Oliko miehelläni oikeus? Mieheni sanoi eilen illalla, että en ole varmaan itse edes huomannut, miten paljon olen lihonut.

Mä olen todella lihava nainen ja minulla on ollut jos jonkunnäköisiä miehiä, mutta kukaan EI KUKAAN ole koskaan sanonut minulle mitään pahaa eikä miehet ole olleet sen tyyppisiäkään jotka sanoisivat naiselleen noin! Ja huom!! minulla on ollut hyväkroppaisia/hyvännäköisiä miehiä ja muutama treenaaja jopa ja silti en koskaan voisi kuvitella että he huomauttaisivat naiselleen tuollaisesta asiasta! Sisimpään rakastutaan ei vartaloon!!



Ja läskit ei todellakaan vaikuta seksiasentoihin. ;D

sekstata miehen kanssa vielä vanhainkodissakin vaikka taatusti ei kummankaan ulkonäkö sytytä ketään, mä en oikeesti tajua miten ajattelette että ulkonäkö on se joka sytyttää, mutta jos toi on yleistä, niin enpä enää ihmettele avioerojen määrää, tosin tolla logiikalla missit ja muut ei eroais koskaan

Mutta ei minua kyllä kiihota noi pullukat miehet tuolla katukuvassa, saati sitten että oma mies muuttuisi sellaiseksi. Lihoimme toisen lapsen syntymän aikaan molemmat noin 10kg surusta ja vaikkei se nyt kauheesti näkynyt, koska olemme molemmat aika hoikkia, niin silti se tuntui yököttävälle, niin oma keho kuin kumppaninkin. Päätimme, että jos toinen alkaa lihomaan tulevaisuudessa, niin siitä kyllä suorasanaisesti huomautetaan toiselle ja yhdessä karistamme sen lihovan osapuolen kilot.



Mä en vaan oikeen ymmärrä sitä, et kun nainen PÄÄSEE avioliittoon niin sitten hän lakkaa huolehtimasta omasta ulkonäöstä, koska onhan se mies saatu nyt koukkuun.



Vaikka se oma 10kg oli oikeestaan vähän, niin silti fiilis oli tosi huono tai että ymmärsi, että hoikkana on paljon mukavampi olla.

Mutta ei minua kyllä kiihota noi pullukat miehet tuolla katukuvassa, saati sitten että oma mies muuttuisi sellaiseksi. Lihoimme toisen lapsen syntymän aikaan molemmat noin 10kg surusta ja vaikkei se nyt kauheesti näkynyt, koska olemme molemmat aika hoikkia, niin silti se tuntui yököttävälle, niin oma keho kuin kumppaninkin. Päätimme, että jos toinen alkaa lihomaan tulevaisuudessa, niin siitä kyllä suorasanaisesti huomautetaan toiselle ja yhdessä karistamme sen lihovan osapuolen kilot.



Mä en vaan oikeen ymmärrä sitä, et kun nainen PÄÄSEE avioliittoon niin sitten hän lakkaa huolehtimasta omasta ulkonäöstä, koska onhan se mies saatu nyt koukkuun.



Vaikka se oma 10kg oli oikeestaan vähän, niin silti fiilis oli tosi huono tai että ymmärsi, että hoikkana on paljon mukavampi olla.

Jos puoliso kokee että toinen on muuttunut eri ihmiseksi kuin minkä kanssa hän meni yhteen, niin ongelmia tulee. Tiedän yhden parin joista toinen kääntyi vahvasti yhden lajin uskoon, ja puoliso ei. Meistä ulkopuolisistakin tuo henkilö ei ollut enää se sama minkä olimme tunteneet.



Samoin tiedän yhden naisen jolle 10 vuodessa on tullut +50 liikakiloa! Hänen puolisonsa ei tietenkään eroa sen takia, mutta taatusti olisi vähän enemmän kipinää jos hän muistuttaisi edes vähän enemmän sitä naista joka joskus oli. Puhumattakaan että tuo on hengenvaarallista ja haittaa arkielämää.

ettei ehdi liikkua tai syödä terveellisesti jne. Meillä ainakin mies olettaa että esim juhlissa olen viimeisen päälle laitettu mutta mä en ehdi saada kun kakarat laitettua ja mies laittaa itsensä ja sitten oliskin oltava jo menossa! Jos taas miehelle antaa lapset laitettavaks, se seisoo koko ajan kyselemässä että miten päin nää sukkahousut tulee jne ihan oikeesti

mennyt naimisiin normaalivartaloisen naisen kanssa ja nyt hänen kotonaan asuu Norsu, niin...oikoisko sun aika tehdä itselesi jotain?

