Hei te joiden kotona on sotkuista ja epäsiistiä!

Itse kun olin pieni, lelut saivat jäädä lojumaan lattialle yms. äiti tai joku ne siitä aina sitten joskus keräsi pois. tässä vika. Lapsille pitäisi yksinkertaisesti pienestä pitäen opettaa että tavarat viedään takaisin paikoilleen.



Itse kun muutin omaan asuntoon niin huomasin todellakin että minulta puuttuu se perussiistinä pitämisen taito. otan tavaran ja jätän sen sitten vaikka keskelle lattiaa. sitten alan puuhailla muuta ja sama jatkuu. hetken päästä onkin täysi kaaos valloillaan.



Olen yrittänyt opetella olemaan siistimpi, mutta tuo sotkeminen on yksinkertaisesti välillä niin tiedostamatonta puuhaa ettei siihen aina hoksaa edes puuttua =P Siksi kannatankin että ihan pienestä pitäen opetetaan kyseinen taito. Sitä on TODELLA vaikea opetella jälkeenpäin!

Joka kerran, kun otan rätin tai imurin käteen, voin suorastaan pahoin. Olen varma, että tämä (koti)äidin rooli ei ole minua varten. Pelkkää antamista, antamista ja toisten paapomista. Mitään ei jää itselle. Koko oma olemassaolo on kuin kadonnut. Ei ole enää sitä ihmistä, joka oli ennen lapsia. On vaan se väsynyt kulahtanut akka, joka elää pelkästään muita varten eikä sitäkään tee kovin hyvin. Ja sitten pitäis vielä siivota, vaikka jo tunnin päästä kaikki on samanlaista...

mulla takana 5 yötä töitä ja vielä 2 yötä edessä. Päivät menee nukkuessa ja lapset sotkee minkä ehtii :) Nyt just olen hereillä kun teen ruokaa ja samalla raivasin keittiötä ja ihan just jatkan unia.

en kyllä kuulu tuohon peräänkuuluttamaasi kohderyhmään mutta halusin silti kommentoida...

itse olen kotiäiti ja sen ohessa että hoidan lapseni itse, siivoan, teen sapuskat, käyn kaupassa, pyykkään, silitän ja vaikka mitä. minusta vaan ne kuuluu kotiäitiyteen. en voisi kuvitellakaan että mieheni alkaisi siivoamaan oman työpäivänsä päätteeksi.

kun on siisti ja puhdas koti viihtyykin paremmin. mikään super-äiti en todellakaan ole, vaan teen sen mitä pitää kun on kotona.

Kyllä tuntui hyvältä kun ystäväni kerran sanoi että " teillä on aina niin perussiistiä"

Siivoaminen ei kiinnosta. Sen verran katsotaan, ettei haise pahalta, eli roskat viedään ja vaipparoskat. Terveydelle vaarallista sotkua ei katsella, kuten vaikka pilaantuneita ruoantähteitä. Mutta pöly ei häiritse, ehkä kerran viikossa yritetään imuroida, mutta jos jää joskus väliin niin entä sitten.



Epäjärjestys ei haittaa pätkääkään. Siivoaminenkin keskittyy siis puhdistamiseen, ei oikeastaan edes yritetä saada siistin näköistä, paitsi jos on vieraita tulossa. Voin siis pestä kylppärin mutta jättää pyykkikasan keskelle eteisen lattiaa odottamaan ylihuomista pyykkipäivää. Tai kipata rojukasan sängylle imuroinnin ajaksi ja siitä takaisin lattialle. Tai järjestää vaatekaapin, mutta jättää uffille menevien kasan lojumaan sen viereen viikoksi.



Minusta tämä ei kuulu muille pätkääkään. Jos häiritsee, niin ei tarvi katella.

