Mä en hei kestä! Anoppi ei tule häihin kun koira kuoli!
Mä en tiedä tosiaan että itkeäkö vai nauraa.
Soittelin tänään anopin kanssa pikkuleivistä, joita hän tekee hääpöytäämme, häät ovat lauantaina. No, sanoi pikkuleipien olevan valmiina ja että hän lähettää ne miehen siskon mukana sitten tänne kun hän ei nyt voikaan tulla.
Meinasin pudota tuolilta. Siis miten niin _ei voi tulla_ poikansa häihin????
No, anoppi selitti, että kun tuo koira nyt kuoli niin ei ole oikein juhlatuulta. Että hän ja appiukko tulevat sitten toisen kerran vaikka syömään meille!!!
Selvennykseksi siis, että heillä on saksanpaimenkoira, 14 vee, joka nyt siis viime viikonloppuna lopetettiin kun oli kasvain kyljessä ja jotain kohtuvaivoja yms. Tiedossa oli, että tuon ikäinen koira nyt kuolee jossain vaiheessa mutta mä en kertakaikkiaan tajua tuota reaktiota.
SIIS ETTÄ EI TULE HÄIHIN KUN KOIRA KUOLI? Mä olen niin tyrmistynyt, että en tiedä mitä sanoa. Anopille en osannut sanoa puhelimessa mitään vaan tyrkkäsin puhelimen hänen poikansa käteen ja he jäivät selvittelemään asiaa. Mutta lopputulos oli se, että anoppi ei nyt vaan kertakaikkiaan ole juhlatuulella ja haluaa jäädä pois juhlasta.
Tajuaako joku tätä? Olenko mä nyt tyrmistynyt ihan suotta? Vai siis häh, mitä tää on? Eihän tuo ole mikään syy jäädä pois oman poikansa häistä? Vai onko???? Mä en kertakaikkiaan tajua. Ihan sairasta.
Kommentit (22)
Ihan käsittämätöntä, jos juttu tosiaan on totta. Toivon ettei ole, mutta pahoin pelkään että on...
Otan osaa, aikamoiseen sukuun olet päätymässä.
Sikäli vain sinun kirjoituksestasi sai sen kuvan, ettet voi ymmärtää, että koirakin voi olla perheenjäsen. Onko sinulla koskaan ollut lemmikkiä, joka on elänyt pitkään ja joka on sitten kuollut? Jos nyt ihmisasteikolla verrataan johonkin tilanteeseen, niin kyllähän minä tiedän sen, että isovanhempani ovat " siinä iässä, että voivat kuolla" , mutta ei se vähennä yhtään järkytystä siitä hetkestä, kun he todella kuolevat -surettaa se silti pohjattomasti.
Tai sitten anoppi ei oikein tykkää uudesta nartusta, mitä poika on sukuun kytkemässä ;D.
Vierailija:
Tai sitten anoppi ei oikein tykkää uudesta nartusta, mitä poika on sukuun kytkemässä ;D.
Mulla on ollut koira ja sen lopettaminen oli todella rankka juttu. Oikein itseänikin yllätti kuinka koville sen lähtö otti, olihan se karvaturri ollut melkein lapsen korvike. Mutta toi anopin reaktio olla tulematta OMAN POIKANSA HÄIHIN sen vuoksi on kyllä aika outo!
Onko hän henkisesti ihan ok? Ehkä mieli muuttuu loppuviikkoon päin mennessä?
Eihän tuollaista anoppia voi olla olemassakaan!
Ens kerran kun on kyse vaikka anoppis syntymäpäivistä, sano, ettet voi tulla kun kynsi katkesi... =DDDDDDDDDDDDDD
En nyt sentään ehkä kenenkään häistä olisi jäänyt sen takia pois, mutta ymmärrän jos anopilta on tunnekuohuksissa niin suusta päässyt, koska hänestä on varmaan oikeasti siltä tuntunut.
Luulisi kuitenkin hieman tokenevan viikonloppuun mennessä, tai sitten taustalla on jotain muutakin.
Minkälaiset välit teillä on anoppiin?