Jaa.. nykyään olen ehkä sitä mieltä että saa huomauttaa. Siis jos ei huolehdi itsestään saa huomauttaa. En minäkään tykkää jos mieheni lakkaisi huolehtimasta ulkonäöstään.

ollut myös muita kokoja. Me muutumme kokoajan, kukaan ei timminä säily lopun ikäänsä. Jos toista rakastat, voit esim. pyytää toista lenkille, tms.





MUTTA TUOLLAINEN KIELENKÄYTTÖ OMALLE RAKKAALLE EI OLE RAKKAUTTA.

koska jos sinun lihavuutesi ällöttää miestäsi eivätkä normaalit seksiasennot onnistu, on mielestäni sinun tehtävä jotain (vaikka sitten miehen pyynnöstä jos itseäsi ei kerta oma vartalosi kiinnosta) ulkonäöllesi että pystytte pitämään kasassa parisuhdetta.



Tosin asian olisi voinut sanoa kauniimmin.

On oikeus sanoa, mutta ei saa sanoa rumasti. Kyllä totuus pitää kestää. On naivia kuvitella että jos rakastaa on ihan sama miltä toinen näyttää. Ei se ole. Eikä se silti tarkoita että rakkaus perustuisi ulkonäköön.

Samoin jos ap:n mielestä mies on kauhea ja väärässä niin sama harkinta. Sen sijaan jos siinä on pieni totuuden siemen, niin voihan ap sanoa että jaa mieheni, maksa minulle personal trainer vuodeksi niin eiköhän se siitä lähde. Ai et vai? Älä sitten valita. Jos sanoo että selvä, niin ei kun salille ja ruokavaliolle, niin kuin me muutkin.

ulkönäöstä tuollaista loukkaavaa sontaa.





Kunnioitus on kaiken a ja o suhteessa.



Minulla on mieheni kanssa 20 v. seurustelupäivä, ja hyvin menee, mutta me emme arvostele toisiamme, vaan kaikessa kunnioitus mukana. Eipä ihme, että meitä pidetään ihanneparina.



Ja en ole enää xl, oli sairauden takia pakko laihduttaa.

saada kunnon rinnat, on ne niin seksyt.



Ja joo, eihän sisko mitään rinnoilleen voi, tai voisihan se ottaa silkkarit.



Moni lihava on " syypää" kiloihinsa, eivät silti kaikki

sijaan voi houkutella esim. uimaan ja lenkille jne.

Vierailija:

olenko itse edes huomannut kuinka paljon olen lihonut. Hän kysyi, miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut vartalostani, kun en itsekään siitä yhtään piittaa. Sanoipa, että lihomiseni vaikuttaa jo seksiasentoihinkin. Hän haluaa kuulemma, että alan pitää huolta itsestäni. Miten on; oliko miehelläni oikeus huomauttaa minulle lihavuudesta vai pitääkö hänen tykätä minusta sellaisena kuin olen? Miten itse suhtautuisit?

Jos puoliso haluaa että se elämänkumppani pitäisi enemmän huolta itsestään, niin eikö se ole rakkautta. Varsinkin jos on valmis tukemaan ja auttamaan siinä.

Jos minä sanon miehelleni todenmukaisesti että hän tekee liikaa töitä ja liikkuu liian vähän, niin se on ensinnäkin totta eikä hän sitä kiellä, ja toiseksi sanon sen siksi etten halua menettää häntä viisikymppisenä sydänkohtaukselle. Olenko minäkin siis raaka, pinnallinen ja epähieno ja minun pitäisi pitää läpeni kiinni asioista jota ei minulle kuulu, koska minun tulee rakastaa häntä sellaisena kuin hän on?

Kaikki, mitä mieheni sanoi, on totta, mutta silti tuntuu kurjalta kuulla asiasta rakkaansa suusta. Mieheni sanoo pelkäävänsä, että sairastun diabetekseen tai sydän- ja verisuonitauteihin ja hän menettää minut liian aikaisin. En tiedä, haluaisinko minä häntä, jos hänestä tulisi lihava, ehkä haluaisin vain seksiä ja harjoittaisin sitä hänen kanssaan. Mieheni ei vilkuile muita naisia, mutta ei enää minuakaan. Rakkautta se ei ole vähentänyt, eroottinen kipinä on kyllä hiipunut. -AP

pania kohtaan antaa itsensä lihoa. Miehesi teki oikein sanoessaan asiasta, eikä todellakaan ole moukka.

Mun mielestä on ihan ok huomauttaa asiasta. Jotkut miehet ovat niin välinpitämättömiä etteivät mitään huomaa. Nyt vaan ap ihan pikkuhiljaa pudottelet painoa. Ensi kesänä et ole rannan lihavin nainen;)

kasvotusten, ei oikein onnistu. Ei ole tilaa. Lisäksi pelkään, että hänellä on rasvamaksa ja hän kuolee ja jättää mut ja lapset yksin suremaan. Saanko mä huomauttaa miehelleni ylipainosta?