Yhä useampi opettaja jättää opetustyön! Ei mikään ihme! Työ on raskasta ja palkka huono ja arvostusta on turha odottaa...

Enpä viitsisi alentua tällaiseen keskusteluun.



T: ope

Olen lukion kieltenope ja koen kyllä työni aika vaativaksi. Kaiket illat pitää suunnitella tunteja, käydä läpi yo-kokeita joita seuraavana päivänä pitää selittää oppilaille, lukea kamalat pinot sanakokeita. Lisäksi on vastuu juuri yo-kokeiden arvioinnista (ei ihan helpoimmasta päästä se pisteytyksen pähkäily) ja muutenkin oppilaiden arvioinnista. Jotkut lukiolaiset ovat todella nenäkkäitä ja vanhemmatkin urputtavat liian " huonoista" numeroista. Tuntia pitäessä pitää todella keskittyä täysillä, aivot surraavat täysillä että mitä seuraavaksi, mitä tuohon kysymykseen vastaan jne. Varmasti on hoitsuillakin rankka ammatti, niin on monella muullakin!

toivottavat lisäeuronsa ansainneet.



Itse olen luokanopettaja ja toivon totisesti että alkava lukuvuosi olisi edes hieman helpompi kuin edelliset kaksi! Minulla on 1-2 luokan yhdysluokka ja luokkakoko noin 20. Lisäksi minulla on kahtena viime vuonna ollut kaksi erityislasta luokkassani. Sen lisäksi minulla on ollut vuoden koululykkäyksellä tullut oppilas luokassani, joka on vaatinut oppimiseensa tukea ja lisäksi ylivilkas oppilas, jonka jouduin jättämään luokalleen, koska oppimisesta ei tullut mitään. Tämän kaiken lisäksi luokkani tyttöjen kaverisuhteet eivät toimineet ollenkaan. Oli paljon kaikenlaista epärehellisyyttä ja selvitettävää, sekä oppilaiden, vanhempien että koulun rehtorinkin kanssa. ym. ym. Sanottakoon vielä, että olen ollut valmistumiseni jälkeen opettajana vuodesta 1998 lähtien, joten en ihan noviisi ole enää.



Tämän kaiken kruunaa täysin katastrofaalinen avustajatilanne! Kun viimein saimme kouluumme avustajan, ovat ne erilaiset TÄYSIN työhönsä epäpätevät " avustajat" olleet lähinnä riesa ja rasite. Yksi ei puhunut, yksi osoittautui mielisairaaksi (ihan oikeasti) ja yhdeltä löytyi omalta taustaltaan mukautetun oppimäärän mukaan käyty peruskoulu!



Joten, jos minun työurani kovin kauan opettajana jatkuu näissä merkeissä harkitsen vakavasti alan vaihtoa.

Kuten joku edellä sanoi, opettajan työssä on pakko olla jotain persiilään, kun niin moni haluaa vaihtaa alaa. Itse ainakin haluan, että lapsiani opettasivat pätevät ja innostuneet opettajat. Toivotankin kaikille opettajille hyvää alkavaa lukuvuotta ja voimia tärkeässä työssä! Itse en jaksaisi opettajana varmaan kuukauttakaan.



Ja tasapuolisuuden nimissä sairaanhoitajille: voimia teidänkin tärkeään työhön.

Kilttejä ja tunnollisia tyttöjä, joilla on suuret kuvitelmat teorioista jne. Sitten se työ onkin arkista raatamista hankalien lapsien ja vanhempien keskellä. Paremmin työhön sopii sopivasti kovakorvainen ja jossain määrin löysin rantein elävä henkilö. Parhaimmat opettajat ovat aina hiukan laiskoja ja huumorintajua riittää. Nämä opettajat eivät myöskään uuvu työssään niin paljoa ja tuntuvat pitävän työtä melkein lottovoittona pitkine lomineen. He hoitavat kyllä työnsä ja oppilaatkin arvostavat heidän opetustaan enemmän kuin näiden hiljaisten, jokaisen minuutin suunnittelevien hiirien. Ja oppimistulokset on parempia, kun luokka pysyy kurissa.:)



