisjohtajasta, joka täyttää tietyt mittarini.



Kateus ei aina ole itsetuntokysymys. Myös hyvällä itsetunnolla varustetut kadehtivat. Jos et ketään kahdehti, et mitään tavoittele.



ap

ilman kokemusta saa helposti vain hanttihommia, maksimikuukausipalkka on usein alle 2000 euroa.



Jos henkivakuutussumma on 200.000 euroa, voit laskea kauan sillä tulee toimeen asuntolainan maksamisen jälkeen. Muista vähentää summasta pääomatulovero.



Eläkkeesi ei tule olemaan huima, leskeneläkkeenkin voit tarkistuttaa. Saatat yllättyä summien pienuudesta.



On myös mahdollista, että unelmamiehesi jostain kumman syystä hullaantuu kymmenen vuoden päästä toiseen naiseen ja jättää sinut. Jos teillä ei ole avioehtoa, saat osituksessa puolet omaisuudestanne, mutta et leskeneläkettä tai muuta taloudellista tukea kuin elarit (jos lapset uskotaan yksin sinun huoltoosi) siihen saakka, kunnes lapset täyttävät 18. Töihin olisi useampien siinä tilanteessa mentävä ja työikää saattaa olla jäljellä vaikka 15 vuotta - se on pitkä aika hanttihommissa. Eläkkeesi jäisi pieneksi.



Kaikkeen kannattaa varautua.

vain vähän lapselliselta...



Minä kyllä olen superkunnianhimoinen ja tavoittelen kaikenlaista, mutten osaa ollenkaan liittää siihen kateutta tai muita ihmisiä. Se on kisaa, jota käyn ihan itseni kanssa, enkä vertaile muihin.

avot! Kyse on minun omasta kisasta itseni kanssa. Ei siitä, miltä näytän ulospäin. Tavallaan selitin kotona olon syitä itselleni. Tällä hetkellä olen 4,5 vuotta kauempana tavoitteestani.



ap



ps. henk koht kateuteni kohde ei ole Baldauf. Hän on kuulemma täys kusipää

Tämän palstan asenne kotiäitejä kohtaan on kyllä uskomaton.

Onko niin vaikea uskoa, että kotiäidilläkin voi olla ammatti ja työkokemusta?

Ei kai tässä muutenkaan ole puhutta koko iän kestävästä kotiäitiydestä? Jos mies hullantuu toiseen naiseen 10 vuoden päästä, olen itse ollut jo vuosia taas työelämässä. Asuntolainaa on makseltu jo tosi kivasti jne.

t. 30

Vierailija:

ilman kokemusta saa helposti vain hanttihommia, maksimikuukausipalkka on usein alle 2000 euroa.

Jos henkivakuutussumma on 200.000 euroa, voit laskea kauan sillä tulee toimeen asuntolainan maksamisen jälkeen. Muista vähentää summasta pääomatulovero.

Eläkkeesi ei tule olemaan huima, leskeneläkkeenkin voit tarkistuttaa. Saatat yllättyä summien pienuudesta.

On myös mahdollista, että unelmamiehesi jostain kumman syystä hullaantuu kymmenen vuoden päästä toiseen naiseen ja jättää sinut. Jos teillä ei ole avioehtoa, saat osituksessa puolet omaisuudestanne, mutta et leskeneläkettä tai muuta taloudellista tukea kuin elarit (jos lapset uskotaan yksin sinun huoltoosi) siihen saakka, kunnes lapset täyttävät 18. Töihin olisi useampien siinä tilanteessa mentävä ja työikää saattaa olla jäljellä vaikka 15 vuotta - se on pitkä aika hanttihommissa. Eläkkeesi jäisi pieneksi.

Kaikkeen kannattaa varautua.

mutta enpä tiedä mitä nyt tuosta haukkumisesta kostut.



Minusta kannattaisi aina naisten pitää yhteisrintamaa, koska se on ainoa tapa saada niitä muitakin naisia johtotehtäviin.



Pätevälle ihmiselle ei kotivuodet ole rasite. Olihan Elisabet Rehnkin kotona vuosikymmenet ja nousi pressaehdokkaaksi...

Appivanhemmat ja muut sukulaiset sekä työkaveritkin odottavat pikaista paluuta työelämään. Aion kuitenkin olla kotona pitempään kuin kukaan uskoisi toisen lapsen synnyttyä. Lasten lapsuus on ainutkertainen asia, ja minä kyllä ehdin oleen töissä vielä vuosikymmeniä.

Appivanhemmat ja muut sukulaiset sekä työkaveritkin odottavat pikaista paluuta työelämään. Aion kuitenkin olla kotona pitempään kuin kukaan uskoisi toisen lapsen synnyttyä. Lasten lapsuus on ainutkertainen asia, ja minä kyllä ehdin oleen töissä vielä vuosikymmeniä.