Lue keskustelun säännöt.
Nyt apuja 3veen kanssa :(
03.08.2007 |
Tilanne siis tämä, että meillä myös vauva 3kk ja esikoisella uhma ja mustasukkaisuus jyllää. Ei anna vauvan nukkua, puhumattakaan siitä et saisin imettää rauhassa. Repii, puree, potkii, kiljuu, riehuu, tekee pahojaan, mikään ei auta. Plus ettei nuku ei syö.
Minä olen niin väsynyt etten keksi mitään ratkaisua tähän. Pelkään kohta satuttavani lasta. Olen yrittänyt puhumista, sylittelyä, jäähyä, huutamista, uhkailua, lahjontaa, kiristystä, mikään ei riitä eikä auta.
Mies päivät töissä, ja illat meneekin sitten esikoisen kanssa riidellessä. Kotona kaikki rempallaan kun yhtään mitään ei voi tehdä ilman 3veen terrorisointia.
Neuvolassa olen yrittänyt puhua, mutta siellä vaan todetaan että sellaista se on. Itkettää tämä neuvottomuus :(
Kommentit (11)
esikoisella oma tuokio joka päivä. Silloin olin vain hänen kanssaan. Samaten käytin vain häntä omilla retkillä jne. Myös isänsä teki tätä, ja esimerkiksi kotiintullessa huomioi aina esikoisen ensin - eihän se pieni mitään kuitenkaan vielä vuoroista ymmärrä.
Mustasukkaisuus ja muu laantui alle kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uvojen etsimistä. Kiitos itsestäänselvyyksistä.
Aika paljon täällä kuule on kahden lapsen äitejä, joilla jopa ihan sama ikäero lapsilla!
[b][color=black]tään kun lapsi alkaa ongelmakäyttäytymään. Missä on nykyihmisten maalaisjärki ja kyky ajatella itsenäisesti? On se sääli, että vanhemmat sisarukset jäävät vaille huomiota. Ehkä niille lapsille pitäisi suoda isompi ikäero.
Tässä ketjussa on tullut useita hyviä, konkreettisia neuvoja jotka eivät ole lainkaan itsestäänselvyyksiä. Jos tilanne tosiaan on noin toivoton ja hankala, HAE APUA kasvatusneuvolasta! Ja mene itseesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yllättävää kyllä. Ap:n lapsen käytös kuulostaa tosi tyypilliseltä reaktiolta pikkusisaruksen tuloon.
Olen huomannut, että monella on isomman kanssa rankkaa jos joutuu istumaan päivät ja imettämään. En tarkoita tällä sitä, että pitäisi imettämisestä luopua kuitenkaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla sitten vaan joko vanhemmissa tai lapsissa vikaa. Olen sanaton, ap.
Kun jaksat kohdella lasta enemmän positiivisesti, touhuta yhdessä, kehua ja kannustaa, ilmapiiri muuttuu ja lapsi ei tunne niin pahaa mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan. Meillä homma toimii näin, vaikka lapset 2v ja 3v. Huomaan heti lapsistani koska ovat jääneet vähemmälle huomiolle. 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan pienissä asioissa, kun huomaat leikkivän yksin nätisti, kehu heti. Lue joku kirja päivässä ja leiki pari kertaa päivän aikana. Mutta tuo kehuminen tekee ihmeitä, ainakin meillä!
Ihan ekana. Rauhotu nainen! Hengittelet syvään.
Miten paljon lapsi saa huomioo? Huomionhakua tommonen häirintä on. Sää joko A) annat huomioo lapselle enempi: keksi tekemistä ja leiki seurana. Tai B) annat lapsen häiritä, älä huomioi kaikkea lapsen tekemistä. Ilmotat vaan että syötät nyt vauvan ja sitten vaikka piirretään. Keksi lapselle tekemistä imetyksen ajaksi.
Mää luulen että teillä ollaan väsyneitä lapseen nyt siinä määrin että kaikki pienempikin kiusa on iso ongelma ja sun hermot ei kestä koska asenne on valmiiksi että kohta se lapsi taas tekee jotain pahaa? Odotat valmiiksi ärsyyntyneenä jotain ja sitten purkaannut heti kiukkusi kanssa.
En tiedä miten olet masentunut tai onko sulla suorituspaineita kasvattamisen ja siivoamisen/parisuhteen kanssa mutta musta sun tarttee antaa joittenkin juttujen mennä sormien välistäkin. Siis ei antaa periksi lapselle mutta miettiä uudestaan mitä lapsi on vuoden aikana vaikka oppinu tekeen? Kato mää tarkotan sitä että onko lapsella vanhat pienemmän lapsen kiellot voimassa, ei saa koskee sinne ja tonne tai tehdä noin. Mutta miettikää mitä lapsi voisi tehdä? Olisko kotitöitä joissa lapsi voi auttaa? Kehukaa, kehukaa ja kehukaa. Ei vaan kieltoja.
Seuraa lapsen käytöstä ja koita tulkita tekeekö se vaan sitä joissain tilanteissa. Voisko isompi vaikka hakea vauvalle syöttämisen aikana puhtaan vaipan, viedä kakkavaippoja roskiin, tuoda vauvalle rasvaa, hakea jonkun lelun, silittää vauvaa.
Meillä esikoinen oli vajaa puolitoistavuotias kun sisar syntyi. Muistan millasta oli väsymys ja turhautuminen. Mutta se helpottaa kohta kun vauva kasvaa. Kohta ei tartte pelätä että se on vauva johon sattuu kun se osaa antaa itse takasin ja sotkea isomman leikit.
Esikoinen on kai vielä hukassa tilanteesta kun ei ole enää se porukan ainoa tähti. Kyllä se siitä menee ohi ja tulee uusia tilanteita! :D
Juttele lapselle paljon, kosketa, ota syliin ja pussaile. Kyllä se siitä kohta!
Muuten, vielä se että ottakaa joku yksi tapa rankaista: Meillä se on nurkka. Uhkaus nurkasta jos ei ole nätisti ja sitten nurkkaan. Lapselle ei tartte huutaa siitä, lapsi kuulee vaikka on ettei kuulisi. Vie nurkkaan. Ja uudestaan nurkkaan. Uudestaan ja uudestaan. Kun lapsi tajuaa että joutuu nurkkaan aina ja kokoajan jos ei tottele niin on kivempaa olla pois nurkasta. Selitä yksinkertasesti miksi lapsi joutui nurkkaan kun päästät sieltä pois, halatkaa ja keksi tekemistä lapselle.
Älä vaihtele sääntöjä. Uhkaus toimii mielestäni just nurkasta muistuttamisena, ei millään " jos et oo kiltisti NYT niin ei mennä ens viikolla uimaan" -asiana. Ei lapsi sitä muista kauaa ja lapselle pitää jakaa rangaistukset heti. Ei ens viikolla sillä ettei mennä uimaan.
Lahjontaa taas vaikka kaupassa, ulkoillessa.. Siis kun pitäis nopsaan mennä jostain johonkin.