Entisaikaan oli vähemmän synnytyksen jälkeistä masennusta

Ja muutenkin, mummot olis tehneet ruoat, tai vahtineet lasta sen aikaa kun itse tekisin. Ja seuraa olisi ollut, ja kyläyhteisö olisi siinä lähellä, naapureita olis tullut kylään käskemättäkin. Oma ja varmasti monien masennus olisi jäänyt tulematta. Kaupungeissakin oli asuttiin suvun keskellä, usea sukupolvi samassa. Ja töissä piti käydä eikä ollut varaa jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Tai jos jäätiinkin, niin aina oli se suku lähellä. Ihminen on laumaeläin.

" In developing countries, by contrast, where attention tends to focus on seemingly more pressing health problems such as infectious diseases, postnatal depression has received little attention. Yet recent studies have shown that as many as 25¿30 per cent of new mothers in these countries suffer from postnatal depression ¿ a prevalence almost double that in the developed world."

Huvittavinta tässä ketjussa on se,että nämä jotka haikailevat sitä vanhaahyvääaikaa,vastailevat itse täällä netissä(missä muutkin äidit" roikkuvat ja jättävät lapset oman onnensa nojaan" )

Vanhukset,jotka ovat ihan OIKEASTI kokeneet sen työntäyteisen ajan ovat suurimmaksi osaksi vilpittömästi kiitollisia,että aika ja kehitys kulkenut eteenpäin ja esim. äideillä enempi aikaa olla lasten kanssa

Kun taas keski-ikäiset tuntuvat olevan niitä,jotka innokkaimmin arvostelevat nyky-äitien " helppoa elämää"

Hieman ristiriitaista!=)

Surullisinta on,kun joku parikymppinen arvostelee nyky-äitejä!Tälläsessa tapauksessa surullista on se,että ko. henkilöillä todellisuudentaju kadoksissa!=(

Käsin lypsettiin, joo, mutta niitä lehmiä oli vaan muutama! Mitä nykyään on lehmiä? Isoissa navetoissa varmaan 50. Käsin pestiin vaatteet joo, ne muutama vaatetta. Ei ollu imuria ei, mutta neliöitä oli saman verran kuin nykytalon olohuoneessa. Ja iso porukka siivoamassa, kun nykyäiti hallinnoi jättikokoista lukaalia joka on täynnä tavaraa. Koko fucking paskan huoltamisessa on aivan uskomaton työ! Ja itse aiheutettua on, joo. Siksi yritänkin nyt päästä kamasta eroon ettei kaikki aika menis järjestämiseen ja siivoamiseen.

On ihan älytöntä vertailla eri aikakausien äitejä toisiinsa ja arvottaa äitiys sen mukaan.

Kärsi kärsi niin kirkkaamman kruunun saat.... My ass... Ällöttävää!

Joten se huomattiin vasta siinä vaiheessa jos äiti pimahti niin pahasti että lapsi vietiin häneltä ja äiti joutui pöpilään tai eli hulluna sen jälkeen.



Muut pitivät asian sisällään, itkivät korkeintaan yksinään lehmän kylkeä vasten pari kyynelettä.

Normitaloissa niitä on lienee kaksi. Pestään pyttyä ja kaakeleita ja hanoja ja pyyheralli pyörii. Entisaikaan oli ulkovessa. Pestiinkö se joskus? Mun arvaus on että pari kertaa vuodessa tyhjennyksen yhteydessä. Joka tapauksessa ulkovessan viikkosiivous ei todellakaan ollut ohjelmassa, ainakaan meidän lapsuudenkodin naapurissa. Oliko siellä jotain käsipyyhkeitä? No ei. Lievästi sanottuna low maintainance. Sama juttu ulkosaunan kanssa.

Ei vähemmän. Uskomatyonta, että ap ei ota selvää mistä puhuu. Synnytysmasennuksen äärimmäinen seuraus, vauvan tappaminen, oli entisaikaan monin verroin yleisempää kuin kykyisin.

Vierailija:

Mother and child

Postnatal depression in the developing world

Koko tutkimus oli muistaakseni luettavissa ja kaivettavissa joltakin WHO:n saitilta. Asia meni siis esimerkiksi niin, että esiintyvyys Suomessa on noin 10% ja esimerkiksi Bangladeshissa 30%.

Kiitos sivustatuesta,

19.

Ihan ihmeellisiä mielikuvia tosiaan joillakin on menneestä ajasta... Kuinka kehnoja oppilaita nämä tyypit oikein on olleet peruskoulussa, jos historiakäsitys on noin vääristynyt?! Esim. lapsikuolemia oli aina 1970-luvulle asti selvästi enemmän kuin nykyisin, ja masennuksen diagnosoimisella ja hoitamisella on iso rooli näiden traagisten lukujen laskemisessa.