Mä olen itse koiraihminen, perheessämme on nytkin koira, 8vee sakemanni. Tämä on kolmas koira elämäni aikana ja yksi eli 14 vuotiaaksi, kultsu. Joten tiedän kyllä mitä tuo lopettaminen tarkoittaa... kamalaahan se on. Itkin edellisen koiran lopetusta monta päivää.
Että toki mä ymmärrän, että perheenjäsen se on, tietenkin! Mutta voi hyvänen aika, eihän hän nyt voi jäädä häistä pois sen takia! Siis ei mielestäni vaan voi.
Niin, tietty taustalla voi olla jokin narttu-aatos minusta, mutta epäilen vahvasti :o) Ollaan anopin kanssa ihan hyvää pataa ja käyty ulkona yhdessä, harrastettu jumppaa+lenkkeilyä ja juteltu tuntikausia kun ollaan heillä oltu. Että en mä sitä usko, meillä on ihan hyvät välit ja hän on ollut tohkeissaan näistä häistä aina kihlautumisestamme asti.
Mä olen myös alkanut miettiä, että onko anoppi jotenkin vinksahtanut? Oikeesti, tämä on jotenkin niin epätodellisen paksua.
ap
(" En sitten tule sinne häihin" ) jäätyään kiinni kännykkäni tekstareiden lukemisesta. Että semmoista. Meidänhän se oli tietenkin vika, kun piti olla niin utelias.
- kyse on vaan siitä, että mä en kertakaikkiaan voi tjuta tätä. Pure and simple. Olen pöyristynyt, ihmeissäni ja yllättynyt ja samalla toivon tietenkin kovaa, että anoppi asettuu ja tulee kuitenkin paikalle. Kun on se nyt kuitenkin aika iso asia että oma poika menee naimisiin ja ihan mukavan naisen kanssa. Näin ovat he itse sanoneet ja uskon vilpittömästi meidän välien olevan kunnossa.
Mutta siis lähinnä mä nyt mietin, että voiko oikeasti lemmikin kuolemasta mennä noin pois tolaltaan? Kyllä mäkin olen joutunut luopumaan koirasta ja ollut siksi surullinen mutta ei mulle olis tullut mieleenkään sen takia olla menemättä esimerkiksi töihin tai joihinkin juhliin... Mä vaan toivoin, että joku osaisi auttaa mua käsittään tätä asiaa.
Kun on nuo häät ihan just ja muutakin ressattavaa ja järjesteltävää. En jotenkin jaksaisi nyt edes ajatella tätä sotkua... Ja joo, kyllähän tämä tietty miehen ja äitinsä välinen asia on loppujen lopuksi, mutta pakosti minä tätä pohdin kun mulle sitä rupesi puhumaan.
ap
Vierailija:
- kyse on vaan siitä, että mä en kertakaikkiaan voi tjuta tätä. Pure and simple. Olen pöyristynyt, ihmeissäni ja yllättynyt ja samalla toivon tietenkin kovaa, että anoppi asettuu ja tulee kuitenkin paikalle. Kun on se nyt kuitenkin aika iso asia että oma poika menee naimisiin ja ihan mukavan naisen kanssa. Näin ovat he itse sanoneet ja uskon vilpittömästi meidän välien olevan kunnossa.Mutta siis lähinnä mä nyt mietin, että voiko oikeasti lemmikin kuolemasta mennä noin pois tolaltaan? Kyllä mäkin olen joutunut luopumaan koirasta ja ollut siksi surullinen mutta ei mulle olis tullut mieleenkään sen takia olla menemättä esimerkiksi töihin tai joihinkin juhliin... Mä vaan toivoin, että joku osaisi auttaa mua käsittään tätä asiaa.
Kun on nuo häät ihan just ja muutakin ressattavaa ja järjesteltävää. En jotenkin jaksaisi nyt edes ajatella tätä sotkua... Ja joo, kyllähän tämä tietty miehen ja äitinsä välinen asia on loppujen lopuksi, mutta pakosti minä tätä pohdin kun mulle sitä rupesi puhumaan.
ap
Koira on perheenjäsen, kuin lapsi.
