Onko äidinrakkaus enemmän konkretiaa kuin tunnetta?
Olen kuullut usein yhden jos toisenkin äidin puhuvan siitä, kuinka rakkautensa lapseen ilmenee tekoina, joita itse pidän lapsen oikeuksina.
Eräskin äiti sanoi, että hänen tapansa osoittaa rakkautta on se, kun hän laittaa ruokaa, antaa katon pään päälle, puhtaat vaatteet... Hän sanoi tämän siis lapselleen.
Minulle nämä asiat eivät ole rakkaudentekoja, mutta mitä te kanssasisaret tuumitte?
Kommentit (3)
Puhua ja vannoa rakkauttaan voi kuka vaan niin että sylki lentää, mutta se että todella asettaa lapsen tarpeet omien edelle mitataan kyllä vain ja ainoastaan teoissa.
Noita mainitsemiasi asioita pidän minäkin lapsen oikeuksina, mutta muuten on varsin liukuvaa mikä on lapsen oikeutta ja mitä äiti tekee rakkaudestaan lapseen (esim. luopuu omista menoistaan)
(En kuitenkaan ajattele, että äidin pitäisi luopua ihan kaikesta ja omasta minuudestaan, ei sekään ole lapselle hyväksi.)
se on sellasta suurta tunnekuohua ja lasten ilojen ja surujen elämistä läpi itsellänikin. Empatiaa ja sympatiaa ja raivokasta puolustamista jos niikseen vaatii! Varjelua, haalimista ja vaalimista!
Mä ainakin rakastan tunteella, teoilla ja joka soluillani lapsiani!!
Minusta nuo ruoka, vaatteet jne kuuluvat ihan ihmisyyden perusasioihin, joita saa jokainen laitoshoidossa olevakin hoitajilta.