Sattuipa sopivasti silmään Iltalehden juttukin tänään:

" Susi vei" tarkoitti kuolemaan jätettyä lasta

Aikanaan 1800-luvun lopulla ja vielä 1900-luvun alussa kirkon kirjoihin merkittiin toisinaan pikkulapsen kuolinsyyksi " susi vei" .

Merkintä tarkoitti sairaita, vammaisia ja vaikeasti hoidettavia lapsia, joita uupuneet vanhemmat jättivät heitteille metsään.

Naisten tekemiä lapsensurmia tapahtui vielä 1900-luvun alkupuolella paljon, ja sen takia useita naisia joutui vankilaan. Lauerman mukaan avioliiton ulkopuoliset lapset aiheuttivat häpeää, eikä henkistä tukea ollut saatavissa. Silloin ei myöskään ollut neuvolajärjestelmää tai synnytyssairaalaa.

Lapsien lukumäärä henkirikosten uhrina väheni toisen maailmansodan jälkeen, kun elintaso kasvoi ja palvelujärjestelmät kehittyivät. 1970-luvulta alkaen tapaukset ovat vähentyneet voimakkaasti tähän päivään saakka.

IL 10.8.2007

järkähtämättömästi näistä mutu-mielipiteistään vielä senkin jälkeen kun asiaa on tutkittu ja sen tila päinvastaiseksi todettu.



Tämä koskee AV:ta mielestäni yleisemminkin: väittelystä tulee mahdotonta kun vastapuoli ei noudata logiikan alkeitakaan ja sivuuttaa asiallisen faktatiedon olankohautuksella: " no kun musta toi ei oo totta."



Joopajoo.

---

Suurin riskiryhmä synntyksen jälkeiseen masennukseen ovat tutkimusten mukaan naiset, joilla on vähän vauvanhoitoapua

vauva-aikana-

uramiehet esim.

Perheyhteisö oli laaja: oli mummoja, piikoja, vanhapiikatätejä, isommat sisarukset myös luonnollisesti hoitivat pienempiä.

Sen sijaan köyhät torpparinvaimot, piiat ja varsinkin aviottomat äidit olivat usein varsin turvattomassa asemassa. Aviottomat äidit harvoin pystyivät kasvattamaan lapsiaan aikuisuuteen asti, ei välttämättä omasta syystään vaan siitä, että töitä oli tehtävä mutta töihin ei voinut ottaa lasta. Lisäksi joutuivat kärsimään melkoisesta henkisestä taakasta yhteisön halveksunnan vuoksi, tässä ryhmässä useimmat lapsentapotkin tapahtuivat.

Kylmyys ja nälkä, taudit (ei paljon rokotuksia ollu).



Kun nainen sai lapsen niin kohta piti mennä tekeen " kotitöitä" , ammut lypsää, ei ollu pesu-, tiskikonetta, jos mies on kaukana töissä niin jostain pitää saada ruoka. Tappaa kana? Käydä kylällä?

Jos on niitä mummoja samassa talossa niin kyllä nekin teki kotiaskareita. Lapsia ei paljoa vahdittu vaan ne pyöri jaloissa. Isommat lapset on avuksi talossa, kun osaa kävellä niin harja käteen!



Ihan tasavarmasti tollasessa ihminen masentuu ja alkaa vaikka hakkaan lapsiaan. Sitten se tarttuu lapseen joka hakkaa omia lapsiaan vanhempansa mallista.



Meidän naapurissa on 60- vuotias pariskunta joka muistelee miten 2 kk synnytyksestä oli töihin menon aika. Sitä aikasemmin ei paljoa makseltu Kelasta tukia kun ei ollu Kelaa joka maksaa. Itse sitä piti saada elanto. Ja naisen paikka on kotona nyrkin ja hellan välissä niin siinä teet ruuat ja hoidat kodin.



Kuvittele siinä koneella että elät talossa metsän laidalla, ei sähköä, ei juoksevaa vettä. Ei kodinkoneita, teet ruuan tappamisesta lähtien itse pöytään. Mies ottaa välillä ja oot synnytyskone. Välillä lapsia kuolee ja uusia syntyy. Sitä vaan selviytyy..

mutta yhteikunnallisesta asemasta riippui lopputulos.

Jos oikein huonosti kävi, saattoi masennuksen seurauksena joutua loppuiäksi hullujenhuoneeseen ja lapset orpokotiin tai ties minne. Parhaassa tapauksessa sai levätä lepokodissa tai kotonaan ja elämä jatkui myöhemmin entisellään.