Oma koiramme on 7-vuotias, tuntuu aivan kamalalta, että joka päivä on lähempänä sitä päivää, kun joudumme luopumaan rakkaastamme.
Rakastan koiraani niin äärettömän paljon.
Sit valittasit sitä kun anoppi ei ollut edes juhlatuulella-Ja kuinka kukaan voi sanoa toisen surusta että on vähäpätöstä,vaikka oliski eläin?
Oma äitini keksii aina vaikka mitä tekosyitä ettei joudu ison ihmismäärän keskelle, joten en jaksa edes kutsua häntä mihinkään juhliin. Sulhasen äiti joutuu vielä yleensä kättelemään kaikki vieraat ja sanomaan jotain fiksua siinä samalla, ehkä anoppisi jännittää sitä?
On toki erilainen kun esim mun äiti, joka pyysi ja ruikutti että saisiko pitää häissämme puheen. Anoppi ei ikinä puhuisi yleisölle vaikka asiakaspalvelussa onkin töissä ja osaa olla tekemisissä ihmisten kanssa.
Ehkä tuossa on perää... Mutta kyllä se oudolta vaan tuntuu vaikka kuinka asetunkin hänen asemaansa niin hyvin kuin voin ja koetan miettiä mitä itse tuntisin... En ikinä jättäisi lasteni häitä väliin tällä tavoin.
ap
Vierailija:
On toki erilainen kun esim mun äiti, joka pyysi ja ruikutti että saisiko pitää häissämme puheen. Anoppi ei ikinä puhuisi yleisölle vaikka asiakaspalvelussa onkin töissä ja osaa olla tekemisissä ihmisten kanssa.Ehkä tuossa on perää... Mutta kyllä se oudolta vaan tuntuu vaikka kuinka asetunkin hänen asemaansa niin hyvin kuin voin ja koetan miettiä mitä itse tuntisin... En ikinä jättäisi lasteni häitä väliin tällä tavoin.
ap
Halusin vaan tuoda julki tämän ihmettelyni, se on kai ihan inhimillistä. Jos jotain asiaa ei tajua niin ei sitten kertakaikkiaan tajua.
Tottakai juhlamme tulee olemaan ihana ilman anoppiakin, mutta sääli on jos hän ei paikalle tule. Ihan siksikin, että pidämme kohtuullisen pienet häät ja kutsuimme juuri ne lähimmät ja tärkeimmät ihmiset, joiden joukosta kyllä anopin puuttuminen on iso asia. Surettaa.
Enkä minä ole itseasiassa mikään " mä en ikinä-tyyppi" . Mutta onhan tämä nyt sellainen asia, että vaikea on tajuta jos syyksi kertoo vain tuon koiran lopetuksen. Tai sitten koira todellakin oli hänelle henki ja elämä... ehkä.
ap -joka lakkaa nyt sitten miettimästä ja keskittyy vielä hoitamatta oleviin hääasioihin
aukoon päätä mun koiran tärkeydestä, löytäis ittensä TAATUSTI kanveesista.
Lapset ja koirat on mulle tärkeintä, mieskin tulee niiden jälkeen.
Edelliselle miehelle sanoin hyvissä ajoin, älä koskaan ees leikilläs sano et sä tai koira. Mun ei tarvi kahta kertaa miettiä.
KATTOKAAS idiootit, kun joillekin se koira, vaikkei se mamman-pikkanen-kulta-fifi ookaan niin voi olla tärkee toisin kun jollekin tunnevammaselle psykopaatille.
kylminä, pomottavina tyyppeinä. ja tämä viestiketju todistaa sen! vai että kanveesissa ihan...
ap: häätouhut ovat ihan hirveää hulinaa. muistan, että oma anoppi loukkaantui jostakin, jota joku sanoi jollekin ja kuulin siitä vasta jälkikäteen. olisiko nyt käynyt niin, että joku taas on sanonut jotain jollekin jne. ja anoppi olisi pahoittanut mielensä? ja jos teillä on hyvät välit, niin miksi et voisi soittaa ja kysyä ihan suoraan?
mutta kuitenkin: ihanaa hääpäivää teille!
t. ap