pitääkö lasta " valmentaa" jo illalla aamun tarhaan menoon?
eli lapsi oli tänään ekaa päivää tarhassa ilman äitiä...
ja kotimatkalla selitin, että huomenna taas mennään, ja äiti menee töihin ja tulee sitten takaisin hakemaan, plaaplaa...
no, loppupäivä menikin, kun lapsi 2v, yhtäkkiä alkaa itkeskelemään; " äiti menee töihin, ja tulee takaisin, ei mitään hätää.. älä äiti mene töihin.."
eli; pitääkö vaan sivuuttaa nuo lapsen puheet ahdistavasta tarhaanmenosta, ja vasta aamulla ennen tarhaanmenoa ottaa asia puheeksi?
vaiko puhua niistä todennäköisesti koko ilta?
tarkoitan, että jos siitä puhutaan, kokeekohan lapsi olonsa hyvinkin ahdistuneeksi ja surulliseksi, koko loppupäivä menee asian pohtimisessa..
kyseessä lapsi, joka ei ole ikinä ollut erossa äiteestään.
Kommentit (5)
ja koita toimia niin että ahdistus on mahdollisimman vähäistä.
Itse olen pk:ssa töissä ja taas on tässä hoitokauden alkaessa moni 3v. lähes hysteerinen koko aamupäivän. (meillä ei hoidossa alle 3v. lapsia ) Vaikeinta on jos vanhemmat jää aamulla vitkuttelemaan lähtöä ja menevät edes takas lapsen mielen mukaan. Enemmistö kuitenkin rauhoittuu pian äidin lähdön jälkeen.
Oma tyttöni taas aloitti myös nyt päiväkodin ( 1,5v.) eikä ole ollut yhtään ahdistunut. Aamulla hakee heti kengät ja tarharepun ja on lähdössä ilisin mielin. Itkenyt ei ole toistaiseksi yhtään. Tosin hän on ollut muidenkin aikuisten kanssa tekemisissä ja isovanhemmilla yökylässä. Ei ole koskaan ollut äidissä roikkuvaa tyyppiä. Joten kuten sanoin itse tunnet lapsesi ja toimi sen mukaan.
Meillä lapset on aloittaneet hoidon kaikki eri ikäisinä, esikoinen oli 3,5 v. ja oli vain iloinen päästesään päiväkotiin. Keskimmäinen oli 2,5 v. ja jossain vaiheessa protestoi mutta emme vatvoneet asiaa, äiti oli töissä ja lapsi hoidossa ja sillä sipuli. Kuopus on nyt 1,5 v. ja aloitti maanantaina ja on pärjännyt hyvin. On tosin ollut jo muutenkin ilman äitiä paljon, kun meillä oli marraskuusta kesään kotona hoitaja.
Miksi lapsesi ei ole aiemmin ollut ilman äitiä? Oletko halunnut ap tehdä hänestä sinusta riippuvaisen? Miksei isä ole kelvannut hoitajaksi?
isä ei ole kuvioissa mukana, tapaa lastaan n. kerran kuussa:lapsi istuu tiukasti minun sylissä, ja ujostelee..
en ole todellakaan halunnut tehdä lapsesta riippuvaista äidistä, vaan:
minulla EI ole ollut k e t ä ä n, joka olisi auttanut lapsen hoidossa, ei ystäviä, ei sukulaisia, EI k e t ä ä n.
yksin on vain ollut pakko pärjätä. niin mielellään kun olisin apua ottanut vatsaan, ja antanut lapsen olla erossa minusta, mutta kun se ei ole ollut mahdollista.
näin on lapsi kasvanut reiteeni kiinni.
kun on tosiaan äitejä, joilla ei ole ketään, vain lapsi. tai sitten olen poikkeus...
ollut muiden kanssa. Päivähoidon ammattilaisena tiedän hyvin ettei se ole kaikille mahdollista. :)
Kerrot kuinka kivaa siellä on ja iltäpäivällä äiti tulee hakemaan kun on leikkinut kaikilla kivoilla leluilla. Älä kysele, haluatko mennä tms vaan kerrot että sinne mennään ja äiti lähtee pois ja sitten kun kaikki kivat leikit on leikitty niin äiti tulee hakemaan. Älä tee siitä kuitenkaan liian isoa asiaa, vaan asia, joka nyt on osa elämää eikä siinä ole muuta ihmeellistä kuin se että lapsella on tosi jännää siellä.