Onko kaikilla muilla odotettavissa isoja perintöjä?

Mikä luokitellaan isoksi perinnöksi?

pitkään aikaan.

Mun ja miehen vanhemmilla on normaalit (ei luksus), velattomat omakotitalot tavallisilla asuinalueilla ja jotain pieniä sijoituksia. Ollaan varmaan aika tavallinen tapaus. Toivotaan myös, ettei perintöasioita tarvitse vielä pitkään aikaan ajatella!

molempien vanhemmilla velattomia omakotitaloja? Miten musta tuntuu et suurin osa ainakin nykyisistä eläkeläisitä asuu pienissä kerrostaloasunnoissa.. Vai onko ne jakaneet omakotitalonsa jo ennäkköperinnöksi?

Ja itsellä lainaa 190 000¿.

Karvat nousee pystyyn. Itse olen ihan mukavankokoisen perinnön syrjässä kiinni kun toinen vanhemmista on jo kuollut ja olen kuolinpesässä osakkaana. Mutta voin taata ettei se perintö mikään mukava ole. Mieluummin olisin pitänyt oman vanhempani lähelläni ja olisin antanut vanhempien nauttia perinnöstä vaikka niin paljon, ettei minulle olisi jäänyt YHTÄÄN mitään. Olen kurkkuani myöten täynnä omaisuuden hallintaa ja selvityksiä verottajalle. Onneksi leski hoitaa ne kuviot.



Ja tiedoksi, olisin voinut vaatia omaisuuden myymistä ja hankkia niillä rahoilla oman kämpän, mutta mieluummin asun asossa ja nautin elämän pienistä asioista!

Isä on jo kuollut, ja sillä ei omaisuutta ollut. Perin n. 4000 euroa, mitkä jäi pankkitilille laskujen maksun jälkeen.



Äidilläkään ei ole omaisuutta, asuu vuokralla. Tileistä en tiedä mitään.

Sen verran että kun ollaan äidillä kylässä niin ruuasta ei tarvitse maksaa. Äiti on eläkkeellä, asuu vuokralla ja ainoa omaisuus on kaksion kalusteet. Isä ja äiti aikoinaan omistivat kyllä ison maatilan ja paljon maata, mutta vähän kerrallaan isä möi maat pois (oli itse saanut sen perintönä) ja joi rahat. Lopulta joutuivat myymään se tilankin. Laskekelin että isä on juonut n. 200 000 euroa.



Isän puolelta perinnöksi ei ole tulossa kuin velkaa (onneksi se ei periydy). Ne vuokra-asunnon kalusteet taitaa päätyä ulosottoon aikanaan.



Miehen vanhemmilla sen sijaan on n. 200 000¿ arvoinen asunto ja antiikkihuonekalut. Ovat kyllä vielä suht nuoria ja ovat kertoneet tuhlaavansa kaiken omaisuutensa niin ettei jää mitään perittävää. Sieltäkään puolelta ei tule taloudellista tukea. Eikä kyllä tarvitsekaan, pärjätään kyllä ihan omillamme.

mikä näitten velattomien omakotitalojen arvo on siinä vaiheessa, kun suuret ikäluokat niitä alkaa urakalla myydä. Monet niistä on kuitenkin " väärissä paikoissa" ja sen tyylisiä, että nykyostaja haluaisi tehdä aivan totaalisen remontin.



Mulla on joitain kavereiden vanhempia, jotka yrittää pikku hiljaa päästä 70- luvun alkupuolen taloistaan eroon linjalla Kuopio-Mikkeli-Savonlinna. Ei vaikuta kovin helpolta.



Se sitten vielä, että omakotitalosta saadut rahat palaa kuitenkin aika nopeasti siinä vaiheessa, kun pitää hommailla kotipalveluja vanhukselle. Suuret ikäluokat eivät varmasti tyydy niin surkeisiin oloihin missä nämä nykyiset sodan ja tiukat taloudelliset ajat eläneet vanhukset nyt elelevät. Jossain pienissä palvelutalo" asunnoissa" , joissa seinätkin on puoliksi vedetty havalla muovimatolla ja jossa kodinhoitaja käy muutaman kerran viikossa tekemässä aivan välttämättömimmän. Tulevaisuudessa vanhustenhoitoon palaa aivan eri lailla rahaa kuin näitten nykyisten vähään tyytyvien mummojen ja pappojen " hoitoon" .

tullut jo perintöäkin, mutta toisaalta mies ei tule perimään mitään. Kateeksi käy nämä satoja tuhansia perivät, joiden ei tarvi enää töitä tehdä kun myyvät iskän jugend-asunnon keskustasta. Saasta!