Ystäväni on sellainen, pienenä hänen äitinsä passasi lapset piloille, heillä oli aina todella siistiä... mutta nyt kun ei olekkaan äitiä siivoamassa jälkiä kämppä on ihan kauhea...! pieniä lapsiakin kaksi, joten sotkua riittää.



itsellä taas on niin että koska meillä lapsuuden kodissa oli aina sotkua, en halua itselleni samaa, joten siivoan päivittäin. psykologista?

s tosiaan pysyy jos laittaa roskat roskiin, likaiset astiat koneeseen, pyykit pois lojumasta, leluille laatikko.

En ole itsekään mikään siivousintoilija mutta jumankauta jos toinen on siivonnut KERRAN kahdessa vuodessa, niin onko ihme kiinnostaa se siivous aina vaan vähemmän minuakin.



Ottaa päähän elää sikolätissä,mutta ottaa päähän myös tehdä itse kaikki.

Tiedän, jäljet pitäisi korjata aina ja heti! Mutta kun niin ei tule tehtyä niin se sotku kasvaa äkkiä niin isoksi että kynnys siivoamiseen kasvaa aina vain korkeammaksi. Sitten kun joskus saa aloitettua sitä siivoamista niin ikinä ei ehdi kokonaan siivota vaan kaaos on vain hiukan pienempi. Ja kun vaihtoehtona on rauhallisen hetken tullen aloittaa valtaisi siivous-suururakka tai ottaa käteen hyvä kirja tai painua nettiin missä tylsä normaalimaailma katoaa se sotku mukanaan, niin...



Tässä oli sulle rehellinen vastaus. Ei masennusta tai muutakaan hyväksyttävää syytä.

Sit kuitenki yks pikku juttu paljasti et ei oo meiltä, meil ei oo kukaa muu koskaa siivonnu. Muuten kuvaus sopi täysin. Likanen vessa ja keittiö tiskiä ja ruuan jämiä pöydät täynnä, roskis pursuu ja haiskahtaakin. leluja, lehtiä, vaatteita ympäri lattiiaa. Kaiken kruunaa vielä hiekka ja koiran karvat. Ja joo, häiritsee! Tulee ihan paha olo ja ahistus ku kattoo kotiaan. Mut ei vaan jaksa... Ollaan molemmat, mies eritisesti tosi huonoja siisteyden ylläpitämisessä. tavarat jää just siihen missä niit on satuttu käyttämään. Lapset tietty oppii saman mallin ja on viel sen verran pieniä ettei niiltä paljo voi odottaakaan. Oon siis päivät kotona ja saan tehtyä just sen pakollisen. Puettua itseni ja lapset (ei tosin aina tuu tehtyä sitäkää, joskus ollaan yökkäreillä koko päivä) laitettua ruuan (monesti eineksiä) Tiskattua astiat kun ne alkaa loppua, samoin vaatteet. Katon ettei lapset hirveesti telo itteensä ja leikkivät suht nätisti tappelematta (useimmiten ei) Tuntuu et kaikki energia menee siihen ja mitään ylimääräistä, kuten siivousta ei vaan JAKSA tehdä. Ei oo kivaa. Tahtosin olla energinen ja aktiivinen äiti, joka sais asua siistissä kodissa!

Meitä vähemmän siistejä äitejä on aika paljon. Itsenikin luen siihen kastiin vaikka meillä kyllä vessa siivotaan melkeimpä päivittäin. Vaipat ei haise roskissa. Mutta tavaraa ja vaatetta on vaikka missä. Ja niitä leivän palojakin saattaa olla lattialla ja myös joskus hedelmän paloja, kun ei kertakaikkiaan ehdi niitä heti siivoaan.

Meillä on monta lasta. Meillä kyllä siivotaan yhdessä. Kaikilla on joku tehtävä kun aletaan siivoileen. Mutta ei muksuja voi joka päivä vaatia että siivoavat. Ei varsinkaan pienimpiä.