Muistan säälillä omaa bilsan opea yläasteelta: äärettömän lahjakas ja alastaan kiinostunut ihminen loistavilla papereilla. Varmaan suunnitteli jokaisen tuntinsa huolella, mutta sitten kaikki levisi käsiin. Oppilaat itkettivät ja tunnit olivat kaaosta, koska opettaja ei tunnollisuudessaan osannut irrottautua papereistaan. Kolmen vuoden taistelun jälkeen lähti tutkijaksi ja sen jälkeen tilalle tuli heikohkoilla papereilla rento ja rempseä tyyppi, joka teki työtä persoonallaan ja hyvällä itsetunnolla. Opetus oli sen jälkeen parempaa. Taitaa kyseinen opettaja olla vieläkin työssään ja viihtyy ymmärtääkseni hyvin. Olen joskus jutellut vanhemman sivistystoimenjohtajan kanssa ja sanoi, että parhaiten pärjää keskitasoisilla papereilla valmistuneet opettajat. Liian hyvät paperit tarkoittaa yleensä tunnollista ja pinkoa tyyppiä, jonka pää ja luonne ei kestä " kakaroita" .

Sen kummemmin ottamatta kantaa riitoihinne siitä, kenen työ on raskainta, kerron oman kokemukseni opettajuudesta.



Olen pätevä aineenopettaja, ja olen toiminut opettajana yläluokilla. Sen raskaampaa työtä kuin opettaminen, en ole koskaan tehnyt ennen enkä sen jälkeen. Miksi?



Työssä ei todellakaan istuta, ainakaan minun opettamissani aineissa, joissa tehdään käytännössä asioita. Joka hetki piti olla valppaana, ettei satu mitään. Välitunnit olivat aivan liian lyhyitä, että olisi ennättänyt esim. kopioida kylliksi materiaalia (yksi kopiokone kaikkia varten, aina jonoa). Tai sitten ne vietettiin ulkona murrosikäisiä vahtien.



Kuntien taloustilanne on huono. Meillä oli sellainen systeemi, että kopiomääriä seurattiin, ja kalvotusseja per opettaja oli yksi. Jos se loppui, vahtimestarilta sai lukitun oven takaa uuden.. Oppilaita varten olisin halunnut muovitaskuja, mutta niitä en saanut kun niitä ei ollut. Värillisiä papereita piti käyttää säästellen, ja puuvärejä kierrätettiin luokasta toiseen. Kun sitten ajattelit piristää päivää, ja käyttää oppilailla niitä kyniä, niin mistäs tiesit, missä luokassa ne kulloinkin olivat?



Koulu oli homeongelmainen, ja sekä oppilaat että opettajat kärsivät. Kunnan mielestä ongelmaa ei ollut. Luokkakoot olivat ihan hyvät, mutta opetustilat surkeat, välineet olemattomat ja enimmäkseen kaiken mahdollisen sai keksiä päästään tai tuoda mukaan kotoaan. Ostin omilla rahoillani oppimateriaalia aina välillä, kun halusin oikeasti elävöittää opetusta.



Oppilailla on paljon psyykkisiä ongelmia, mutta oppilaat olivat kuitenkin se mukavin osuus koko työssä. Ahdistavaa oli vaan huomata, ettei pysty kaikkia auttamaan, ja miten hirveitä ongelmia nuorilla saattoikaan olla. Vanhemmista oli myös aika lailla harmia, osa ei kiinnostunut jälkikasvunsa tekemisistä yhtään, ja toisten mielestä " oma kullannuppu" ei ole voinut tehdä sitä tai tätä. Osa kuitenkin oli ihan tavallisia, onneksi.



Pahinta työssä oli jatkuva iltatyö: tuntien suunnittelu ja muun materiaalin valmistelu oppitunneille, kokeiden tekeminen ja niiden korjaaminen. Jatkuvat iltapalaverit ja kehittämistyöt yms. Ja töitä myös viikonloppuisin, ja lyhyemmillä lomilla: tunnit oli suunniteltava myös maanantaiksi ja koejaksoilla ei millään ennättänyt korjata kaikkia kokeita arki-iltoina, kun oli lisäksi tunnit suunniteltavana.



