Eikö ketään muuta ole hävettänyt kotona oleminen?

Ei kiinnosta muiden mielipiteet, eikähän ne muut täällä meillä ole. Moni tuntuu kadehtivan.

mutta nyt kun oon taas töissä niin tunnen itseni jotankin normaalimmaks ihmiseks

(niinkuin siis oikeasti onkin!) eli olen siis IHAN OIKEASTI hoitovapaalla, en työtön ja lasten kanssa kotona oleminen on siis ihan oma valinta.

kun pystyimme elämään ihan ok hyvätuloista elämää kotiäitiydestäni huolimatta. Mutta jos rahat olisivat olleet vähissä, niin ehkä sitten?

Niin, en minäkään " hävennyt" kulkea kadulla, vaan kävelin ihan pää pystyssä. Mutta itsetutkiskelun myötä ihmettelin, mikä ihme selittämisen tarve minulla on.

Ehkäpä se kertoo varallisuudesta. Mutta minä liitin kotiäitiyden henkilökohtaisiin ominaisuuksiini, en mieheeni.

että lapsillani on myös isä...

Vierailija:

Sitä häpeäisin jos olisin vienyt lapset hoitoon alle vuoden ikäisenä.

Olen aina ajatellut olevani uraihminen ja ensimmäistä lasta odottaessa ajattelin että varmaan palaan pian äitiysloman loputtua töihin. Tuosta on nyt 4 vuotta ja vielä olen kotona...



Meillä asiat on vaan menneet näin, miehestä tuli yrittäjä ja koen että me kaikki pääsemme helpommalla kun hän saa keskittyä työhönsä ja minä hoidan koti- ja lapsihommat. Haluamme molemmat ison perheen ja kolmas lapsi on nyt tuloillaan. En ole mikän kotiäitiyden vankkumaton kannattaja mutta uskon että pienen elle 3 v:n on parempi olla kotihoidossa jos on mahdollisuus valita. Miehelläni on todella hyvät tulot ja sen puolesta voin olla kotona vaikka loppuikäni.



Jos hoidan tuon pienimmän kotona 3-vuotiaaksi niin olen ollut kotona yhtennsä 7 vuotta, en tiedä työllistynkö enää mihinkään " hyvään" duuniin. Tai on mulla oma työ odottamassa mutta en tiedä miten siellä suhtaudutaan asiaan ja halutaanko minua sinne edes enää. Haluaisin palata aiemmin töihin mutta toisaalta tämä on ainutkertaista kun minulla on nämä pienet lapset ja minulla olisi mahdollisuus hoitaa heitä kotona ilman rahahuolia, moni voisi olla kateellinen. Joskus jopa toivoisin että olisimme köyhempiä että olisi " pakko" mennä töihin.

kotirouvana. Mukavasti menee, nytkin paistattelen päivää uima-altaan vierellä lasten kanssa. Työhön täytyy tottakai palata Suomessa, ei kukaan voi heittäytyä miehensä käsivarsille elätettäväksi.

Vierailija:

Työhön täytyy tottakai palata Suomessa, ei kukaan voi heittäytyä miehensä käsivarsille elätettäväksi.

hoidan koton kolme alle kouluikäistäni, ja huolehdin eskarilaisen ja pienten koululaisten kouluunlähdot ja sieltä paluut, läksyt jne.



Sanoisin että täyttä ja erittäin arvokasta työtä!



Ensi vuoden alusta kuitenkin menen taas palkkatöihin, ja pääsen helpommalla.

että jos sitä pitäisi kenenkään hävetä, että hoitaa omat lapset kotona. Monet varmaan myös paljon tinkivät menoistaan sen takia, että voivat hoitaa lapset kotona ja toisilla ei ole edes tarvetta niin " näyttävään" elintasoon. Meillä ainakin tingitään ja ihan onnellisia ollaan, ei tarvi olla rikas hoitaakseen lapset kotona. On se kumma, että jos laittaisin lapseni vieraalle ihmiselle hoitoon ja rupeisin hoitaan kotonani vieraita lapsia, mua saattettas arvostaa enemmän, kun teen palkka työtä.

toisaalta siihen, mitä ajattelee toisten odottaneen itseltään.



Jos on siis vaikka aina ajatellut itseään uraihmisenä ja kokenut muidenkin näin ajattelevan, hävettää jäädä kotiin.



Toisaalta sekin on hävettävää, jos aina tekee niin kuin odotetaan. Eli tiedäpä näistä :-)

Ei minua koskaan raha ole hävettänyt. Olemme askeettisia ihmisiä, emme näytä rahaamme sen enempää silloinkaan, kun sitä on.



Minua ei siis taida ymmärtää kuin tuo yrittäjäpuoliso... Ehkä siis pitää olla jonkinasteinen uranainen, jotta ymmärtää tämän dilemman.

taloudellisesti. Loppupeleissä voi luottaa vain itseensä.

Kyllä nykyään asenteet on sellaisia että naisten kuuluu käydä töissä ja tienata oma elantonsa, johan tässäkin ketjussa tuli esiin että miehen " elätiksi" ei ole sopivaa heittäytyä. Vaikka se olisi koko perheelle mieluinen ja paras ratkaisu niin usein oletetaan että laiska ämmä se vaan tahtoo lusmuilla kotona kun miesparka painaa duunia kahden edestä.



Myös uraihmisiä (naisia etenkin) ihaillaan ja arvostetaan, erityisen hienoa on se jos on onnistunut luomaan uraa pienistä lapsista huolimatta. Kotiäitiys on sellaista harmaata nyhräämistä, yleensähän ne on rumia ja meikittömiäkin. T: 14

että ymmärtää. Se uranaiseus ei ole niin olennaista.

Päinvastoin, joskus huomaan tuntevani salaa sääliä naisia kohtaan, jotka pelkän pätemisentarpeen vuoksi menevät töihin.