Ja minull akotiäitinä on omasta mielestäni oikeus myös huilila välillä. Kotiäitiys kun on 24h vuorokaudessa. Ja mies kun tulee kotiin saa tehdä oman osansa kotitöistä. Sillä ei se hänelläkään tarvi olla sen helpompaa kuin minulla.

Vai voiko joku kokki, tarkoilija tai siivooja väittää ettei se ole työtä? No mitäs ne kotiäidit tekee kotonaan? Kokkaa, tarjoilee ja siivoaa! Siinä sivussa leikkii lasten kanssa, käy ulkoilemassa, kaupassa, ja kenties pitää vielä uteliaille ja arvosteleville vierailleen seuraa! Ja nämä vieraat usein tuovat myös omat muksut sinne kotiin lisää sotkemaan. Ja kylässä kyllä jää tavarat levälleen ja sitten oma koti on tosi siisti. Niin, onhan se siisti kun kotona ei olla, vaan mennään vierailulle niihin perheisiin joissa ei olla niin tarkkoja lasten leikkimisitä, ja ei niin nipoteta jos leluja on muuallakin kuin lasten huoneessa! Ja sitten saa tämä arvon vieras jatkaa täällä av:lla kauhistelujaan!

Mutta emme äidit masennu! Minä en ainakaan. Sanonta kuuluu: TALO ELÄÄ TAVALLAAN, VIERAAT KULKEE AJALLAAN! Jos ei siivo kiinnosta niin pysykööt poissa!

Ja toinen sanonta: PAREMPI VÄHÄN PASKAA NURKISSA KUIN PUHDAS HELVETTI! :D

imuroin joka päivä jotakin huonetta. Kun siivoaa niin kohta muksut sotkee. Välillä muksutki patistan siivoamaan. Etupäässä kun olen ulkona muksujen kanssa, en jouda sisällä siivoamaan.

Vierailija:

Ja minull akotiäitinä on omasta mielestäni oikeus myös huilila välillä. Kotiäitiys kun on 24h vuorokaudessa. Ja mies kun tulee kotiin saa tehdä oman osansa kotitöistä. Sillä ei se hänelläkään tarvi olla sen helpompaa kuin minulla.

Vai voiko joku kokki, tarkoilija tai siivooja väittää ettei se ole työtä? No mitäs ne kotiäidit tekee kotonaan?

Noh, asiaan: miksi sinä koet tekeväsi 24h työtä, vaikket edes saa pidettyä kotia siistinä? Ja jos sinulla on oikeus huilia välillä (=aina) niin milloin miehesi huilii, jos kerran tekee osuutensa kotitöistä heti kun palaa duunista?

Minä en voi käsittää miten jollekin voi arjen pyöritys olla noin vaikeaa. Ruoan laitto, siivous ja lasten kanssa olo on ARJEN PYÖRITYSTÄ, ei työtä! Työksi ne muuttuvat sitten, kun menet tekemään noita asioita ulkopuolisille OMIEN KOTITÖIDEN LISÄKSI ja saat tästä palkkaa. Niin, ne omat kotihommat ei katoa mihinkään vaikka kävisit tekemässä siivoojan, kokin ja tarjoilijan hommia jonkin yrityksen palveluksessa.

Menee melkein sanattomaksi noiden laiskojen kotirouvien edessä. " miehellä ei saa olla yhtään helpompaa kuin minulla..." Mutta sinulla pitää olla helpompaa kuin hänellä?

Varmaan 5 krt päivässä saa korjata rojuja lattioilta, pöydiltä jne. Hommaa on niin saatanasti ettei perässä pysy millään.

Paskatahroja meillä ei ole missään ja pahalle ei haise koskaan. Roskiksen viedään säännöllisesti, pyykit pestään, tiskit tiskataan ja tahrat ja sotkut pyyhitään.