Jos ajattelitte, että käytössä olisi ollut työkirjoja tms., niin erehdytte pahasti. Eikä sellaisia saa edes kopioida (laki), joten itse piti keksiä pitkälti opetusmateriaali. Oppikirjat pääasiassa olivat käytössä, ei tosin kaikilla kursseilla. Säälitti jakaa niitä oppilaille, kuluneita ja moneen kertaan käytettyjä.



Hakeuduin pois alalta, kun iltatyöt ja surkeat fyysiset olosuhteet alkoivat rasittamaan liikaa. Nykyinen työni sisältää paljon matkustamista, ja olen tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa, aikataulut painavat päälle ja töitä on paljon, mutta ei tämä mitenkään niin raskasta ole kuin opetustyö.



Lähisukulaiseni on myös opettaja, ja on jo kauan sanonut, ettei mitenkään jaksaisi nykyisiä olosuhteita ellei olisi tuota kesälomaa.



Olen huolissani, miten lapseni viihtyvät koulussa kunhan sen aika on. Niin monet koulut ovat taloudellisesti huonossa jamassa, ja olosuhteet ovat säälittävän ankeat. Kunnat sanovat, ettei rahaa ole, mutta priorisointikysymys se on. Lisäksi huolestuttaa lasten ja nuorten pahoinvointi, se on oikeasti todellisuutta ja lisääntyy vain.



Tsemppiä kaikille opettajille! Arvostan opettajia todella korkealle.

Vierailija:

Kilttejä ja tunnollisia tyttöjä, joilla on suuret kuvitelmat teorioista jne. Sitten se työ onkin arkista raatamista hankalien lapsien ja vanhempien keskellä. Paremmin työhön sopii [b]sopivasti kovakorvainen ja jossain määrin löysin rantein elävä henkilö. Parhaimmat opettajat ovat aina hiukan laiskoja ja huumorintajua riittää[/b]. Nämä opettajat eivät myöskään uuvu työssään niin paljoa ja tuntuvat pitävän työtä melkein lottovoittona pitkine lomineen. He hoitavat kyllä työnsä ja oppilaatkin arvostavat heidän opetustaan enemmän kuin näiden hiljaisten, jokaisen minuutin suunnittelevien hiirien. Ja oppimistulokset on parempia, kun luokka pysyy kurissa.:)

Ja uskon entistä paremmin sopivani alalle, vaikka kieltämättä tämä tän päivän uutinen on pistänyt mietityttämään.

(tummennus by Morre)

Opettajan työtä tein kolmessa eri koulussa ja välillä jo vaihdoin ihan erilaiseen työhön, mutta vielä palasin sitten vanhempia nuoria opettamaan (kokeilemaan taas), kunnes uskoin... Viisi vuotta sitä työtä riitti, enkä enää kouluun palaa.



Opettajan työ on rankkaa, stressaavaa ja huonosti palkattua. Elantonsa voi tienata vähemmälläkin stressillä ja palkkakin monissa muissa töissä on paljon parempi. Itselläni ei tosin ole, mutta toimistotyössä lepää hermo. Nostan hattua kaikille opettajille, jotka pitävät työstään ja jaksavat tehdä sitä kunnolla! Toivottavasti saatte kunnollisen palkankorotuksen, joka työstä tosiaan kuuluisi maksaa.

vieläköhän joltakin löytyisi se lehti..



siinä oli työterveyslääkärin mielipide opettajien kiusaamisesta; kuinka vanhemmat kiusaavat lastensa opettajia. nämä ahdistelluksi, nimitellyiksi jne. tulleet opettajat hakeutuvat lääkärin vastaanotolle koska ovat niin väsyneitä työhönsä...



ja toisekseen, uskokaa jo, että opettajien työaika ei ole ne opetusvelvollisuustunnit vaan lisäksi paljon kaikkea muuta. ja tutkitusti opettajat tekevät noin 40-tuntista viikkoa, ja työmäärä vain kasvaa kokoajan kun vaatimukset lisääntyvät.



opettajan työ on nykypäivänä sen opettamisen lisäksi enenevissä määrin kasvattajana toimimista, kun vanhemmat eivät enää osaa olla oikeita vanhempia. kasvatusvastuu on siirtymässä kodeista kouluille. lukekaa Olli Luukkaisen kirjallisuutta aiheesta Uusi opettajuus.



terv. ope

ja jos löytyy, viitsisikö joku referoida?