Mutta sotkuisen näköistä on aina, eikä tavaroille ole edes tarpeeksi tilaa jotta siistiä saisi. Mutta ikkunoita en rupea tässä pienten lasten kanssa murehtimaan enkä mattojen tamppauksesta tai lattian pesuista huolestumaan. Imuroidaan tiuhaan ja siivotaan ja aina pyritään saamaan koti mahd. usein suursiivottuua.

Kyllähän niitä kotihommia on vähemmän kun päiväsaikaa kukaan ei ole kotona sotkemassa eikä kukaan tee työpäivän jälkeen viittä ateriaa eikä hoida lapsia kolmeatoista tuntia jne.

Vierailija:

Niin, ne omat kotihommat ei katoa mihinkään vaikka kävisit tekemässä siivoojan, kokin ja tarjoilijan hommia jonkin yrityksen palveluksessa.

1. Olen totta vie masentunut ja uupunut. Univelkaa 3 vuoden verran ja pienellä ikäerolla lapset.



2. En ole järjestyksen ihmisiä. Tavaroilla ei ole oikein piakkaa, enkä osaa luopua mistään. Kerään tavaroita. Rakastan materiaa ja krääsää. Tavarat ei yksinkertaisesti mahdu kunnolla pieneen kt-kolmioomme, ja sentään kaksi lasta meillä.



3. Tilanpuute on melkoinen, eikä ole erikseen wc:tä eikä kph:tta puhumattakaan kodinhoitohuonetiloista ja kaapistot on onnettomat. Ja se yhdistettynä materianhimoon... auts.



4. Vietän aikaa mieluummin lasten kanssa kun siivoan ja siivoan. Pakolliset hoidan eli pyykkikone laulaa 2-3krt päivässä, astianpesukone 1-2krt ja pahimmat siivoan ja järjestän. Joka päivä myös pyrin imuroimaan pahimmat ja keittiön lattiankin pesen joka päivä, vaikka sitä ei kukaan uskoisi.. mut lapset sotkee



5. Olen ehkä lepsu äiti, kun annan lasten syödä muuallakin kuin keittiössä. Ja osittain myös kädet ei riitä vahtimaan näitä hulivilejä. Toista kun komennat, niin toinen jo tekee pahojaan sillä välin. Ja jos keskityn tiskaamaan, lapset ei saa huomiota ja sotkee toisella puolen asuntoa.



6. Miehellekin kuuluisi siivu kotitöistä. Mutta ei se tee mitään. Eikä siihen auta mikään kouliminen, se on sen temperamenttinen. Eikä ero varmasti auta asiaa. Joutuisin tekemään kaiken joka tapauksessa.



Miten lähteä ratkomaan? Siivousapua, siivousfirmakin meillä on käynyt jossain vaiheessa kerran viikossa, yksi tyhjän kanssa. Parin kuun välein käydään kaappeja läpi ja olen koittanut kaksi vuotta opetella laittamaan aina joka päivä jotain pois roskiin, ja siivouspäivät miettiä ihan. Ei tämä järjestys pysy silti. Edes tiskipöytä ei pysy yhen naisen voimin puhtaana.

Se on sitten tietysti asenteesta kiinni mitä ehtii ja mitä ei. Itse lähdin aikoinani kotoa ihan " kädettämänä" kaikkien kotitöiden suhteen. Rutiinit kun puuttuu niin muiden " sehän on tosi helppo ja nopea juttu" ei paljon auta. Kyllähän sitä ehtisi tietysti jos vaan tekisi, mutta meillä se kyllä olisi sitten muusta, yleensä lapsien kanssa vietetystä ajasta, pois.



Ihan kotiäidin " urani" alussa tämä oli oikeastaan sellainen asia mitä jouduin oikein miettimään. En masennuksen takia jätä siivoamatta, mutta luultavasti masentuisin jos ottaisin kotiäidin tehtäväksi tehdä kaiken. Meillä minä olen ollut kotona hoitamassa lapsia. En kodinhoitajana. Jonkun mielestä on hullua, että mies oman työpäivänsä päälle joutuisi tekemään kotitöitä, minusta on hullua että minä työpäivänäni tekisin kaikki kotityöt. Mietin miten lapsilla olisi jos olisivat hoidossa. Haluaisinko, että esim. pph työpäivänään mielummin pesee ikkunoita kuin on lasten kanssa ulkona. Teen toki sen mitä ehdin, mutta en ota mitään pakkoa kotihommista. Siivoan jos ehdin, jos lapset ovat sillä tuulella, pihalla huono ilma jne. Samoin ruuan kanssa, teen jos ehdin, jos en niin teen kun mies tulee kotiin tai sitten tuo jotain tullessaan. Joskus, useinkin, koko perhe mielummin lähdemme vaikka " vaan" kävelylle kuin jäisimme pyyhkimään pölyjä.



Uskon, että lapsille täkeämpää on läsnäoleva ja hyvän tuulinen äiti kuin kiiltävä koti. Nyt, kun viiden kotona vietetyn vuoden jälkeen olen palaamassa töihin olen itsekin onnellinen että ymmärsin nämä vuodet käyttää siihen mikä oikeasti on tärkeintä.

Tilanne on tämä: kolme pikkuista lasta, yksi vauva ja 2 vähän isompaa. Siivoan lasten kanssa eli siistin keittiön aina ruokailun jälkeen, imuroin 1-2 kertaa päivässä. Kerran viikossa teen isomman siivouksen, vessan yritän siivota vaikka siellä käydessäni, pyykki pyörii ainakin kahdesti päivässä, samoin tiskari. Lapsetkin osaavat tehdä pieniä töitä, mutta leikkivät paljon ja sotkevatkin. Ikkunat ei pysy puhtaina sieltä mihin lapset yltää. roskis voi olla viemättä, kun joku tulee kylään tai ei ole ehditty juuri korjata astioita pöydästä. Miehestä ei ole apua, on niin paljon töissä, ehtii juuri siihen viikkosiivoukseen vähän osallistua.

Älkää aina arvostelko toisia ja miettikää vähän kokonaistilannetta ennen kuin tuomitsette. En ole laiska enkä masentunut, vaan tää on vaan niin tätä...

Vietän mieluummin aikaa lasten kanssa ja siivoan vain välttämättömät. Meillä ei kyllä ole kovin likaista, koska olemme ulkoistaneet työn siivousfirmalle. Mutta kieltämättä juuri ennen heiidän käyntiään voi olla tosi paha sotku...

Vierailija:

Minä en voi käsittää miten jollekin voi arjen pyöritys olla noin vaikeaa. Ruoan laitto, siivous ja lasten kanssa olo on ARJEN PYÖRITYSTÄ, ei työtä! Työksi ne muuttuvat sitten, kun menet tekemään noita asioita ulkopuolisille OMIEN KOTITÖIDEN LISÄKSI ja saat tästä palkkaa. Niin, ne omat kotihommat ei katoa mihinkään vaikka kävisit tekemässä siivoojan, kokin ja tarjoilijan hommia jonkin yrityksen palveluksessa.

Selitäpä sinä vaikkapa kolmelle alle 5v:lle, että työ on se kun saadaan PALKKAA! :-D Säälittävä arjen pyörittäjä siellä piipittää. Se on se raha mikä ratkaisee. Ja lapset kiittää kun saa viettää päivän katsellen äidin siivoamista :-) Laiskan kotirouvan vastakohta, miehensä aivopesemä kotipiika. Tiedän, että alat vinkua vastaan etkä ole edes ymmäränyt mitä tarkoitan. Se on tarkoituskin. Ajattele hetki niin ehkä asia valkenee. Rautalankaversiota ei tule sillä olen niin laiska. Aivoille välillä tekemistä sen jynssäämisen ja kiillotuksen vastapainoksi ;-)